tiistai 19. syyskuuta 2017

HYVÄN MIELEN BLOGIHAASTE

Oon joskus pari vuotta sitten toteuttanut tän blogihaasteen ja vanhoja postauksia selaillessani päätin ottaa sen uusiksi. Etenkin kun miettii, kuinka negatiivisessa kuplassa mä oon pari viikkoa elänyt mun paska äiti-fiilisten ja järkyttävän väsymyksen ja itkuisuuden kanssa. Mulla on neuvolan epäilyksen mukaan hormonitasapaino normalisoitumassa mistä johtuu itkuisuus, tajuton väsymys mihin ei auta mitkään unimäärät, ruokahaluttomuus, menkkamaiset kivut ja kaikkee mahdollista "ihanaa". Aika siis heittää sekaan jotain positiivistakin!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOISTA OLET OLLUT KIITOLLINEN TÄNÄÄN
  • Mio. Ihaninta on, kun Mio on aamusta heti herättyään kuin naantalin aurinko ja vaunuista kuuluu iloinen jokeltelu. 
  • Syksy. Oon aina rakastanut syksyä ja tää ilman viileys ja kirpeys on kaivattua kesän kuumuuden jälkeen. Tai ainakin meidän kämppä oli kuin sauna koko kesän!
  • Puhtaat vauvanvaatteet. Etenkin kun vauva päättää vääntää sellaisen lastin, että varmasti on sekä lapsen että äidin vaatteet ihan kakassa.
  • 20min unet huonosti nukutun yön jälkeen!
  • Ruutu plus. Näkee Masterchef Australian jaksot!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA OLET TEHNYT JONKUN MUUN ETEEN VIIMEISEN VIIKON AIKANA

  • Kävin Mion kanssa vaunulenkillä, jotta Santtu sai nukkua.
  • No kai Miosta päivittäin huolehtiminen lasketaan?
  • Ollut tukena pikkusiskolle.
  • Hommannut Santulle NHL 18.
  • Musta tuntuu, että teen hyvin vähän kenenkään eteen mitään ( hävettää ), koska lähinnä oon kotosalla huolehtimassa Miosta. Mutta sanotaan nyt vielä vaikka... Ostin ihan vaan äitiä varten vaniljacolaa mitä ite inhoon! 



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA JOKU MUU ON TEHNYT HYVÄKSESI VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKANA

  • Sonja toi eilen colaa ja karkkia!
  • Äiti on auttanut mua Mion hoidossa.
  • Santtu on pääasiassa hoitanut kauppareissut.
  • Santtu on käynyt Mion kanssa pihalla niin, että oon saanut edes sen vajaan tunnin omaa aikaa.
  • Santtu on lohduttanut ja auttanut, kun mulla on ollut huono fiilis.



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA SAAVUTIT VIIMEISEN VUODEN AIKANA

  • Synnytin maailmaan ihanimman peikonpoikasen ikinä. ♥
  • Oon saanut uusia, ihania ihmisiä mun elämään!
  • Oon oppinut paljon uutta ja kummasti vauvan myötä oppii nauttimaan simppeleistä asioista. Esimerkiksi kahdeksaan saakka nukkuminen aamulla tai ruoan syöminen rauhassa on ihan luksusta!
  • Musta on tullut paljon suorapuheisempi ja se on ihan hyvä vaan.
  • Vietettiin meidän ensimmäistä hääpäivää toukokuussa!

MAINITSE 3 HENKILÖÄ, JOTKA OVAT VAIKUTTANEET ELÄMÄÄSI

  • Äiti. Äiti on aina ollut se ihminen keneen voin turvautua ja kuka on mun esikuva. Äiti on vahvin ihminen ketä tiedän ja oon saanut ottaa oppia mm.vanhemmuudesta äidiltä. Äiti on myös se, keneltä ensimmäisenä kysyn neuvoa, vaikka kyse olis ydinfysiikasta!
  • Santtu. Ennen Santtua olin ihan satavarma, etten ikimaailmassa haluais naimisiin saatika lapsia. Mun mielestä kumpikin asia vaan hankaloitti elämää. Mutta siihen tarvittiin vaan se yks oikee ihminen, joka sai kaikki mielipiteet kääntymään ihan ylösalasin. Santtu on mun kallio johon voin nojata, se ihminen joka saa mut raivostumaan nanosekunnissa ja vähintään yhtä nopeasti taas hyvälle tuulelle ja se ihminen on kuin mun toinen puolikas. 
  • Mulla olis muutamakin ihminen kenet tähän haluaisin laittaa, mutta kyllä kärkisijan niistä ottaa Mio. Äitiys on ollut aikamoista vuoristorataa välillä näiden 3,5kk aikana ja joskus herra yrittää pistää mut aika kovillekin. Oon joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä ihan eri tavalla ja oon kasvanut Mion syntymän myötä henkisesti todella paljon. Enkä vaihtais kyllä äitinä oloa mihinkään! Vaikka välillä väsyttää eikä meinais millään jaksaa, niin Mio on mun elämän ehdottomasti paras asia. 
KERRO ELÄMÄSI 5 PARASTA HETKEÄ

  • Mion syntymä. Se on hetki jota en tuu unohtamaan ikinä! Kaikki kipu katos kuin taikaiskusta kun se ensimmäinen rääkäisy kuului ja kun näki ensi kertaa pienen nyytin. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton kun saa oman lapsensa ensimmäistä kertaa syliin! 
  • Hääpäivä. Se on myös asia jota ei koskaan tuu unohtamaan. Etenkin se hetki, kun isä lähti saattamaan mua alttarille ja Santtu ootti siellä. Näytin hymyillessäni varmaan lähes Jokerilta, niin levee virne mulla oli naamalla.
  • Kun näin mun pikkuveljen ensimmäistä kertaa. Olin 6-vuotias kun mun veli syntyi. Muistan kuinka tulin mun isoäidiltä kotiin enkä edes pysähtyny moikkaamaan iskää kun juoksin sisälle katsomaan, että missä se vauva on. No se "vauva" on nykyään mua jo yli 20cm pidempi!
  • Jenni Vartiaisen keikka kaatosateessa. Se on keikka mitä en unohda, koskaan ei oo tainnut olla missään niin paljon tunnelmaa kuin siellä! Ihmiset tanssi ja laulo kaatosateessa likomärkinä.
  • Varmasti Sonjaan tutustuminen. Aluks ei tykätty toisistamme yhtään, mutta niin vaan meistä tuli parhaat ystävät ja sitä ollaan oltu jo 12 vuoden ajan. Niin monet älyttömät inside-vitsit, teini-iän emovaiheet, öiset soutu- ja uintireissut, habbo-hulluus, riidat, naurut ja lapsuuden leikit. Häissä Sonja oli yks mun kaasoista ja nyt Mion sylikummi.



MIHIN KIRJAAN/ELOKUVAAN PALAAT AINA, KUN KAIPAAT PIRISTYSTÄ?

Tää on tosi vaikee. Mä rrrrrrrakastan kirjoja ja oon sitä mieltä, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa. Mä pidän eniten fantasiakirjoista, mutta luen myös paljon muuta. Kirjoista sanoisin, että palaisin Storm Sisters-kirjasarjan tai Bridget Jones - Mad About The Boy-kirjan pariin. Toi Bridget Jones-kirja edustaa sitä tyyppiä mitä en hirveästi lue, mutta se on oikeesti kunnon hyvän mielen kirja ja siinä saa nauraa. 

Elokuvista en perusta niin paljoa kuin kirjoista tai tv-sarjoista, mutta sanoisin ehkä, että Rakkauskirjeitä Julialle tai Sinun Numerosi. Eli hömppäkomediaa.
 
MIKÄ ON IHANINTA/KAUNEINTA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU?

Kun Santtu sanoi "rakastan sua" Mion syntymän jälkeen. Ollaan sanottu se toisillemme lukemattomat kerrat, mutta joissakin hetkissä se vaan merkitsee vieläkin enemmän.



MILLAINEN OLISI SINUN MIELIKUVIESI TÄYDELLINEN PÄIVÄ? 

Joku mökkireissu perheen kesken. Herättäis aamulla hissukseen, syötäis aamupala rauhassa ( tarkoittaen sitä, ettei tartte hotkia aamupalaa naamariinsa ennen kuin Mio hermostuu ihan totaalisesti ) ja sen jälkeen käytäis kävelyllä metsikössä. Mio nukkuis kunnon päikkärit, tehtäis hyvää ruokaa ja katottais vaikka jotain hyvää sarjaa. Illalla lukisin hetken jotain hyvää kirjaa ulkona kuistilla. Eli perus perhepäivä. Voishan sitä kuvitella vaikka mitä avaruusmatkasta syvänmerensukellukseen, mutta toi on tällä hetkellä se täydellinen päivä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

LAUANTAI MUMMOLASSA

Pieni, uninen nalle tuhisee tyytyväisenä turvakaukalossaan nukahdettuaan auton tasaiseen hurinaan. Santtu kuuntelee radiota ajaessaan autoa, mä istun takana Mion vieressä ja väkerrän päiväkirjaani sekä hörpin mun matkaevästä aka pillimehua. Ollaan matkalla Mion mummolaan eli Santun vanhemmille. 




