perjantai 26. helmikuuta 2016

MY LIFE IN 2013

Viikko sitten perjantaina ihanat lukion kakkoset ympäri Suomee tanssi wanhat ja kaikkien ihanien prinsessa- ja prinssikuvien selailun myötä tulin muistelleeks omia wanhojentansseja vuonna 2013 ja ylipäätään elämää tuona vuonna. Se oli sekä upee ja ihana, että aivan hirveä vuosi. Mä menetin ystäviä, mutta sain myös paljon.

 VUONNA 2013 MINÄ..




..täytin 18-vuotta. Juhlistin sitä lähtemällä ihanan ystävän kanssa baariin Tampereelle ja mulla oli älyttömän hauskaa ( vaikka olinkin aamuyöstä aika heikossa hapessa.. puuh )! Samaisen viikonlopun sunnuntaina juhlin synttäreitäni myös sukulaisten kanssa.


..kävin Sonjan ja Sonjan veljen kanssa roadtrippailemassa ja vietin ton ihanan naisen kanssa muutenkin paljon aikaa, kuten uudenvuoden!

..sain ajokortin ja RAKASTIN ajamista. Valitettavasti mulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että mun ajokortti meni umpeen vuosi sitten koska mulla ei ollut rahaa kakkosvaiheeseen joten uudestaan inssi ja kirjallinen kun löytyy rahaa siihen jotta pääsee taas rallailemaan. 


..sairastuin ensimmäistä kertaa elämässäni oksennustautiin ja litkin älyttömästi tomaattikeittoo.


..muutin omilleni. Itseasiassa muutin joulun 2012 jälkeen jo, mutta niin. 2013 vuoden aloitin omassa asunnossa. 


..kävin lukiota luokattomana ( eli kävin sekä 1.lk että 2.lk kursseja ).



..olin potkiaisissa potkimassa abeja pois koulusta.




..tanssin wanhat. Toi oli yks vuoden ja mun elämän parhaista päivistä! Se todella oli kunnon prinsessapäivä ja oli superhauskaa tanssia, ottaisin ton päivän uusiks koska vaan! Tosin hauskuudesta huolimatta mun ilme on joka kuvassa sellanen, niinkuin mua ei kiinnostais yhtään. Ja kuten aina tärkeinä päivinä, tollonkaan ei mennyt kaikki ihan niinkuin piti. Olin ollut edellisen yön Sonjalla toisella paikkakunnalla mistä lähdin kuudelta aamulla meikattavaks ja kampauksen tekoon, sieltä ajoin Ruovedelle kämpille hakemaan mekkoa, kenkiä jne ja äkkiä koululle. En ollut ehtinyt syödä koko aamuna mitään ja jännityksestä jopa oksensin aamulla. Äiti sitten ihanana kiikutti mulle kesken työvuoronsa sipsiä ja mehua jotta sain syötyä ja oloo paremmaks. Kuvat: Veera R!


..aloin seurustelemaan Santun kanssa.


..tein smileyn ensimmäisen kerran.

..lähdin tyttöjen kanssa katsomaan Santun peliä aina Varkauteen asti! Jos ei oteta sitä huomioon, että RuoSkA hävis, oli hieno reissu!


..vietin älyttömästi Tinjan kanssa aikaa ja jos oli muita mukana, kokoonnuttiin yleensä mun kämpälle.


..olin kisuvahtina Tinjan isän kissalle Maisalle, joka sattuu olemaan Oonan sisko.

..join aivan liikaa coca colaa.

..värjäsin hiukseni. Käytin noista hiuksista nimitystä karkkihiukset.


..muutin toiseen omaan asuntoon, kerrostalosta rivitaloon! Siellä ehdin kyllä asua vain muutaman kuukauden. Ja värjäsin hiukseni takaisin tummiks.

..muutin Tampereelle isäni luo ja lopetin lukion. 

..värjäsin hiukseni punaisiksi, taas. Ja se oli iso virhe! 

Mitä te teitte kolme vuotta sitten? 

- immu

torstai 25. helmikuuta 2016

MITÄ OLEN TEHNYT VIIMEAIKOINA?

