maanantai 19. joulukuuta 2016

UPDATE ELÄMÄÄN

Mä joulukuulle tein tavotteeks, että päivittäisin kahdesti viikossa blogia. Tein myös monia muita tavoitteita jotka ei ollu edes vaikeita saavuttaa, mutta jotenkin lähes kaikki on jääny multa hoitamatta. Tosin vetoon myös siihen, että tulin reilu viikko sitten kipeeks ja raskaus + nuhakuumekurkkukipu = fyysisesti aivan kamalaa, ainakin jos on ollut yhtä kivulias raskaus kuin mulla. 

Viikko sitten tapahtui kuitenkin muutakin kuin se, että tulin kipeeks. Nimittäin mulla alkoi vihdoin toinen kolmannes! Huomenna starttaa jo rv16 ja ylihuomenna mulla on neuvolalääkäri, missä toivon mukaan päästään kuulemaan nasun sydänääniä ja saan kuulla, onko tää perhanan jatkuva kipuilu ja paineen tunne lantiossa normaalia. Raskauden saralla on muutenkin paljon jännää tulossa, sillä me saadaan 24.1 tietää onko siellä kaikki hyvin ja kumpi meille on tulossa. Mulla on edelleen selittämätön tyttöfiilis, mutta sehän me nähdään sitten. Me myös päätettiin saman viikon lauantaina pitää Suomessa vähän harvinaisemmat gender reveal-juhlat missä paljastetaan meidän läheisille esikoisen sukupuoli. Meidän mielestä hauska tapa kertoa läheisille kerralla ja nähdä sitten reaktiot. 


Ja hei, tällä viikollahan on jo joulu! Tosin mulla ainakin joulufiilistä on syönyt tää muuttorumba ( koska muuttohan tapahtuu viikon päästä ja kaikki pitää pakata ennen perjantaita jolloin lähdetään joulunviettoon ) ja kaaoksen keskellä eläminen. Mulla on myös listalla monen monta asiaa mitä haluan tehdä, mutta jostain syystä mua ei oo innostanut tehdä niitä enää täällä nykyisessä asunnossa. Odotan innolla muuttoa ja uusia tuulia. 



Mutta on niin ihanaa päästä viettämään rauhallinen jouluviikonloppu maalle ja ollaan tänä vuonna panostettu lahjoihin paljon enemmän, joten odotan mielenkiinnolla miten ihmiset niihin suhtautuu ja ollaanko tehty hutiostoksia vai miellyttääkö paketin sisältö. 

Nyt mä jatkan ruudusta Toisenlaisten äitien katsomista. Toivon mukaan teillä on joulufiilikset kohdillaan ja nautitte täysin rinnoin joulusta! ♥

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

#HUSBANDTAG

Jos oikein muistan niin ollaan tehty tää joskus aiemminkin Santun kanssa, mutta se on ihan jees välillä päivittää tietoja! Joten ladies and gentlemen, the husbandtag!


1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

- Leijonan luola.


- Harvoin ihan telkkaria katellaan, mutta yleensä Leijonan luolaa. Huippuhyvä ohjelma! On jääny jotenkin sarjojen kattominenkin vähälle, ens kuuta odotellessa kun HBO:lle tulaa Black Sailsin neljäs kausi!


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

- Ei mitään.


- Mä en koskaan käytä salaatteihin mitään kastiketta, saatika subwayhin tai muihin. Lähinnä biljoonien allergioiden takia, mutta senkin takia että ne ei vaan yksinkertaisesti maistu hyvältä mun mielestä.


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Kinkkukiusaus homejuustolla.


- Hyi hitto, mulla ei mee kinkkukiusaus eikä homejuusto alas, ei yhdessä eikä erikseen. Pahinta koulussa oli kun oli kinkkukiusausta ja pakko syödä..

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
- Inkiväärioluen tai päärynäsiiderin ja joku hampurilaisateria, ranskalaiset on tärkeä osa.


- Osu kyllä aika nappiin! Tietenkään raskauden aikana en juo mitään alkoholia, mutta tässä olikin kyseessä, mitä yleensä tilaisin. Ja ranskalaiset, ne menee aina ja taitaakin olla se paras osa koko ruoassa!


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
- 40


- Mitäpä tuohon lisäämään.


6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

- Kirjoja.


- Jättimäinen kirjavarasto kotona, that's the dream!


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

- Kurkkua, kiiviä ja punakaalia.