Heti ensimmäisenä perillä väläytetään mummulle leveä hymy ja mennään leikkimään ja naureskelemaan olohuoneeseen. Itse suuntaan ensimmäisenä kissan luo rapsuttelemaan tuota supersuloista karvakorvaa, joka nukkuu tyytyväisenä koiran paikalla. Santtu hakee koiran sisälle joka vieläkin jonkin verran pelkää Mioa. "En olis niin varma etteikö se pure", taitaa olla koiran päällimmäinen ajatus. Myöskään Mion kiljahdukset eivät oikein oo koiran, eikä kissankaan, mieleen. Kun Mio yrittää lattialla tarttua kissaan, liukenee herraskissa äkkiä paikalta pitkän häntänsä kanssa. Se kiinnostaa ihan liikaa tuota kaljua pentua. 






Käydään Santun ja Mion kanssa kävelyllä pienessä tihkusateessa. Puhutaan siitä, kuinka ihanaa olis asua maalla. Siellä kävelylle lähtemiseenkin on paljon matalampi kynnys kuin kotona kaupungissa ja Mio nukkuu paljon paremmin. Muutenkin maalla on paljon paljon ihanampaa! Taidan jatkaa unelmointia siitä ihanasta omakotitalosta keskellä metsää.. 




Syödään huippuhyvää lohikeittoa, Mio pääsee mummun lisäksi vaarin mahan päälle köllöttelemään ja vääntääpä vaarin sylissä kunnon vaippalastillisenkin ja nauraa päälle. "Jätkä vielä nauraa päälle!" kuuluu vaarin nauru olohuoneesta. Käydään Santun papalla missä Mio juonittelee kaakaon juomisesta mummun ja isotädin kanssa. Käväiseepä Mio myös isopapan sylissä. Minimies selvästi tykkää kun isopappa opettaa pärisyttelemään. 


Illalla ajetaan taas kotia kohti. Päästään muutama sata metriä kun pieni nalle on jälleen kerran unessa. Illalla kotona tehdään ruokaa ja Mio seurailee keittiön touhuja sitteristä. Radio pauhaa taustalla ja syksy on tuonut kotoisan tunnelman jopa meidän pieneen kerrostalokämppään. Elämä on aika ihanaa.  

p.s. Loppuun vielä Santun ottamat kuvat mun uudella puhelimella, Honor 9:llä.





 

lauantai 9. syyskuuta 2017

VAUVAKAMUT

Keskiviikkona käytiin Mion kanssa elämämme toisilla vauvadeiteillä. Mentiin kahville Karoliinan ja Vilhelmin kanssa. Hauska juttuhan tässä on se, että me ollaan Karoliinan kanssa oltu samaan aikaan lääkärissä sen viikon maanantaina kun oli käynnistyspäivä ja käynnistykseen mentiin samalla hissillä kun meillä oli samalle päivälle laitettu aika. Oltiin jo sitä ennen seurattu toisiamme instagramissa ja tunnistettiin toisemme, mutta suomalaiseen tapaan ei uskallettu puhua mitään. Ja olihan siinä tilanteessa nyt muutakin mietittävää itse kullakin. Myöhemmin osastolla viestiteltiin instagramin kautta ja sanoin, että voidaan sitten yöllä viestitellä jos ei saada unta, mutta meidän minimies päättikin sitten saapua maailmaan sinä yönä. Vilhelmi saapui kolme päivää myöhemmin. 



Mä oon todella ujo tapaus ja jännitän ensitapaamisia aina ihan hulluna, mutta tällä kertaa mua ei jännittänyt yhtään! Oltiin toki juteltu jo hurjasti whatsapissa ennen kuin nähtiin, mutta silti. Normaalisti myös on alussa jotenkin todella awkward tunnelma ja pakko keksiä väen vängällä jotain puhuttavaa, mutta Karoliinan kanssa meillä juttu luisti samantien! Puhuttiinkin jälkeenpäin, että tuntui kuin oltais tunnettu aina ja se oli molemmista aivan ihanaa. ♥ Uskalsi olla toisen seurassa täysin rennosti oma itsensä ja voi puhua mistä vain. 







