maanantai 4. joulukuuta 2017

MITEN MENEE HERRA TOSSAVAINEN?

Kaksi ja puoli kuukautta viime päivityksestä ja pakko kyllä myöntää, että se tuli ihan tarpeeseen. Nyt tuntuu, että mulla on jälleen intoa ja energiaa blogille vaikka kirjoittaminen tuntuu edelleen hitusen tahmealta. Mutta! Paljon on tapahtunut tässä ajassa ja nyt palan halusta päästä jakamaan niitä asioita teillekin!

Ensinnäkin, meidän herra Tossavainen ( kuten Santtu poikaansa nykyisin kutsuu ), täytti lauantaina 6kk! Mä yöllä itkee tihrustin täällä univajekuplassani, kun se pieni kolmikiloinen rääpäle joka hädin tuskin avas silmiään, on jo niin iso ja osaa vaikka mitä!


Mio on oppinut nousemaan mahalla maatessaan suorien käsiensä varaan. Tää taito opittiin kolmisen viikkoa sitten, kun yhtenä kuumeiltana herran oli kesken iltasadun pakko toistaa tätä taitoansa noin viis biljoonaa kertaa. Ja ihmeellisesti me Santun kanssa jaksettiin olla haltioissamme ja innoissamme sen samat viis biljoonaa kertaa hokien "Vau! Ootpa sä taitava! Hienosti!"


Mio on myös oppinut liikkumaan jonkin verran, mutta se on lähinnä pyörimistä akselinsa ympäri. Jaloilla herra Tossavainen tekee hienosti ryömimisliikkeitä, mutta kun vaan hoksais et hei, niitä käsiäkin kannattais käyttää siinä hommassa. Toinen liikkumismuoto on kierien. Samalla huutaen ja raivoten. Kyllä. Tää näky on nykyään hyvinkin tuttu.

Miolle tuli 4kk iässä ensimmäinen hammas ja heti perään 5kk iässä toinen mokoma. Kaikkea on ihana järsiä ja hampaita on huisin kiva testailla, etenkin tissillä koska silloin äiti komentaa ja sekin on hirveen hauskaa. Mä oon täällä paininut imetysasioiden kanssa, sillä jatkuva pureminen ylittää mun kipukynnyksen, mutta ainakin vielä imetän sillä Mio ei suostu juomaan tuttipullosta, nokkamukista, mukista, lusikasta tai lääkeruiskusta. Jos vahingossakaan suuhun menee maitoa ( sitä samaa tavaraa mitä tissistäkin saa ), se syljetään pihalle. 


Me ostettiin asunto!! Meidän ihkaensimmäinen ikioma asunto, missä on Misellekin oma huone! Meidän piti alun perin muuttaa tammikuun lopussa, mutta päästäänkin muuttamaan jo 3 viikon päästä, iik!

Oon haalinut ison kasan kirjoja, mutta pitäisi löytyä myös sitä aikaa niiden lukemiseen ja sitä mulla on ollut valitettavan vähän. 


Julkaisin rehellisen kuvan kropastani ja miltä se näyttää näin 6kk synnytyksestä. Se keräs yli 700 tykkäystä ja hurjan määrän ihania, kannustavia ja positiivisia kommentteja! 

Mio on oppinut nukkumaan yönsä pinnasängyssä. HALLLLLLLELLLLUUUUJAAAAHH!


Ollaan käyty vauvatreffeillä ja nähty vauvakamuja, mm. future bff Vilhelmöistä! Mio tosin aluks vierasti Vilhelmiä ja alkoi itkemään kun toveri vaan nauroi, mutta onneks se itku muuttui hymyksi. On älyttömän ihanaa myös, että vaikka ollaan Karoliinan kanssa tutustuttu vasta näin poikien syntymän myötä, niin tuntuu kuin oltaisiin tuntu koko elämämme ja meidän kemiat kohtaa ihan täysin!

Käytiin juhlimassa Mion pikkuserkun 1v. synttäreitä ja pojat oli molemmat niin hienoina. Mion pikkuserkkukin on niiiiiin suloinen! Voi olla, että ensi vuonna jo niillä kahdella on aikamoinen hulina päällä kun Miokin on sen verran iso, että pystyy jo osallistumaan leikkeihin.


Shoppailtiin Black Fridayna ihan urakalla ja meillä taitaa olla uuteen asuntoon kaikki lukuunottamatta jotain pikkujuttuja. Myös joululahjoja sun muita saattoi tarttua mukaan.. Kuten tää uusi tietokone jolla näpyttelen tätä tekstiä parhaillaan!

Oon hurahtanut "Last Man Standing"-nimiseen komediasarjaan jota voi katsoa Viaplaysta. 


Mio on ollut korkeassa kuumeessa ja nyt hirveässä nuhassa. Meidän unirytmit on menny ihan päin honkia kun ollaan iltaisin valvottu Tossavaisen kanssa yrittäen parantaa herran oloa. Onneksi kuitenkin päivisin on aika virkeä ja iloinen oma itsensä.

Miosta käytetään tätä nykyä nimiä kuten Mise, herra Tossavainen, Nappis ja Potkumaisteri. 


Voi olla, että tällä osiolla sohaisen ampiaispesää, mutta aloitettiin kiinteät kun 4kk tuli mittariin vaikka aluksi vannoin, että 6kk mennään pelkällä imetyksellä. Tää aihe on hyvinkin tulenarka äitien joukossa, mutta itse käänsin kelkkani tän suhteen kun Mio osoitti niin selviä merkkejä ja kiinnostusta ruokaa kohtaan. Pari kertaa mulla oli tippua kulho kädestä kun Mise erittäin kovaan ääneen ilmoitti, että tähänkin suuntaan sitä ruokaa kiiiitooooos! Ja poitsusta on tullut yleisesti ottaen paljon tyytyväisempi kuin aiemmin. 

5,5kk kohdalla Miolla oli painoa 9850g ja pituutta 70cm!



Mun piti marraskuun puolivälissä lähteä FFDP keikalle mistä olin superinnoissani, mutta Mio ja minä oltiin kuumeessa ja Mio aloitti juuri tuolloin myös pullolakkonsa, eli kauan odotettu konsertti jäi välistä. Onneksi Timo oli ihana ja toi mulle paidan ja plektran! 

Meillä on menossa vaiheet "Nämä kaikki lelut on niin hauska heittää lattialle", "Hei katos hiuksia/naama/kaula/paidankaulus/mikä vaan, tätä on hyvä repiä ja upottaa kynnet oikein syvälle!" ja "Yöllä on kiva jäädä naureskelemaan ja järsimään pinniksen pinnoja". 


Miolta on kuulunut pari kertaa jo ( mahdollisesti vahingossa ) "nkka" = ankka, "äitä" = äiti, "kä" = iskä ja jatkuvasti hoetaan "eieieieieieiei".

Musta tuntuu, että asiaa olis loputtomiin, mutta ajatus takkuaa ja ajattelin liittyä herrojen seuraan lattiatasolle leikkimään vielä hetkeksi ennen iltapuuroa ja muita iltatouhuja.


tiistai 19. syyskuuta 2017

HYVÄN MIELEN BLOGIHAASTE

Oon joskus pari vuotta sitten toteuttanut tän blogihaasteen ja vanhoja postauksia selaillessani päätin ottaa sen uusiksi. Etenkin kun miettii, kuinka negatiivisessa kuplassa mä oon pari viikkoa elänyt mun paska äiti-fiilisten ja järkyttävän väsymyksen ja itkuisuuden kanssa. Mulla on neuvolan epäilyksen mukaan hormonitasapaino normalisoitumassa mistä johtuu itkuisuus, tajuton väsymys mihin ei auta mitkään unimäärät, ruokahaluttomuus, menkkamaiset kivut ja kaikkee mahdollista "ihanaa". Aika siis heittää sekaan jotain positiivistakin!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOISTA OLET OLLUT KIITOLLINEN TÄNÄÄN
  • Mio. Ihaninta on, kun Mio on aamusta heti herättyään kuin naantalin aurinko ja vaunuista kuuluu iloinen jokeltelu. 
  • Syksy. Oon aina rakastanut syksyä ja tää ilman viileys ja kirpeys on kaivattua kesän kuumuuden jälkeen. Tai ainakin meidän kämppä oli kuin sauna koko kesän!
  • Puhtaat vauvanvaatteet. Etenkin kun vauva päättää vääntää sellaisen lastin, että varmasti on sekä lapsen että äidin vaatteet ihan kakassa.
  • 20min unet huonosti nukutun yön jälkeen!
  • Ruutu plus. Näkee Masterchef Australian jaksot!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA OLET TEHNYT JONKUN MUUN ETEEN VIIMEISEN VIIKON AIKANA

  • Kävin Mion kanssa vaunulenkillä, jotta Santtu sai nukkua.
  • No kai Miosta päivittäin huolehtiminen lasketaan?
  • Ollut tukena pikkusiskolle.
  • Hommannut Santulle NHL 18.
  • Musta tuntuu, että teen hyvin vähän kenenkään eteen mitään ( hävettää ), koska lähinnä oon kotosalla huolehtimassa Miosta. Mutta sanotaan nyt vielä vaikka... Ostin ihan vaan äitiä varten vaniljacolaa mitä ite inhoon! 