- Oon aina tykännyt salaateista ( itseasiassa 18-vuotiaana elin lähinnä kirsikkatomaateilla ja karpalomehulla.. ), mutta himo salaatteihin ja hedelmiin on vaan lisääntyny raskauden aikana. Itseasiassa tälläkin hetkellä mulla on vieressä kulhollinen ananas-punakaalisalaattia.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Kaikkiruokainen se on, mutta viimeaikoina on menny aika rauhallinen musiikki.


- Musta tuntuu, että mun melunsietokyky on viimeaikoina laskenut huimasti enkä jaksa oikeestaan kuunnella raskaampaa musiikkia samalla tavalla kuin ennen vaikka siitä tykkäänkin. Rauhallinen musiikki on tällä hetkellä se juttu.


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

- Disneyleffat, toiminta ja romanttiset.


- Disneyleffat ja toiminta osu nappiin, mutta romanttisista en nii välitä. On meillä hyllyssä muutamia romanttisia pläjäyksiä kuten Charlie St. Cloud ja Holiday, mutta kyllä kaikki toiminta, jännärit, fantasia ( Red Riding Hood, The Avengers, Beowulf..) sun muut menee niiden edelle. Ja tottakai, kukapa ei tykkäis disneyleffoista?




10. Minkä väriset silmät hänellä
on?
- Harmahtavan vihreet.


- Mulla on pienenä ollut ihan harmaat, mutta nyt niihin on alkanut ilmaantua vihreää, eli oikein!


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

- Sonja.


- Joku, jonka kanssa on tehty kaikki tyhmät jutut ja jonka kanssa ollaan selvitty välirikoista ja edelleen ollaan parhaita ystäviä 12 vuotta.


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

- Iltaisin nuokkuminen pystyyn kun en suostu menemään nukkumaan.


- No joo se on ärsyttävää, ettei suostuta menemään nukkumaan kun oikeesti nukahdetaan pystyyn, mutta mä kyllä hain takaa sitä jatkuvaa kynsien ja kynsinauhojen repimistä.


13. Missä hän on syntynyt?
- Mänttä.


- Sielläpä siellä!


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- New York cheesecake!


- Mä vihaan kermakakkuja ja muitakin täytekakkuja, mutta juustokakut on namnam! Eli olis ihan täydellinen valinta koska tuo on juustokakuista parhain.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
- Skyrim.


- Näin on, sitä pelatessa kuluu heittämällä useempi tunti!


16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Kirjoittaa ja lukea ja piirtää.


- No kirjoittaminen ja lukeminen on niitä perustaitoja, tykkään ihan hulluna kirjoittaa mutten itse koe olevani erityisen hyvä siinä. Ja piirtäminen... Tota en allekirjoita!


17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- Mitään outoja ruokia ei oo, mutta se on outoo, että tykkää syödä ruoan kylmänä.


- Oon pienestä pitäen tykänny kylmästä ruoasta, can't help it!


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
- Puhelin, avaimet ja kolmas on kyllä aika villi kortti.


- Puhelin ja avaimet kulkee aina mukana, mutta mulla ei oo mitään kolmatta mikä kulkis. Oon hukannut mun lompakon, pankkikortti ja henkkarit on irrallaan ( pitäis ryhdistäytyä ) eikä niitä todellakaan oo aina mukana.


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

- Tyhmät ihmiset.


- Karusti sanottu, mutta totta. Oikeesti sellaiset ihmiset, keillä ei oo hitustakaan maalaisjärkeä tai järkeä ollenkaan ja jotka ei tajua ihan simppeleitä perusasioita.


20. Entä piristymään?
- Hyvä ruoka ja hyvä ohjelma.


- Kyllä, saatan nälissäni olla tosi koomainen ja kärttynen, mutta ruoka ja joku aivot narikkaan-ohjelma pelastaa aina!


21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Ei oo mitään tiettyä.


- Mulla tosiaan ei oo mitään tiettyä julkkista ketä ihailisin, ihailen kyllä kaikkia kirjailijoita yleensä, mutta ei oo ketään tiettyä.


22. Millainen hän on vaimona?
- Täydellinen!


- Mä aina jankutan ettei kukaan oo täydellinen ja sillä kannalla pysyn, mutta kiitos!


23. Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Vauva? Tai kurkku?


- Vauva ja kurkku, siinäkö ne vaihtoehdot on? Naurattaa. Vauvajuttuja tottakai tulee katsottua paljon ja tekis mieli hamstrata kaikki söpöt vaatteet mitä näkee, mutta en laskis meidän lasta "villitykseks".. Ei mulla taida olla mitään nyt.


24. Millainen on hänen kotilook?
- Rento ja tyylikäs.


- Rento kylläkin, mutta että tyylikäs? Nimimerkillä istun koneella hiukset pystyssä, Santun collarit ja collegepaita sekä villasukat päällä. Haha!


