sunnuntai 22. helmikuuta 2015

lazyday sunday

Mä vietän lähes joka sunnuntait yksin, koska paremmalla puoliskolla menee yleensä viikonloput peleissä ( harrastaa siis jääkiekkoa ). Mun piti tänään lähtee mun pikkuveljen 14v synttäreitä juhlimaan, mutta järkyttävän mahakivun ja oksentelun takia jäinkin kotiin. 
     Pysähdyinkin mun veljen synttäreiden takia miettimään lapsuutta. Koska no, mun mielestä on outoa että mun veli täyttää JO 14. Justhan se oli semmonen pieni pirpana. 
     Asia, mikä mua on aika ajoin hämmentäny on se, että ollaan mun veljen kanssa paljon läheisempiä kun monet muut sisarukset ketä tunnen. Hyvä esimerkki tästä on Santtu. Santulla on 3v vanhempi isoveli, mutta ne ei tuu läheskään yhtä hyvin toimeen tai oo yhtä läheisiä kun minä ja mun veli vaikka me ollaan eri sukupuolta ja meidän ikäero on tuplasti suurempi. 

Pienenä olin hullu W.i.t.c.h.-fani!
Lapsuutta oon miettiny muutenkin viime viikkoina, kun ollaan juteltu asiasta Santun kanssa ja on käyny ilmi että meidän lapsuudet on ollu aivan erilaiset, täysin toisistaan poikkeavat. 
     Mulla on ollu suht rankka lapsuus ja mun äidillä on varmasti ollu mun kanssa tosi rankkaa siltä osin, että jouduttiin mun astman ja biljoonan allergian takia ravaamaan Tampereella sairaalassa jatkuvasti. Mutta kaikesta rankkuudesta huolimatta mun lapsuus oli omasta mielestäni täydellinen. Mä vietin todella paljon aikaa äitini kanssa ja ollaan edelleen hirveen läheiset. Äiti luki mulle hirveesti satuja kun olin pieni, kuten Fedja-setää, pientä sinistä autoa, Aino- ja Tomppa-kirjasarjoja jne ja katoin aivan älyttömästi Disneyn elokuvia.


Mun ehdoton lemppari on Pocahontas, mutta muita lemppareita on mm. Leijonakuningas, Notre Damen kellonsoittaja, Mulan, Kaunotar ja Hirviö sekä Hercules. Ja mun järkytys on ollu melkonen kun Santtu ei ollu kattonu ees Leijonakuningasta, jonka tod.näk jokaikinen lapsi on joskus nähnyt! Kun ihmettelin asiaa, Santun vastaus oli "oon ollu ulkona". Joo, oon mäkin ollu pihalla ja paljon, mutta kyllä nyt aina löyty aikaa kattoo Disneyn klassikkoja! :D

     Mä en sinänsä oo hirvee lapsi-ihminen koska en välttämättä halua omia lapsia ( hmmh.. olet kouluttautumassa alalle jossa työskentelet lasten kanssa etkä oo lapsi-ihminen? ), mutta jos niitä joskus saan niin haluan kyllä viettää lasten kanssa aikaa mahd paljon, lukea satuja ja antaa lasten katsoa niitä elokuvia ja piirrettyjä. Mulla ainakin sadut ja elokuvat oli niin iso, ja paras, osa lapsuutta!



Mitkä on ollu teidän lapsuudessa parasta? Mitkä asiat kuuluu teidän mielestä lapsuuteen? Ja mikä on teidän lemppari Disney-leffa? HYVÄÄ SUNNUNTAITA KAIKILLE! 

maanantai 2. helmikuuta 2015

DIY Treenipäiväkirja

Vuoden alku, treeni-into ja motivaatio huipussaan ja kesäkunto kiiluu silmissä. Olis kiva pitää kirjaa treeneistä, mutta Suomessa ei taideta hirveesti treenipäiväkirjoja myydä. Ja sitäpaitsi mun mielestä on hienompaa kun on oma, persoonallisen näkönen treenipäiväkirja! :)

Tarvitset:

- kovakantisen muistikirjan
- kontaktimuovia
- liimaa
- post it-lappuja
- tarroja ( aivan oman maun mukaan, omassani en tarroja käyttänyt mutta laitoin niitä siskolleni lahjaksi tekemääni treenipäiväkirjaan )
- värikästä paperia/kartonkia "minikalentereita" varten
- erilaisia lehtiä joista leikata kuvia ja artikkeleita ( ite käytin fit-, fitnesstukku- ja cosmopolitan-lehtiä )
- sakset



1. Etsi lehdistä mieluisia kuvia ja vaikkapa sanoja joilla haluat koristella kannen. Sommittele kuvat ensin kanteen, liimaa leikkeet paikoilleen ja päällystä kontaktimuovilla.