Mä tykkään hirveesti tehdä tällaisia isompia ("isompia"...) postauksia siitä, mitä oon pidemmällä aikavälillä touhuillut pitäessäni hiljaiseloa blogin puolella. Mä oon ollut ihan poikki ja yks saakelin stressipesäke tulevan muuton takia enkä oo jaksanut ees miettiä mitään mahdollisia kirjottelujuttuhomma-aiheita ( ?? ). 
 
Mä oon viimeisen kahden viikon aikana..


..Syönyt ja PALJON! Tunnesyöminen on mun pahe ja kun mä stressaan nii huhhuh! Voisin silloin syödä koko maailman. Oon siis syönyt, syönyt ja syönyt hurrrrjan hyvää ruokaa ( ja herkkuja.. paljon herkkuja ).



..katsonut Criminal Mindsia läppäriltä. Autossa. TAYSin parkkipaikalla. Juuh.. Ei jaksettu Santun kanssa lähtee TAYSiin odottamaan kun mun siskolla oli silmälääkärii, joten jäätiin kattomaan Criminal Mindsia. Ja syömään karkkia. Sokeririippuvainen much? 


..pakannut. Meidän kämppä on täynnä laatikoita ja pusseja täynnä tavaraa eikä täällä oo ollut siististä tietoakaan hetkeen. Alkaa kyllästyttämään tää pakkaaminen, vihaan ( ja samalla rakastan ) muuttamista! Onneks se päivä koittaa sunnuntaina. 



..tuunannut meidän uudesta sohvapöydästä enemmän meidännäköisen. Hionut, maalannut ja niin. Santun sanoin, se on sellanen taiteellinen näkemys. No mut eipä oo ainakaan niin yleinen ja samaa massatuotantoo niinku kaikki muut kamat meidän kämpässä! Huomatkaa Oonan hieno poseeraus.



..hellinyt kissoja. Yhtenä aamuna vaan katselin onnesta soikeena tota karvalasta joka nukku tyytyväisenä peittojen keskellä. Sen lisäks oon hellinyt mun kissakummilasta, Nemoa, joka leikkien yhteydessä vähän lisäks pahoinpiteli mua. Ihanat kissat.


..viettänyt pitkästä aikaa yökyläilyn parhaan ystävän luona. Tuli ihan Mimosa 12v. olo jolloin oltiin toisillamme yötä joka ikinen viikonloppu ja arkena oltiin koulussa sekä vapaa-ajalla yhdessä. KOKO AJAN! Tyypillisesti meidän tapaan mässättiin, otettiin kuvia, lauleskeltiin, pelattiin simssiä, katsottiin tyhmiä youtube-videoita ja naurettiin katketaksemme. Ihana minivapaa kaikesta muuttostressistä! 

Seuraavan kerran taidankin sitten ilmotella itsestäni kun muutto on saatu päätökseen. Sunnuntai tulee olemaan hieman raskas, mutta odotettu päivä! 

- immu  


 

tiistai 16. helmikuuta 2016

TIISTAITURINAT

Mä oon tuskaillut hirveän itseinhon ja turvotuksen parissa ja kironnut kun karkkihammasta kolottaa joten fiksuna tyttönä päätin viettää sen kuuluisan "jos nyt vielä tänään"-illan karkin parissa. En tykkää näistä julkisesti höpötellä, mutta huomenna alkaa pienimuotoinen sokerilakko ihan jo pelkästään tän turvotuksen vähentämiseks. Muutenhan voin sanoa syöväni terveellisesti ja säännöllisesti päivittäin, mutta liian usein tulee lapattua jotain hyvää naamariin ja pepsi maxin kulutus on aivan järkyttävissä lukemissa joten, vaikka se ei helppoa tuu olemaan, se saa jäädä. Mutta tänään vielä ihanat sokeriöverit ja naminam! :D

Mutta elämä tarttee välillä positiivisia viboja. Siks tässä tulee mun tiistain ihanat asiat!

Tiistaiaamun myöhään nukkumiset ja aamupalan mussuttaminen rauhassa.


Ihana auringonpaiste pitkästä aikaa takas hyvän mielen, hyvän kävelyilman ja kuvailuilmat! Käytiin pieni kävelylenkki "metsässä" ( lue: hyvin pieni läntti jossa on vielä puita ihme kyllä jäljellä ) haukkaamassa happea ja se kyllä virkisti ihanasti, oih!


Iltapäivä vietettiin How I Met Your Motherin parissa sohvalla löhöillen. Kunnon löhöilypäivä!



Sulhaspoikien kravatit pamahti postiluukusta tänään, iih!

Toffeesuklaa. Mmmm....



Alle kaks viikkoo muuttoon, en millään malttais odottaa! Etenkin kun kämppä on kun kaatopaikka kun ollaan ruvettu setvimään tavaroita, mutta laatikot loppu kesken.

I
hana päivä muuten vaan ja ihana ilta!


- immu

maanantai 15. helmikuuta 2016

A-LUOKAN SAIRAS

Perusterve? Noh, miten sen nyt ottaa. 

Astma mulla todettiin vain kahden vuoden ikäisenä. Joka aamu otettavan lääkkeen lisäksi oli avaava lääke tilanteisiin, kun henki ei tahtonut kulkea. Lääkkeitä jouduin ottamaan kuudentoista ikäiseksi asti, jolloin jätin ne ja ihan hyvin oon pärjännyt. Mua edelleen hengästyttää helposti ( huonon kunnon lisäks ) astmasta johtuen, kovilla pakkasilla mua alkaa ottamaan henkeen sillä samalla sekunnilla kun astun ulko-ovesta pihalle. 

Allergiat todettiin myös todella varhain ja äiti joutuikin ravaamaan mun kanssa TAYSissa joka oli varmasti uuvuttavaa, sillä olihan kaikenmaailman allergiat ym vielä suht uus juttu 90-luvulla. Ruoka-aineallergioista on senpäivänen lista, että multa on helpompi kysyä mille en oo allerginen ja tästä johtuen mun syömisetkin pysyy melko simppeleinä, vaikka esim.suklaata syön vaikka sen jälkeen raavinkin taipeet ja kaulan lähes verille. Tappavia ruoka-aineita löytyy myöskin ja niiden takia tullut pari läheltä piti-tilannetta. Koivu ja kaikkia mahdolliset siitepölyt, pöly ylipäätään, eläimet.. Oon lähestulkoon kaikelle allerginen, paitsi että oon siedättynyt kissoille Oonan myötä. Vaikka edelleen jos Oona raapaisee ( mitä on tapahtunut ehkä kahdesti kun leikitin sitä ) niin mulla turpoo se kyseinen kohta. 

Atooppinen iho, se hemmetin riesa. Pakkanen? Iho kuivaa. Kuiva ilma? Iho kuivaa. Et rasvaa suihkun jälkeen? No se pirun iho kuivaa. Oon aina raapimassa ja ärsyttävintä on se, kun mulla ei tahdo kaulan alueelta iho pysyä hyvässä kunnossa kun sitä oon raapimassa aina ensimmäisenä. Miksen vaan oo raapimatta ja rasvaa? No niin mä teenkin, paitsi että raavin unissani. PUUH!

Anemia jonka muodoista mulla on se yleisin, raudanpuuteanemia, joka johtuu nimensäkin mukaisesti riittämättömästä raudan saannista joka on taas lähtöisin runsaasta verenvuodosta menkkojen aikaan. Tän lisäks olin hyvin pitkään syömättä punaista lihaa joka on tärkee raudanlähde, enkä syö sitä juurikaan vieläkään. Ja raudanpuuteanemiahan johtaa siis siihen, ettei punasoluissa olevaa hemoglobiinia pystytä valmistamaan riittävästi. Ja tästä johtuen myöskin mä oon kun kalkkilaivan kapteeni, aina valkonen kun lakana, mua huimaa todella paljon ja mun pulssi on korkee.

Masennus mulla on ollut riesana jo kolme vuotta joka aiheuttaa selittämättömiä pelkotiloja, unettomuutta, väsymystä ja miljoona muuta negatiivista asiaa. Masennuksen takia mä oon ollut työkyvytön jo liian kauan ja mä meen nyt torstaina vielä mielenterveyspolille työkyvyn arviointiin. Masennuksen takia mä en oo valmistunut peruskoulun jälkeen mistään, mun itsetunto on aivan olematon, mä nään painajaisia harva se yö, mä kammoon sosiaalisia tilanteita. Monesti mua on mietityttänyt, että tietääköhän Santtu nyt ihan varmasti mihin ryhtyy kun ottaa mut vaimokseen. Vastaus on aina sama, että kyllä se tietää koska se on ollut koko masennuksen ajan mun vierellä ja nähny ne paskamaisimmatkin päivät. Se on herättäny mut kun oon huutanu unissani ja valvonu että nukun rauhassa, se hoitaa mua ahdistavat asiat, se kehuu ja pitää hyvänä. Ja mikä tärkeintä: vaikka se ei pysty täysin ymmärtämään, niin se yrittää. 