25. Mitä hän pelkää?
- Piikkejä.

- Piikit on pahimpia, kammoon ihan hemmetisti ajatusta epiduraalin laitosta ( mutta helpotus houkuttaa ) enkä tykkää myöskään ajatuksesta, että laitettais tippa.


26. Hänen lempikirjansa?
- Joku Nora Robertsin kirja, mutten tiedä että mikä.

- Nora Robertsin Revontulet, Tähtien Virta ja Sydänyö.. En osaa päättää niistä. Mukana tulee myöskin kovana Diana Gabaldonin Muukalainen ja Mintie Dasin Storm Sisters. En osaa päättää!


27. Missä hän on huono?

- Kärsivällisyyttä vaativissa tehtävissä jotka saattaa mennä herkästi pieleen.

- Mä en oo tunnettu kärsivällisyydestä.. Sonjakin vaan nauro kun noin viikolla 6 totesin nasusta, että syntyis jo..


28. Mitä hän odottaa?
- Kesäkuuta.

- Sitä ei varmaan tarvii edes selittää, että miks. LA 13.6! ♥


lauantai 3. joulukuuta 2016

TÄSTÄ EI PUHUTA

Entä kun negatiiviset ajatukset raskauteen liittyen, raskauden aikana, tulee yllätyksenä?

Ei, mä en todellakaan kadu raskauttani enkä nasua millään lailla. En malta odottaa, että kesäkuu tulee ja saadaan nyytti maailmaan. Mutta kyllä niitä negatiivisia ajatuksia vaan tulee ja ainakin mulle ne tuli täysin yllätyksenä. 

1. Miten meidän parisuhde tulee muuttumaan? Tätä mä mietin todella paljon ja sitten kun se plussa pärähti testiin niin rupesin miettimään, että mitä jos väsymys ja vauva-arki vaikuttaakin negatiivisesti? Santtu mua on rauhoitellut, että kyllä se vauva tulee vaan parantamaan meidän suhdetta ja tuo paljon enemmän sisältöäkin elämään. Oon ruvennut itsekin kallistumaan tälle ajattelutavalle mikä auttaa mua nauttimaan enemmän raskaudesta.

2. Osaanko mä enää olla muuta, kuin äiti? Mua omalla lailla ehkä ahdistaa välillä jutella kavereille tai kirjoittaa blogia, koska mitä mulle kuuluu? No pelkkää raskautta. Mun elämässä ei oo tällä hetkellä oikeastaan muuta kuin raskaus ja se on myöskin älyttömän iso ja tärkeä asia. Välillä vaan toivon, että osaisin keksiä muita puheenaiheita kuin raskaus ja sen tuoma väsymys, kivut ja mielialavaihtelut. Tunnen kyllä olevani oma itseni edelleen, mutta raskaus vaikuttaa muhun paljon enemmän kuin mitä odotin. 


3. Miten mun kroppa muuttuu ja palautuuko se koskaan? Tää on ainakin mulle ensisynnyttäjänä ollut yks jopa pelon aihe, koska pelkään etten toivukaan synnytyksestä kunnolla. Eikä sitä pelkoa yhtään hälvennä kaikki "kyllä siinä kuule saattaa mennä ikuisuus kun palaudut"-pelottelut. Koska tottakai haluan jaksaa touhuta nasun kanssa ja tehdä ja liikkua muutenkin. 

4. Olenko huono ihminen kun koko ajan ahdistaa? No en ole. Mulla yrittää puskea raskausajan masennus päälle, mutta ei se tee musta sen huonompaa äitiä ja ihmistä kuin niistäkään, ketkä säteilevät onnesta koko raskauden ajan. Mulla on myös tosi kovia mielialavaihteluita mitkä vaikuttaa asiaan. Vähän sellanen fiilis, että raskaana olevan naisen pitäis olla säteilevä ja oikein hehkua sitä onnea joka hemmetin sekunti. Itse taidan hehkua vaan sitä "olen juuri ryöminyt sillan alta"-fiilistä.. 

Siinä muutama negatiivinen fiilis ja ajatus, joita tässä on ollut. Mun mielestä raskauden aikaiset negatiiviset fiilikset eivät saisi olla tabu, vaan niistä pitäisi saada puhua ilman, että leimataan huonoksi ihmiseksi ja äidiksi. Itse en ainakaan aio kuunnella yhtään pahaa sanaa siitä, kuinka en olisi valmis ja kuinka oikein tulen pärjäämään kun on tällaisia ajatuksia. 

torstai 1. joulukuuta 2016

JOULUKUUN TAVOITTEET

Mulla ei aiemmat tavoitteet syyskuussa ( vai lokakuussa ) menneet oikein putkeen raskausuutisen takia, koska pidin blogitauon enkä muutenkaan oikein jaksanut keskittyä tavoitteisiin jatkuvan huonon olon ja väsymyksen takia. Huono olo, kivut ja väsymys ovat edelleen täällä, mutta nyt kyllä laitetaan pikkuruisia tavoitteita joulukuulle! 


