lauantai 9. elokuuta 2014

Parisuhteesta

Mulla on jo pidempään pyöriny mielessä asiaa ja mielipiteitä parisuhteista. Päätin nyt sitten purkaa ne tänne, koska paras tapa mulle purkaa ajatukset on kirjoittaminen. Vaikka sitten blogiin. 

Meillä on Santun kanssa takana yhteistä taivalta vasta 1,5v eikä se alkanutkaa mistään parhaasta mahdollisesta tilanteesta, mutta siitä en halua avautua täällä sen enempää. Huonosta lähtötilanteesta huolimatta me jatkettiin tapailua ja kumpikin tavallaan vielä selviteltiin tunteitamme ja että halutaanko enempää kun ystävyyttä. Kärsivällisyyttä se vaati puolin ja toisin, mutta lopulta kumpikin pysty vaan myöntämään ettei halunnut jättää sitä ystävyyteen. 




Meillä ei oo ollut helppoa. Ollut tosi vaikeita tilanteita, mutta jokaisesta ollaan päästy yli. Miks? Koska me ei pidetä mitään itsestäänselvyytenä eikä me luovuteta niin helpolla ( en nyt sano että jos joku on eronnut että olis tehnyt kumpaakaan, tietenkään se ei aina toimi eikä sille silloin voi mitään vaikka parhaansa yrittää ). Me ollaan puolin ja toisin oltu toistemme tukena ja paikalla aina kun on tarvis. Me ollaan parhaita ystäviä. Kumppaneita. Me pelleillään ja nauretaan yhdessä, me puhutaan henkeviä ja itketään. Se kuuluu parisuhteeseen ja elämään. Niin kauan kun rakastaa toista, on toivoa jatkaa. 





Mun pointti on, että älkää koskaan pitäkö teidän kumppania itsestäänselvyytenä. Älkää olettako että teidät hukutetaan lahjoihin ja romantiikkaan, sillä arkipäivässä ei hirveesti romantiikkaa ole. Arvostakaa jokapäiväisiä hetkiä yhdessä. Mulle arvokkaita hetkiä on esimerkiksi ne, kun Santtu lohduttaa mua painajaisen jälkeen, kun se töihin lähtiessään antaa mulle suukon ja silittää mun hiuksia. Jokainen suukko, hellyydenosoitus, kosketus.. Ne on arvokkaita. 

Kavereille pitää aina järjestää aikaa. Alkuhuuman aikana sen ymmärtää, mutta kun on oltu pidempään yhdessä niin kumppania ei saa käyttää syynä miksei näe kavereita. Toki eri asia, jos on vuosipäivä tai vain tilanne milloin ei millään pysty, mutta muuten järjestäkää aikaa ystäville! Kun on kavereiden kanssa välissä, osaa arvostaa enemmän niitä pieniä hetkiä yhdessä. 




Miten sitten vaikeista tilanteista selviää, kun niitä tulee siitä huolimatta ettei pidä toistaan itsestäänselvyytenä? Jos teitä vaivaa joku tai teillä on suhteessa joku ongelma, älkää sulkeko sitä toista osapuolta ulkopuolelle. Puhukaa, itkekää, huutakaa vaikka. Mutta pahin virhe on jättää kumppani ulkopuolelle. Yhdessä siitä selvitään ja jos ei selvitä, tiedätte että on aika lähtee eri suuntiin. 

Tää teksti oli todella sekava enkä oo ees varma tuliko mun pointti sinällään selville. Mutta vaikka meilläkin Santun kanssa on ollu vaikeeta niin kappas kummaa, ollaan muuttamassa yhteen, edelleen päättömästi rakastuneina ja onnellisina. Aina se ei toimi, aina se ei oo helppoo. Mutta se on yrittämisen arvosta. Nauttikaa toisistanne ihmiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti