tiistai 30. syyskuuta 2014

Unelmista totta?

Näin myöhäisillan pohdiskeluissa eksyin jälleen miettimään unelmia ja niiden saavuttamista. Mietin miten ihmiset toteuttavat unelmansa? Hölmö minä. Kovalla työllä tietenkin!

Ei kukaan oo saavuttanut unelmiaan ja tavoitteitaan sohvalla löhöämällä. Oli kyse sitten maineesta ja kunniasta vaikkapa näyttelijänä, unelmakropasta, perheestä ja omasta talosta tai ammatista niin ei se itsestään tule. Kovaa työtä ja uskomista itseensä ja unelmiinsa se vaatii. Ei saa lannistua epäonnistumisesta tai useammasta vaan pitää yrittää jaksaa. Jokainen ihminen on unelmiensa arvoinen kunhan vain tekee töitä niiden eteen.

Itse olen pienestä pitäen haaveillut ja mulle onkin aina sanottu, että musta voi tulla ihan mitä haluan. Kuitenkin vasta ( tai jo, riippuu katsojasta ) nyt 19-vuotiaana tiedän tismalleen mitä haluan ja teen töitä sen eteen. Tästä myöhäisestä herätyksestä johtuen moni puolituttu varmasti pitää mua saamattomana kun ei vielä koulutustakaan ole.. Ei tässä mikään kiire ole. ;) Unelmat on mulle kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, että niistä avaudun ainoastaan kaikista lähimmille ja rakkaimmille ihmisilleni ( paitsi että tänhetkinen unelma olis yks ylimääräinen vapaapäivä.. ). Mutta töitä olen ruvennut niiden eteen tekemään. 

Näihin aatoksiin taidan päättää tältä erää, sillä tuntuu että väsymyksestä johtuen mun aivot alkaa oleen mössöä. Unia kaikille ja UNELMOIKAA! 

torstai 4. syyskuuta 2014

Ihana syyskuu

Aikaa vierähtäny jo ihan liikaa viimesimmästä, mutta täällä ollaan taas! Muuttohässäkkä on ohi, työt alkanu ja mieliala on ollu aika korkealla. :-) 

Muutto oli rankka. Pe-la yönä sain vaan 3h unta ja 10 tuntia kestävä muutto vedettiin alusta loppuun lepäämättä, syömättä ja juomatta. Mutta kun se kerralla saatiin tehtyä niin helpotti! Huomenna juhlistetaankin ystävien kanssa uutta asuntoa. :-)


Työt siis todella alko maanantaina ja oon heti näin alusta viihtyny erittäin hyvin! Työkaveri/pomo on todella rento ja työ mukavaa. Minään aamuna ei oo ollu vaikee herätä eikä oo tuntunu millää lailla negatiiviselta toi töihin meno. Oon vihdoin saanu kunnon päivärytmin ja se on vaikuttanu mun mielialaankin positiivisesti.



Treenauksesta on jo viikon tauko takana ja eilen tuntui että seinät kaatuu päälle kun ei pääse salille, mutta nyt vaan hammasta purren totellaan valmentajaa. :-) kuukauden päästä tapahtuukin jänniä..! Siitä myöhemmin. ;-)