TERVEYS & HYVINVOINTI 

  • Käy ravitsemusterapeutilla
  • Käy lenkillä kerran viikossa
  • Yritä syödä säännöllisesti edes vähän

KOTI & PERHE

  • Pakkaa muuttolaatikot ajoissa ennen joulua!
  • Hanki joululahjat perheelle 
  • Pese ikkunat

BLOGI

  • Teen ainakin kaksi my day-videota
  • Pyrin päivittämään blogia ainakin kahdesti viikossa
  • Yritän nyt vihdoin ja viimein päivitellä myös asujuttuja
     
MUUT 

  • Lue kaksi kirjaa
     


Ja joku tuolta varmaan bongaskin kohdan "pakkaa muuttolaatikot". Jep, me muutetaan taas! Joulukuun lopussa porukalla taas roudataan kamoja paikasta A paikkaan B. Onneks muutetaan lähes naapuriin uudempaan asuntoon, mikä täyttää meidän pari kriteeriä. Haluttiin siis avokeittiö jotta samalla kun touhuaa keittiössä niin voi vahtia nasua joka mahdollisesti sätkii kaikki raajat heiluen sitterissä. Toinen kriteeri oli, että vaunut mahtuis hissiin. Nykyisessä talossa vaunut ei millään mahdu superahtaaseen hissiin eikä mua ihan hirveesti houkuttele raahata vaunuja ja vauvaa rappuja pitkin seitsemänteen kerrokseen.


Siinä siis joulukuun tavoitteet ja muuttouutiset samassa!  

torstai 24. marraskuuta 2016

ET EHKÄ TIENNYT, ETTÄ..

..kävin pienenä englanninkielistä leikkikoulua.

..oon tuntenut mun parhaan ystävän 12 vuotta ja se hölmöläinen teki mun lapsuudesta parhaan!

..oon allerginen eläimille, mutta Oonasta en silti luopuis ikinä.


..vihaan pizzerioiden pizzoja.

..mulla on korvat eriparia.

..mä en oo itseasiassa varma kirjotetaanko eriparia yhteen vai erikseen.


..moni varmasti tuntee tv-sarjan Outlander, mutta mulle se on tuttu Muukalainen-kirjasarjana enkä ikinä suostu katsomaan sitä tv-sarjaa vaikka se kuulemma on huippuhyvä. 

..laulan aina ollessani yksin kotona, en kehtaa laulaa edes Santun kuullen.

..mulla on maailman surkein suunnistusvaisto. 


..usein unohdan sanat suomeks, mutta muistan ne kyllä englanniks ja välillä mun puhe onkin suomee ja englantia sekasin.

..nuorena vihasin puuhommia kun niitä tehtiin aina kotona, mutta nykyään nautin siitä kun pääsen tekemään pihahommia.

..oon kerran lähtenyt keskellä yötä kävelemään 8km matkaa mun parhaalle ystävälle joka lähti mua vastaan sillon. Oltiin ehkä 13-14-vuotiaita.


..meitä on mun suvussa hengissä tällä hetkellä neljä sukupolvee. Jos mun isomummu pysyy yhtä sitkeenä kun nykyäänkin niin kesällä meitä on viis sukupolvee samanaikaisesti olemassa.
 
..mulla on ollut etuhampaiden välissä jäätävän kokonen rako joka sitten vedettiin raudoilla yhteen. Tän takia mulla mahtuu ylös viisaudenhampaat ilman mitään ongelmia.

..en voi sietää Uuno Turhapuroo, Kummelia tai mitään suomalaisia sarjoja.

..mun vaatekaappi on aina kun pommin jäljeltä.

..vihaan sitä, että sängyssä lakanoissa ollaan päivävaatteet päällä.