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA JOKU MUU ON TEHNYT HYVÄKSESI VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKANA

  • Sonja toi eilen colaa ja karkkia!
  • Äiti on auttanut mua Mion hoidossa.
  • Santtu on pääasiassa hoitanut kauppareissut.
  • Santtu on käynyt Mion kanssa pihalla niin, että oon saanut edes sen vajaan tunnin omaa aikaa.
  • Santtu on lohduttanut ja auttanut, kun mulla on ollut huono fiilis.



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA SAAVUTIT VIIMEISEN VUODEN AIKANA

  • Synnytin maailmaan ihanimman peikonpoikasen ikinä. ♥
  • Oon saanut uusia, ihania ihmisiä mun elämään!
  • Oon oppinut paljon uutta ja kummasti vauvan myötä oppii nauttimaan simppeleistä asioista. Esimerkiksi kahdeksaan saakka nukkuminen aamulla tai ruoan syöminen rauhassa on ihan luksusta!
  • Musta on tullut paljon suorapuheisempi ja se on ihan hyvä vaan.
  • Vietettiin meidän ensimmäistä hääpäivää toukokuussa!

MAINITSE 3 HENKILÖÄ, JOTKA OVAT VAIKUTTANEET ELÄMÄÄSI

  • Äiti. Äiti on aina ollut se ihminen keneen voin turvautua ja kuka on mun esikuva. Äiti on vahvin ihminen ketä tiedän ja oon saanut ottaa oppia mm.vanhemmuudesta äidiltä. Äiti on myös se, keneltä ensimmäisenä kysyn neuvoa, vaikka kyse olis ydinfysiikasta!
  • Santtu. Ennen Santtua olin ihan satavarma, etten ikimaailmassa haluais naimisiin saatika lapsia. Mun mielestä kumpikin asia vaan hankaloitti elämää. Mutta siihen tarvittiin vaan se yks oikee ihminen, joka sai kaikki mielipiteet kääntymään ihan ylösalasin. Santtu on mun kallio johon voin nojata, se ihminen joka saa mut raivostumaan nanosekunnissa ja vähintään yhtä nopeasti taas hyvälle tuulelle ja se ihminen on kuin mun toinen puolikas. 
  • Mulla olis muutamakin ihminen kenet tähän haluaisin laittaa, mutta kyllä kärkisijan niistä ottaa Mio. Äitiys on ollut aikamoista vuoristorataa välillä näiden 3,5kk aikana ja joskus herra yrittää pistää mut aika kovillekin. Oon joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä ihan eri tavalla ja oon kasvanut Mion syntymän myötä henkisesti todella paljon. Enkä vaihtais kyllä äitinä oloa mihinkään! Vaikka välillä väsyttää eikä meinais millään jaksaa, niin Mio on mun elämän ehdottomasti paras asia. 
KERRO ELÄMÄSI 5 PARASTA HETKEÄ

  • Mion syntymä. Se on hetki jota en tuu unohtamaan ikinä! Kaikki kipu katos kuin taikaiskusta kun se ensimmäinen rääkäisy kuului ja kun näki ensi kertaa pienen nyytin. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton kun saa oman lapsensa ensimmäistä kertaa syliin! 
  • Hääpäivä. Se on myös asia jota ei koskaan tuu unohtamaan. Etenkin se hetki, kun isä lähti saattamaan mua alttarille ja Santtu ootti siellä. Näytin hymyillessäni varmaan lähes Jokerilta, niin levee virne mulla oli naamalla.
  • Kun näin mun pikkuveljen ensimmäistä kertaa. Olin 6-vuotias kun mun veli syntyi. Muistan kuinka tulin mun isoäidiltä kotiin enkä edes pysähtyny moikkaamaan iskää kun juoksin sisälle katsomaan, että missä se vauva on. No se "vauva" on nykyään mua jo yli 20cm pidempi!
  • Jenni Vartiaisen keikka kaatosateessa. Se on keikka mitä en unohda, koskaan ei oo tainnut olla missään niin paljon tunnelmaa kuin siellä! Ihmiset tanssi ja laulo kaatosateessa likomärkinä.
  • Varmasti Sonjaan tutustuminen. Aluks ei tykätty toisistamme yhtään, mutta niin vaan meistä tuli parhaat ystävät ja sitä ollaan oltu jo 12 vuoden ajan. Niin monet älyttömät inside-vitsit, teini-iän emovaiheet, öiset soutu- ja uintireissut, habbo-hulluus, riidat, naurut ja lapsuuden leikit. Häissä Sonja oli yks mun kaasoista ja nyt Mion sylikummi.