2. Tee jokaisen kuun alkuun värikkäästä paperista/kartongista ns. minikalenteri. Kalenterissa voi vaikkapa yliviivata päivät joina on treenannut ja ympyröidä tai ruksia lepopäivät. Alle voi myös kirjoittaa tärkeitä päivämääriä! Kuukausien löytämistä helpottaa, kun jokaisen kuun alkuun laitatte post-it lapun. Itse tykkään käyttää englanninkielisiä lyhenteitä. :)


 3. Itse treenipäiväkirja. Mä oon samasta kartongista, joista oon tehnyt minikalenterit, näpertänyt kuukauden treenien otsikot. Oon jakanut päivät kolmen rivin sarakkeisiin ja jakanut ne katkoviivalla. Oon myös tehny post-it lapun tarraosiosta päivämäärät jotta kalenteriin tulis vähän väriä ( ja koska huomasin siskon päiväkirjan kohdalla ettei kohotarrat ollu hyvä idea.. :D ). Kirjotin siis ihan simppelisti tarraosioon niin monta päivämäärää kun mahtu, leikkasin ne ja liimasin paikoilleen.



4. Tykkään ite koristella hirveesti tota vihkoo ja kerätä myös reseptejä. Fitnesstukun lehdistä ja fit-lehdistä etenkin oon löytänyt reseptejä joista tykkään! Kannattaa myös lisätä motivoivia kuvia! :) 


Ja tadaa - valmis treenipäiväkirja! Toki sinne voi lisätä niiiiin paljon muutakin! Mä ite oon lisänny jokaiselle kuukaudelle 8 päivän ruokapäiväkirjan ja esimerkiks siskolleni laitoin unipäiväkirjan jotta näkee saako tarpeeks lepoa, sekä ruutuaikapäivyrin johon sen täytyy viikon ajan kirjata ylös montako tuntia on tullu vietettyä TV:n tai tietokoneen ääressä tai sitten puhelinta näpräten. Vain taivas on rajana!





Koskahan musta rupeis näkymään toi salilla käynti...?
 Huikeeta maanantaita kaikille! 




Mitä on hyvä olo?

Viikonlopun hirveen salirumban sijaan päätin jäädä kotiin löhöämään sohvan nurkkaan ihan tarkoituksella. Halusin rauhoittua ja miettiä kunnolla hyvinvointia ja mitä hyvä olo on? 

Mä oon pitkään kamppaillut ylipainon kanssa, laihduttanut, lihonut, jojoillut ihan kunnolla, enkä oo ennen tajunnut kunnolla, mitä hyvinvointi on. Saatika sitä, että mun ainoo este ja hidaste hyvään oloon on todellakin minä itse ja mun negatiivinen mieli. 

Minä kesällä 2013, luulin olevani lihava vaikken todellisuudessa oo koskaan ollut yhtä laiha. Tämän jälkeen lihoin 12kg puolessa vuodessa.

Oon aina ajatellu, että hyvinvoinnilla tarkoitetaan laihuutta ja sitä, että näytät urheilulliselta. Unohdin henkisen puolen ihan kokonaan tavoitellessani sitä mukamas hyväksyttävää kroppaa. Ja nyt tajuan kuinka väärässä oon ollu ja kuinka pahassa jamassa mun mieli on ollut. Oon ollu todella stressaantunut, kiukkunen ja ahdistunut. 

Alkusyksy 2014, painoa +6kg ja keväästä laihdutettu 5kg. Tuntuu ettei mun henkistä hyvää oloo edistänyt työ fitnesstukun liikkeessä ja jatkuva fitnessharrastajien näkeminen koska loin silloin itelleni hirveitä paineita.

Eihän maailmassa oo olemassa oikeeta ja väärää vartalotyyppiä. Eikä se hyvä olo oo vaan sitä että näytät hyvältä. Se kumpuaa niin paljon syvempää. Mulle on valjennut niin paljon hyvästä olosta jo ensimmäisten kahden Unelma Itsestä-viikon aikana. 

Tammikuu 2015.

Mun stressitaso on laskenut, oon paremmalla tuulella nyt ja elämä ei enää takkua niinkuin ennen. Mulle hyvää oloa tuottaa liikunta, ne treenit jotka oon tehny koska voin, en koska on pakko. Hyvää oloa tuottaa hyvä, maukas ruoka jota valitsen syöväni koska se tekee mun keholle hyvää ja antaa mulle energiaa. Mä oon oppinut ajattelemaan positiivisemmin ja yritän löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. 

Jos kukaan tunnistaa itsensä henkisesti huonovointiseksi, suosittelen lämpimästi Tuuli Kaunisluonnon Unelma Itsestä-työkirjaa tai valmennusta. 💞