..meidän kihlauksesta tuli tänään vuosi. ♥


 

maanantai 21. marraskuuta 2016

RASKAUSVIIKKO 11

Kohta on kulunut kolmisen viikkoa siitä, kun julkistettiin tieto perheenlisäyksestä. Mä ajattelin, että sen jälkeen olis taas helppoa kirjottaa jälleen blogia kun ei tarvinnut salailla mitään, mutta se osottautu hyvinkin vaikeeks tehtäväks. Nimittäin heti seuraavalla viikolla eli raskausviikolla 9, pahoinvointi otti kunnon otteen musta. Oon voinu todella huonosti ja oon ollut ihan älyttömän väsynyt, painoa on tippunut melkein kolme kiloa ja sekin aiheuttaa heikkoa oloa kun ne on lähteny niin lyhyen ajan sisällä. 


Kivut onkin sitten ihan oma lukunsa. Mulla on luonnostaan todella notko alaselkä ja se on jo ennen raskauttakin ollut todella kipeä, mutta nyt kun Nasu on kiinnittynyt kohdun etuseinämään ja mun maha kasvaa vetäen selkää entistä enemmän notkolle, kivut on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Enkä oikein usko niiden helpottavan loppua kohden ennenkuin vauva on saatu maailmaan. Tän lisäks mun oikea jalka puutuu jopa kävellessä eikä mikään helpota siihen, ilmeisesti jokin painaa jotakin hermoa, ota nyt noista selvää. Mutta jatkuva puutuminen aiheuttaa myös sen, että jalkaa särkee ihan hulluna ja sen kanssa on vaikea olla. 

Entäpä henkinen puoli kun ensimmäisen kolmanneksen loppu alkaa häämöttää? Mä varhaisultran aikoihin kävin läpi mielessäni todella negatiivisiakin ajatuksia raskauteen ja tulevaisuuteen liittyen sekä välillä itkin hysteerisenä synnytyspelkoa. Suurimman osan negatiivisista ajatuksista oon saanut käsiteltyä ja synnytyspelko on vaihtunut jännitykseen ja odotukseen, ehkä jopa hiukan innostukseenkin, mutta negatiiviset asiat vaivaa vieläkin. Mä nimittäin lopetin masennuslääkityksen ennen kuin sain tietää olevani raskaana ( lopetin jo ihan siksi, että yritettiin lasta ) ja kun siihen päälle isketään hormonien sekametelisoppa, on ahdistus välillä valtava. Oon alkanut ottamaan paineita ihan kaikesta, kuten blogin päivittämisestä, kavereille viestien laittamisesta, siivoamisesta ja siitä jos nukun mielestäni liikaa. Myöskin yhtäkkiä yksin kotona oleminen on alkanut olemaan pääkopalle todella kova rasite.


Mutta mä en oo ahdistuksesta huolimatta ollut koskaan yhtä onnellinen kuin nyt. Mä ootan kesäkuuta kuin kuuta nousevaa ja oon niin innoissani tulevasta pienokaisesta, enkä oo suinkaan ainoa. Tuleva isä on superinnoissaan ja puhuukin usein tulevasta, isovanhemmat odottavat innolla ensimmäistä lastenlastaan ja taitaa tulevat kummitkin odottaa kummilasta saapuvaksi. Kyllä tää 7 kuukautta tuntuu niin pirun pitkältä ajalta, mutta kesäkuussa odotus palkitaan. ♥

maanantai 7. marraskuuta 2016

THREE THINGS

Mä päätin toteuttaa 3 asiaa-haasteen nähtyäni sen parissakin eri paikassa netin syövereissä. Mä pidän listojen tekemisestä ( kuka ei pitäis.. vai oonko vaan outo? ), tykkään ite lukee faktoja toisista eikä mulla oo tällä hetkellä rehellisesti sanottuna parempaakaan tekemistä kun Santtu on töissä iltavuorossa eikä aina jaksa puhua kissalle.

3 asiaa, joista pidän…

Santun vapaapäivät kun saadaan viettää koko päivä yhdessä sen ainaisen illalla vietetyn parin tunnin sijaan

Kirjat ja kirjoittaminen

Joulu! T. Joulupsykoosiakka

3 asiaa, joista en pidä…

Piikit

Itsekkäät ja kapeakatseiset ihmiset

Kesä

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Katsoin jääkiekkoa

Näin isoäitiäni

Kävin ultrassa ♥


3 asiaa, jotka osaan…

Laittaa vain yhden silmän kieroon
Askarrella simppeleitä juttuja

Unohtaa kaiken mitä mun piti tehä


3 asiaa, joita en osaa…

Laittaa tavaroita paikoilleen käytön jälkeen

Neuloa. Neuloin koulussa koko lukuvuoden yhtä tumppua

Olla kärsivällinen.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Olla stressaamatta

Nukahtaa ajoissa

Valokuvata


3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Varata aika fimlabiin ja katsastuskonttorille