MIHIN KIRJAAN/ELOKUVAAN PALAAT AINA, KUN KAIPAAT PIRISTYSTÄ?

Tää on tosi vaikee. Mä rrrrrrrakastan kirjoja ja oon sitä mieltä, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa. Mä pidän eniten fantasiakirjoista, mutta luen myös paljon muuta. Kirjoista sanoisin, että palaisin Storm Sisters-kirjasarjan tai Bridget Jones - Mad About The Boy-kirjan pariin. Toi Bridget Jones-kirja edustaa sitä tyyppiä mitä en hirveästi lue, mutta se on oikeesti kunnon hyvän mielen kirja ja siinä saa nauraa. 

Elokuvista en perusta niin paljoa kuin kirjoista tai tv-sarjoista, mutta sanoisin ehkä, että Rakkauskirjeitä Julialle tai Sinun Numerosi. Eli hömppäkomediaa.
 
MIKÄ ON IHANINTA/KAUNEINTA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU?

Kun Santtu sanoi "rakastan sua" Mion syntymän jälkeen. Ollaan sanottu se toisillemme lukemattomat kerrat, mutta joissakin hetkissä se vaan merkitsee vieläkin enemmän.



MILLAINEN OLISI SINUN MIELIKUVIESI TÄYDELLINEN PÄIVÄ? 

Joku mökkireissu perheen kesken. Herättäis aamulla hissukseen, syötäis aamupala rauhassa ( tarkoittaen sitä, ettei tartte hotkia aamupalaa naamariinsa ennen kuin Mio hermostuu ihan totaalisesti ) ja sen jälkeen käytäis kävelyllä metsikössä. Mio nukkuis kunnon päikkärit, tehtäis hyvää ruokaa ja katottais vaikka jotain hyvää sarjaa. Illalla lukisin hetken jotain hyvää kirjaa ulkona kuistilla. Eli perus perhepäivä. Voishan sitä kuvitella vaikka mitä avaruusmatkasta syvänmerensukellukseen, mutta toi on tällä hetkellä se täydellinen päivä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

LAUANTAI MUMMOLASSA

Pieni, uninen nalle tuhisee tyytyväisenä turvakaukalossaan nukahdettuaan auton tasaiseen hurinaan. Santtu kuuntelee radiota ajaessaan autoa, mä istun takana Mion vieressä ja väkerrän päiväkirjaani sekä hörpin mun matkaevästä aka pillimehua. Ollaan matkalla Mion mummolaan eli Santun vanhemmille. 




Heti ensimmäisenä perillä väläytetään mummulle leveä hymy ja mennään leikkimään ja naureskelemaan olohuoneeseen. Itse suuntaan ensimmäisenä kissan luo rapsuttelemaan tuota supersuloista karvakorvaa, joka nukkuu tyytyväisenä koiran paikalla. Santtu hakee koiran sisälle joka vieläkin jonkin verran pelkää Mioa. "En olis niin varma etteikö se pure", taitaa olla koiran päällimmäinen ajatus. Myöskään Mion kiljahdukset eivät oikein oo koiran, eikä kissankaan, mieleen. Kun Mio yrittää lattialla tarttua kissaan, liukenee herraskissa äkkiä paikalta pitkän häntänsä kanssa. Se kiinnostaa ihan liikaa tuota kaljua pentua. 






Käydään Santun ja Mion kanssa kävelyllä pienessä tihkusateessa. Puhutaan siitä, kuinka ihanaa olis asua maalla. Siellä kävelylle lähtemiseenkin on paljon matalampi kynnys kuin kotona kaupungissa ja Mio nukkuu paljon paremmin. Muutenkin maalla on paljon paljon ihanampaa! Taidan jatkaa unelmointia siitä ihanasta omakotitalosta keskellä metsää.. 