Oon monesti Santulle kotona näyttänyt Vilhelmin kuvia samalla jollain yliäänellä hokien "katokuinsupersöpöVilhelmionkatokatokato!" ja olin aivan myyty kun sain pitää tuota pikkuhurmuria sylissä! Mio nukkui tyytyväisenä vaunuissa hiukan pisempään ja herätessään väläytti ison hymyn Karoliinalle. Nauratti kuinka tuotiin poikia lähemmäs toisiaan kuin jotain koiranpentuja. Mion reaktio oli ujo hymy, Vilhelmi lähinnä tuijotti Mioa tyylillä "apua, mikä toi on!". 



Käytiin myös Koskarin leikkipaikassa ja pistettiin pojat "piknikille". Eli levitettiin makuupussit leikkipaikan lattialle ja laitettiin Mio ja Vilhelmi mahalleen vastakkain. Kumpikin tosin on hiukan vasemmalle päin vinksahtanut ( Karoliinaa lainatakseni, Vilhelmin mielestä maailma on vasemmalla puolella ), eli kattoivat juurikin eri suuntiin vastakkain ollessaan. Vähältä piti myös, ettei päät kolahtaneet yhteen kun kumpikin yritti mönkiä eteenpäin. Ja lopultahan Mio alkoi kiukuttelemaan ja tartutti kiukun Vilhelmiin. Kyllä muuten koko Koskikeskus varmasti kuuli missä Mio menee kun herralle tuli nälkä ja väsy.. 

Mutta aivan ihanat vauvatreffit enkä malta odottaa, että nähdään uudestaan! ♥

lauantai 2. syyskuuta 2017

3KK

Meidän vaunuissa tuhiseva herra Siilipöksy täytti tänään kolme kuukautta! Kuulostan niin tyypilliseltä äidiltä kun mietin, että mihin tää aika menee ja missä ihmeessä se meidän vastasyntynyt minityyppi on? Justhan me palattiin sairaalasta kotiin alle kolmekiloinen nyytti mukana ja nyt tyyppi jo yrittää kovaa vauhtia kääntyä mahalleen, kannattelee päätään täysin ja painaa huikeet 7575g! Niin ja mikä 48cm mini? Se on jo 63cm! 

2.6.2017 - 2.9.2017

paino: 3030g -> 7575g
pituus: 48cm -> 63cm 

päänympärys: 34cm -> 42,3cm


Meillä oli eilen 3kk-neuvola missä Mio sai ensimmäiset piikit, rotarokote kun annetaan nesteenä suun kautta. Santtu oli mukana, sillä mä en ikimaailmassa olis selvinny rokotteiden antamisesta Mion kanssa yksin. Santtu siis sai rohkeena pitää herra Siilipöksyä kun äiti yritti vieressä olla itkemättä. Senpäivänen huuto siitä meinaan syntyi. Piikittelyjen jälkeen herra annettiin äidin syliin lohdutettavaksi ja heti katos itku ja suru kun tyrkättiin tissi suuhun. Hyvä ruoka, parempi mieli. Vai miten se nyt menikään. 

Ja kuten arvelinkin, niin tottakai ensimmäisenä puheenaiheena oli ne kuuluisat kiinteät. Annoin neuvolatädin sanoa sanottavansa, mutta ilmoitin kuitenkin meidän jatkavan 6kk asti täysimetyksellä mikäli vaan homma sujuu. Silti niitä tuputettiin, mutta tuputtakoot. Itsepä me nää päätökset tehdään. 


Millainen tapaus nyt sitten kolmen kuukauden iässä herra Siilipöksy on?  

Kylvyt, meritähti-pehmo ( joka on ristitty Burt Reynoldsiksi, ei Reynoldsin itsensä vaan Hart of Dixien takia ), tv:n vilkuilu kun äiti ei näe, sylittelyt, pusut, isä, vaunulenkit, juttelu, mahan pörisyttely, valot, värikkäät lelut, ilman vaippaa oleminen, autossa oleminen, jumppaaminen, hassut laulut joita äiti laulaa, asioiden tutkiminen, mahallaan olo, tavaroiden syöminen, nyrkkien syöminen, äidin ja isän ja oikeastaan kenen tahansa sormien syöminen ja syöminen ylipäätään on parhaita juttuja...