Ruokaa

Siivota vaatekaappi

3 asiaa, joista stressaan…

Raskaus tietyissä asioissa

Tekemättömät asiat jotka pitäis tehdä

Tulevaisuus

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Lenkkeily

Lukeminen

Rauhalliset päivät Santun kanssa


3 asiaa, joista puhun usein…

Natiainen

Tulevaisuus

Natiainen

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Santun collegehousut

Äitiysfarkut

Lötköpaidat

3 asiaa, joita en pue päälleni…

Minishortsit

Nyöripaidat

Mitään vaaleenpunasta


3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Natiaiselle kaikkee mahdollista

Uus tv-taso

Talvikengät

3 asiaa, joista unelmoin…

Vanha, oma maalaistalo

Ura jossa voisin työskennellä kotoa käsin

Omar-karkit. Pirun sokerihiiri..

3 asiaa, joita pelkään…

Synnytys

Läheisten kuolema tai että jotain pahaa tapahtuu
  
Piikit

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Että niskapoimu-ultrassa kaikki hyvin

Joulukorttitalkoot Sonjan kanssa

Ihana, rauhallinen joulu

lauantai 5. marraskuuta 2016

JUHANNUSVAUVA

Mun blogitauko loppuikin suunniteltua aiemmin. Tarkoitus oli alunperin palata tänne blogimaailmaan vasta joulukuun puolella, mutta tehtiinkin radikaali ratkaisu tänään miekkosen kanssa ja paljastettiin meidän suuri salaisuus jo nyt. 

MEITÄ ON KESÄKUUSSA KOLME. ♥


Eli kyllä, syy miksi pidin blogitaukoa on se, että olen raskaana. Me otettiin iso riski kun julkistettiin asia jo nyt kun mulla alkaa huomenna vasta kolmas raskauskuukausi eli täysiä viikkoja on 8, muttei vain maltettu olla enää hiljaa kun saatiin tänään varhaisultrasta kuvat käteen. Siellä sykki yksi pieni sydän erittäin vahvasti ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Ja me ollaan vaan niin tajuttoman onnellisia! Plus sainpa tietää miks mun maha on kasvanut tajutonta vauhtia ( järkyttävän turvotuksen lisäks.. ), nimittäin Natiainen on kiinnittynyt mun kohdun etuseinämään.



Meiltä on kysytty, että oliko Natiainen ( aka lapsemme, Santun keksimä nimitys ) vahinko. Vastaus: ei ollut. Natiainen oli täysin suunniteltu lapsi ja saatiin itse tietää mun raskaudesta kuukausi sitten kun clearblue digital-testin näyttöön ilmestyi se ihana, ihana sana: raskaana. Meillä kävi myös iso tuuri, sillä meillä tärppäs ensiyrittämällä.


Paljon voi vielä tapahtua, sillä ensimmäinen äitiysultra eli np-ultra on vasta kolmen viikon päästä ja ensimmäinen kolmannes on mulla ohi joulukuun alussa, mutta me ei voida siihen itse vaikuttaa. Me voidaan vaan toivoa parasta, että rakkaus pysyy matkassa kesäkuuhun asti. Laskettu aika meillä on tällä tietoa 19.6.2017. 

Nyt mä pystyn jälleen olemaan oma itseni enkä joudu väen vängällä vääntämään tekstiä tänne. Ja raskausjuttuja tulee varmasti olemaan täällä blogin puolella enemmänkin!

perjantai 14. lokakuuta 2016

ETSITÄÄN YMMÄRRYSTÄ

En tiedä ootteko huomanneet, mutta mun blogitekstit on olleet tosi väkinäisiä viime aikoina. Mä joudun tekemään töitä jotta saan päässä pyörivät ajatukset ulos kirjoituksena ja mun omaan silmään lopputulos on todella, no.. Väkinäistä. En mä muuta sanaa sille keksi. Itse tykkään lukea sujuvaa tekstiä ja pyrin aina siihen, että mun oma teksti olis mahdollisimman sujuvaa. Näin se ei oo ollut viime päivinä enkä tiedä edes, miks oon julkaissut blogipostauksia? Näinä aikoina olis varmaan hyötyä siitä, jos tekis pari julkasua varastoon, mutta kokeiltu on ja todettu ettei se oo mun juttu.