Syödään huippuhyvää lohikeittoa, Mio pääsee mummun lisäksi vaarin mahan päälle köllöttelemään ja vääntääpä vaarin sylissä kunnon vaippalastillisenkin ja nauraa päälle. "Jätkä vielä nauraa päälle!" kuuluu vaarin nauru olohuoneesta. Käydään Santun papalla missä Mio juonittelee kaakaon juomisesta mummun ja isotädin kanssa. Käväiseepä Mio myös isopapan sylissä. Minimies selvästi tykkää kun isopappa opettaa pärisyttelemään. 


Illalla ajetaan taas kotia kohti. Päästään muutama sata metriä kun pieni nalle on jälleen kerran unessa. Illalla kotona tehdään ruokaa ja Mio seurailee keittiön touhuja sitteristä. Radio pauhaa taustalla ja syksy on tuonut kotoisan tunnelman jopa meidän pieneen kerrostalokämppään. Elämä on aika ihanaa.  

p.s. Loppuun vielä Santun ottamat kuvat mun uudella puhelimella, Honor 9:llä.





 

lauantai 9. syyskuuta 2017

VAUVAKAMUT

Keskiviikkona käytiin Mion kanssa elämämme toisilla vauvadeiteillä. Mentiin kahville Karoliinan ja Vilhelmin kanssa. Hauska juttuhan tässä on se, että me ollaan Karoliinan kanssa oltu samaan aikaan lääkärissä sen viikon maanantaina kun oli käynnistyspäivä ja käynnistykseen mentiin samalla hissillä kun meillä oli samalle päivälle laitettu aika. Oltiin jo sitä ennen seurattu toisiamme instagramissa ja tunnistettiin toisemme, mutta suomalaiseen tapaan ei uskallettu puhua mitään. Ja olihan siinä tilanteessa nyt muutakin mietittävää itse kullakin. Myöhemmin osastolla viestiteltiin instagramin kautta ja sanoin, että voidaan sitten yöllä viestitellä jos ei saada unta, mutta meidän minimies päättikin sitten saapua maailmaan sinä yönä. Vilhelmi saapui kolme päivää myöhemmin. 



Mä oon todella ujo tapaus ja jännitän ensitapaamisia aina ihan hulluna, mutta tällä kertaa mua ei jännittänyt yhtään! Oltiin toki juteltu jo hurjasti whatsapissa ennen kuin nähtiin, mutta silti. Normaalisti myös on alussa jotenkin todella awkward tunnelma ja pakko keksiä väen vängällä jotain puhuttavaa, mutta Karoliinan kanssa meillä juttu luisti samantien! Puhuttiinkin jälkeenpäin, että tuntui kuin oltais tunnettu aina ja se oli molemmista aivan ihanaa. ♥ Uskalsi olla toisen seurassa täysin rennosti oma itsensä ja voi puhua mistä vain. 







Oon monesti Santulle kotona näyttänyt Vilhelmin kuvia samalla jollain yliäänellä hokien "katokuinsupersöpöVilhelmionkatokatokato!" ja olin aivan myyty kun sain pitää tuota pikkuhurmuria sylissä! Mio nukkui tyytyväisenä vaunuissa hiukan pisempään ja herätessään väläytti ison hymyn Karoliinalle. Nauratti kuinka tuotiin poikia lähemmäs toisiaan kuin jotain koiranpentuja. Mion reaktio oli ujo hymy, Vilhelmi lähinnä tuijotti Mioa tyylillä "apua, mikä toi on!". 



Käytiin myös Koskarin leikkipaikassa ja pistettiin pojat "piknikille". Eli levitettiin makuupussit leikkipaikan lattialle ja laitettiin Mio ja Vilhelmi mahalleen vastakkain. Kumpikin tosin on hiukan vasemmalle päin vinksahtanut ( Karoliinaa lainatakseni, Vilhelmin mielestä maailma on vasemmalla puolella ), eli kattoivat juurikin eri suuntiin vastakkain ollessaan. Vähältä piti myös, ettei päät kolahtaneet yhteen kun kumpikin yritti mönkiä eteenpäin. Ja lopultahan Mio alkoi kiukuttelemaan ja tartutti kiukun Vilhelmiin. Kyllä muuten koko Koskikeskus varmasti kuuli missä Mio menee kun herralle tuli nälkä ja väsy.. 

Mutta aivan ihanat vauvatreffit enkä malta odottaa, että nähdään uudestaan! ♥