Hassuahan tuo on, että 3/4 alkaa A:lla. Joten voinko mä kutsua itseäni A-luokan sairaaks? 

- immu

perjantai 12. helmikuuta 2016

NETFLIX JA MUUTTOPANIIKKI

Meidän asunto näyttää hiukkasen siltä, kuin täällä olis räjähtänyt ydinpommi. Käytiin tänään läpi makkarin ja eteisen kaapit, katottiin mitä otetaan mukaan ja mitä heitetään pois jne. ja täällä vallitsee kaaos sen myötä. Aamulla vielä ajattelin, että kyyyyllähän tässä on reilusti aikaa pakkailla, mutta sitten tuo sulho totes että kappas, enää yks viikonloppu ennen muuttoa. Jaaha. Vai niin. Kyllä tässä silti vielä kerkiää. Meillä vaan ei oo vielä keittiönpöytää tai seinämaalia tai sohvapöytää tai tai tai. Joten kyhäsin to do-listan mitä tarttee tehdä ennen muuttoa:

- siirrä kotivakuutus ja sähkösopimus uuteen asuntoon
- muuttoilmoitus
- pakkaa loput tavarat
- osta maali keittiön seinää varten
- keittiönpöytä.... hanki se! 
- sohvapöytä ( ei niin kiire ) 
- käy ikeassa koska puuttuu vessan matto ja suihkuverho

Ja varmaan tulee seuraavan kahden viikon aikana vielä miljoona muuta asiaa mieleen mitä pitää tehdä ja sitten ne tehdään hirveällä hopulla. Koska tänäänkin pakkaamisen sijaan keksin fiksumpaa ( krhm ) tekemistä, itseni kuvaamista. 






Viimeaikoina kiinalaiset ovat hyökänneet meidän postiluukusta sisään. Aliexpressiltä siis tulee tiuhaan tahtiin paketteja. Ollaan tilattu sieltä kankaat häätilan koristeluun, verhot olohuoneeseen ja mitähän vielä. Vähän jännään ehtiikö kankaat tulla ennenkuin muutetaan vai pitääkö niitä postipakettilippuslappusia käydä sitten uuden vuokralaisen oven takana kyselemässä.. 



Tänään kuitenkin tuli mun yhden DIY-projektin tarvikkeet teippitarhasta! Itse projektiin palaan myöhemmin ja jätän teidät vielä jännitykseen, mutta tosiaan! Mulle tuli paketti teippitarhasta joka sisälsi kaks rullaa valkoista teippiä ja kaks rullaa sinistä teippiä. Nää rullat makso 7,50e/kpl ja yhdessä rullassa on 10m teippiä. Ja hauskinta on se, että tilasin ne toissapäivänä ja eilen tuli lappu että tänään klo 12 eteenpäin voi hakee paketin postista!



Muuten ollaankin sit vietetty rentoa perjantai-iltaa kotosalla siivoten, karkkia syöden ja Netflixiä katellen. Meillä on menossa uusintakierros HIMYMistä tällä hetkellä, Black Sailsin kolmatta kautta odotellessa.. 
 
- immu

torstai 11. helmikuuta 2016

VAST_AUKSIA

Me ollaan saatu mun kaasoilta ja muilta meidän läheisiltä kysymyksiä meidän häihin liittyen ja ajateltiin availla meidän vastauksia tänne. :) Jos joku ihmettelee, miks läheiset ovat kysyneet mm.häiden teemaa, niin yks kaasoista kyseli apua luokkalaisiltaan!