...kun taas pukeminen, vatsavaivat, päikkärit, se kun ei pääse vielä itse mahalleen, liian kauan saman lelun tuijottelu, paikoillaan oleminen, korvien putsaaminen, nenän niistäminen ja oma sänky ei oo yhtään kivoja ja ne aiheuttaa huutoa ja turhautumista. Meillä siis nukutaan yötkin vaunuissa koska se on ainoa paikka missä suostutaan nukkumaan. 


Mio on myös osoittanut omaavansa kovan temperamentin ja lyhyen pinnan. Ja sen myös yleensä kuulee kun herra menettää hermonsa n. nanosekunnissa. Eilen Mio ilahdutti mua ja kaikkia lähikaupassa olijoita huutokonsertilla kun käytiin lenkin päätteeks kaupassa. Muutenkin eilinen oli suoraa huutoa koko ilta, kiitos rokotteiden. Mutta paljon mieluummin kärsitään hetkellisesti rokotteista kuin taudeista joilta rokotteet suojaa. 

perjantai 1. syyskuuta 2017

BYE BYE JULY & AUGUST

...ja heipat kesälle ylipäätään! Mä luulin olevani ensi kertaa kesäihminen, mutta erehdyinpä sitten siinäkin. Kyllä mä huomaan olevani onnellisimmillani nyt kun syksy alkaa! Huomattavasti helpompaa mm.lähteä herran kanssa vaunulenkille kun on raikas ja viileä ( sitä kirpeyttä odotellessa ) ilma ja Miokin nukkuu silloin paljon paremmin. 

Mä en oo viimeaikoina yksinkertaisesti löytänyt aikaa ja energiaa blogin päivittämiseen vaikka ideoita ja aiheita olis kuinka. Mio kapinoi edelleen päiväunia vastaan ja meidän huushollikin on kuin pommin jäljiltä kun päivällä ei ehdi siivoamaan ja illalla kun saa lapsen hetkeksi toiselle vanhemmalle niin ei todellakaan jaksa ruveta tekemään mitään ihmeempiä. Mutta koska multa jäi heinäkuun tsekkaus välistä viime kuussa, tässä on nyt pläjäys mitä on tapahtunut kahden viime kuukauden aikana!

HEINÄ- JA ELOKUUSSA..

...Santtu oli kuukauden lomalla.

...Mio täytti 1kk ja 2kk. 

...käytiin Särkänniemessä.

...vietettiin Mion nimiäisiä.

...ollaan vietetty aikaa Santun vanhemmilla ja mun äidillä.




...mun äiti on ollut meillä auttamassa Mion hoidossa ja oon nauttinut äidin vierailuista niiiin paljon! ♥ x ääretön

...Mio on oppinut tarttumaan esineisiin ja tunkee kaiken mahdollisen suuhunsa.

...meidän auto hajos ja muutaman mutkan kautta se on nyt Santun isällä ( korjattuna ) ja meillä on Santun vanhempien toinen auto.

...mun puhelin hajos ja jouduttiin ostamaan mulle uus...

...ja onnistuin tiputtamaan vain 2vkoa vanhan puhelimen ja siihen tuli särö. Ensimmäinen kerta ikinä kun mulla tulee särö näyttöön!

...sain huomata olevani avokadolle allerginen.

...oon joutunut jättämään mm. mansikat ja viljat pois koska ne aiheuttaa Miolle vatsavaivoja ( tosin tänään neuvolassa kehotettiin tuomaan takaisin pikkuhiljaa niitä ).




...oon syönyt ihan liikaa ingmanin suolainen kinuski-jäätelöä.

...aloitin pitämään päiväkirjaa ja oon nauttinut siitä suunnattomasti!

...oon käynyt vauvatreffeillä ja tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin ( hiphip Karoliina ja Emilia! ♥ ).

...ollaan saatu jo 3kk ( huomenna ) täysimetystä täyteen ja samalla linjalla jatketaan!

...oon lukenut kirjoja.

...käynyt vaunulenkeillä Mion ja Santun kanssa ja löytänyt lenkkeilyn ilon uudestaan.

...katsonut viimeisimmän suosikkisarjani, Hart of Dixien, biljoonaan kertaan. 

...aloittanut uudestaan alusta Assassin's Creed Black Flagin.