Mikä mulla sitten on? Mikä mun mieltä vaivaa niin, että tekstien ulosanto on kerrassaan kamalaa luettavaa? Valitettavasti siitä en voi vielä kertoo. Se voi olla, että postausten tekeminen rupeaa taas sujumaan tai sitten blogi voi hiljentyä hetkeksi kokonaan. Mä pyrin ensimmäiseen. Tiedän, että tää postaus saattaa herättää kysymyksiä ja moni voi miettiä:"Miksi sanoa blogissa, että jokin vaivaa jos ei voi kertoa, että mikä?" Syynä se, että ymmärrätte mun mielen päällä olevan jotain joka vie energiaa ja jonka takia blogi saattaa olla todella hataralla pohjalla jonkin aikaa. Kyse ei ole siitä etten viitsi. 




Sen voin sanoa, että oon valvonut öitä. Oon miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Itkenyt ja nauranut, todennäköisesti pelkkää väsymyksen tuotetta. Ja tän kaiken keskellä on ihana päästä maalle hengähtämään, pois kaupungista. Lepäämään ja lataamaan akkuja. Jokainen, joka on maalta kotoisin ja asuu nykyään kaupungissa, tietää tän tunteen. Helpotuksen jota ei voi oikein edes sanoin kuvailla.






Puiden lehdet ruska-aikana, metsän takaa pilkistävä aurinko, appivanhempien Taneli-kissan rapsuttamista ( Taneli on harvinaisen hurmaana herraskissa ja hurja saalistaja ) ja raikas ilma. Kyllä mä vaan niin paljon haluaisin asua maalla. 

"Voi haukotus!"


En oo tyytyväinen tähänkään tekstiin aivan täysin, mutta se antaa jonkinlaisen selityksen esiasteen mun tönkölle kirjoittamiselle. Uskon, että kun sen aika tulee niin kirjoittaminenkin on taas helpompaa ( muualle kuin päiväkirjaan, heh ). 

KUN PROJEKTI KASVOI KOLMELLA KILOLLA

Hörpin lasista karpalomehua ja katselen välillä pihalle, missä oikeesti näkyy ruohikkoa, puita, peltoo.. Eikä sitä ainaista betoniviidakkoo. Ei suoraan ikkunan edessä olevaa toista kerrostaloa. Eli kyllä, jälleen ollaan äidin hoivissa. Ollaan oltu jo keskiviikosta asti, sillä kävin kotona Tampereella vain parin päivän käännöksen. 

Äidin luona on kunnollinen, toimiva vaaka. Oon nyt parin viikon ajan mässännyt, mässännyt ja mässännyt. Taukoamatta. Mä lopetin 2-3vko sitten masennuslääkkeet, jotka aiheutti huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta. Nyt kun se tunne olikin yhtäkkiä tiessään, en tehnyt mitään muuta kuin söin. Ja söin. Kaiken kukkuraks söin kaikkee sokerihöttöö, mikä ei todellakaan auta mun -6kg projektissa joka on nyt muuttunut -9kg projektiks. Aamupaino tänään? 67.4kg. Fiilis tosta luvusta? Ottaa päähän, ahdistaa. 

Nyt on siis aika ruveta tekemään salitreeniä ( jota en oo tehnyt yli vuoteen ) lenkkeilyn lisäks ja siivota ruokavalio. Ja jotenkin mun pitäis vaan juoda se pari litraa vettä päivässä, vaikka se kuinka pakkopullaa oliskin. Ehkä se myös onnistuu nyt paremmin kun oon herännyt taas tähän tilanteeseen ja kun se mun parin viikon aikainen jatkuva nälkä on hellittänyt. Uskoisin, että mun kohdalla pieni somelakkokin olis taas paikallaan koska koen kamalaa painetta muiden treenikuvista ( tähän Santtu sanois, että voisinhan mäkin laitella treenikuvia, mutten tykkää laittaa niitä ). 


Tähän mennessä mun -6kg projekti on ollut aikamoista pakkopullaa loppupeleissä. Nyt, -9kg projekti, on ( ainakin toivon mukaan ) puhdasta halua elää terveellisemmin mun itseni vuoksi. Tai ei mua haittais vaikka paino olis 70kg kunhan se ei oo sitä pelkkää rasvaa niinkuin mulla. Ei tää paino lihasta oo kaikkien karkkien, poppareiden, limsojen ja keksien jälkeen. Tai no, ollaan me oltu jo reilu viikon verran karkkilakossa ja tavotteena on olla vuosi. So far so good!

Mä kaipaan todellista aivojen ja mielen reboostaamista..

tiistai 11. lokakuuta 2016

KOIRAPOIKIA JA MOKKAPALOJA

Mun käy sääliks meidän naapureita kun koneella istuessani tai siivotessani laulan aivan täysiä joko disneyn kappaleita tai Adelea. En juurikaan edes kuuntele Adelea, mutta tänään on tällainen vaihe päällä. Hitto soikoon, mulla on muutenkin joku kummallinen vaihe päällä. Mulla olis paljon ajatuksia päässä, mutta en oikein saa kiinni mistään tietystä enkä tälläkään hetkellä tätä kirjoittaessa tiedä mistä kirjotan. Se selviää sen myötä mitä enemmän tätä kirjoitan. Hassua, eikö? No okei, uskon että tuun tänään jakamaan tänne pikku siivun meidän viikonlopusta.



Viikonloppu vietettiin Santun kanssa maalla mun äidin luona ja siellä oli hurja vilske, sillä meitä oli parhaimmillaan kymmenen paikalla kun mun vanhempien ja kahden veljen lisäks paikalla oli mun sisko ( joka asuu viikot asuntolassa ) poikaystävänsä kanssa, minä ja Santtu sekä mun isäpuolen äiti miesystävineen plus kaksi ihanaa koirapoikaa. Naureskeltiinkin, että porukat tarvii vielä yhden sohvan lisää siinä vaiheessa kun jätkät hommaa tyttöystävät. 




Leipomista, saunomista, höpöttelemistä, kotiruokaa, kaunis sää sekä kirppislöytönä mustat farkut jotka mahtuu mun massiivisiin reisiin.





Mä nautin suunnattomasti mun porukoiden sekä Santun vanhempien luona käymisestä. Maaseudun rauha on parasta ikinä. Ja pakko sanoo, että maalla on paljon enemmän kuvattavaa kun kaupungissa, in my opinion. Mutta viikonloput meidän kummankin vanhempien luona on ihania pieniä minilomia kaupunkielämästä. 




Ootteko te enemmän kaupunki-ihmisiä vai tykkäättekö maaseudusta?

 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

METAL ANGEL 2016

En tiedä, onko kuinka moni teistä perillä kilpailusta nimeltä Metal Angel. Metal Angel-kilpailussa valitaan, noh Metal Angel, räväkämmän tyylin omaava pr-tyttö joka on räväkän ulkonäön ja luonteen lisäksi luotettava ja ammattimainen. Kilpailu järjestetään nyt toista kertaa ja tällä hetkellä meneillään on yleisöäänestys jonka päätteeksi 12 semifinalistista puolet pääsee jatkoon. 

NYT SIIS KIPIN KAPIN ÄÄNESTÄMÄÄN! Suosittelenpa vielä numeroa 11, Jenni Petra K. jossa on Metal Angelin lisäksi hiukan My Little Pony-vaikutteita.



lauantai 1. lokakuuta 2016

LOKAKUUN TAVOITTEET

Mä päiväkirjaani kirjoitin syyskuun alussa syyskuun tavoitteet joista voin heti sanoo, että ehkä yks tai kaks onnistu. Ajattelin tällä kertaa jakaa tämän kuun tavoitteet tänne, jos vaikka saisin siitä hiukkasen intoa oikeasti toteuttaa ne tavoitteet. Mä oon aina ollut tosi huono saavuttamaan pienimpiäkään tavoitteita joten otan iisisti enkä aseta itselleni mitään "pudota 10kg, sisusta koko koti uusiksi, voita lotossa ja saavuta maailmanrauha"-tavoitteita ( olisiko yks tavoite "vähennä liioittelua"? ).




TERVEYS

• käy kävelemässä vähintään 10 kertaa
• ole lokakuu syömättä karkkia, jätski on okei
• venyttele edes kerran viikossa
• juo vettä 2-3 litraa päivittäin




PARISUHDE&KOTI

♥ viettäkää treffi-ilta ulkona..
♥ ..sekä lattiatreffit kotona
♥ katsokaa Santun valitsema leffa
♥ pese ja silitä verhot
♥ tamppaa matot




BLOGI

• kirjoita 15 postausta
• tee ainakin yksi DIY-postaus
• kuvaa ainakin yksi my day-video
• tee vinkkipostaus



MINÄ&VAPAA-AIKA

• lue vähintään yksi kirja
• käy kahvilassa
• kirjoita päiväkirjaan päivittäin ( hmmh mistähän päiväkirjan nimi vois tulla.. )
• vietä pari päivää äidin luona maalla 


Eiköhän siinä oo tehtävää ihan riittämiin lokakuulle! Tässä nyt mietin, että mikä iisisti ottaminen.. On tossa kuitenkin aika monta kohtaa, vaikkakin osan voi sisällyttää toisiin. Ja tämähän on lokakuun postaus 1/15! 

Mulle saa muuten heitellä kommenttiboksiin joko täällä, facebookissa tai instagramissa postausehdotuksia mitä haluaisitte nähdä blogissa!