1. Häiden teema?

Häiden teemaa ollaan pariin otteeseen kuvailtu sanoin "lumikuningatar on räjähtänyt". Me ollaan siis menossa toukokuussa naimisiin eli keväthäät tiedossa, mutta mä rakastan kaikkea kimaltavaa ja sitä tulee olemaan kakussa, leivonnaisissa ja pöytäkoristeissa. Mutta mitään överiprinsessateemaa meille ei tuu koska meikäläinen ei oo mikään prinsessatyyppi. Teemaväreinä meillä on valkoinen ja violetti ja siitä päästiin yhteisymmärrykseen heti, onneks!


2. Budjetti? Missä säästetään ja mihin panostetaan?

Me päätettiin, ettei meidän budjetin suuruus kuulu muille. Mutta me säästetään ainakin niissä asioissa, että Santulla on jo puku, yks mun kaasoista tekee mun kampauksen, mun äiti kustantaa mun häämeikin ( suurin stressinaiheuttaja poissa, kiitos äiti! ), äiti ja isäpuoli kustansi mun häämekon johon rakastuin heti ensisilmäyksellä, mun isä kustantaa tarjoilijat ja hääauton, tehdään koristeita itse ja me tehdään ruoat itse. Ja vaikka tehdään ruoat itse ( minä, Santtu, mun äiti ja isoäiti ) niin me panostetaan menuun. Toinen asia mihin panostetaan on juomapuoli. 


3. Vierasmäärä?

Me ollaan oltu hiukan eri mieltä siitä, onko meillä suuret vai pienet häät. :D Ollaan kutsuttu vain lähimmät sukulaiset ja ystävät ja meidät mukaanlukien aikuisia tulis olemaan 86 henkilöä ja lapsia 16 henkilöä. Eli yhteensä 102 henkee! Mun mielestä se on aivan järkyttävän suuri määrä kun taas Santun mielestä ne on ihan sopivan kokoiset eikä vielä edes paha määrä. 


4. Millaisia perinteitä teillä on häissä? 

Moni yllättyi siitä, että meidän häissä on ylipäätään perinteitä. Mun isä saattaa mut alttarille, meillä on häävalssi.. Mitään suvun perinteitä ei oo, sillä oon ollut elämäni aikana kaksissa sukulaisteni häissä 6-8-vuotiaana ja kolmansissa 17-vuotiaana mutta silloinkin lähdettiin tosi aikasin. Santtu muistaakseen on ollut yksissä häissä eikä juuri muista niistä mitään koska siitä on niin pitkä aika.

5. Millainen hääpaikka? 

Me ollaan kotikylämme Urheilutalolla joka on, rehellisesti sanottuna, ilman koristuksia aika karu ja ruma, mutta sinne mahtuu isompikin lössi ja koko viikonlopun vuokraus oli todella edullinen. 

6. Millainen menu teillä on?

Me tullaan ( tällä tietoa ) tarjoilemaan pääruoalla keitettyjä perunoita, porsaan filettä, lohta, salaatteja, kastiketta. Hääkakun kanssa ( joka tehdään äidin kanssa myöskin itse ) tarjoillaan voileipäkakkuja, mokkapaloja ja perunaleivoksia. Tän lisäks meillä on karkkibuffet jota Santtu aluks vähän vastusti, mutta suostu lopulta. Miten niin mä tykkään makeesta...? 


7. Miltä teistä tuntuu mennä naimisiin?

M: Hermostuttaa ja jännittää, mutta en malta odottaa. Mistään en oo eläissäni ollut yhtä varma ja yhtä onnellinen kuin siitä, että mä saan ton, maailman ihanimman juntin, mun miehekseni! 

S: Onhan se todella hieno ja oikea asia. Mua ei oikeestaan jännitä,  oon vaan onnellinen. 

8. Onko tullut kommenttia nuoresta iästä?
Voi kuulkaa, meille ei olla suoraan tultu sanomaan mitään negatiivista, mutta oon kuullut vaikka mitä negatiivista kommenttia mitä on puhuttu selän takana. Mutta yks meidän yhteisistä ystävistä totes näin:"Puhuttiin isän kanssa, että hittoako sillä on väliä jos on nuori. Jos se tuntuu oikeelta niin hieno homma, antaa mennä!". Ihana! 


9. Mikä jännittää häiden suhteen?

M: Musta tuntuu, ettei mua jännitä mikään muu kuin se alttarille käveleminen! Oon jo nyt käyny läpi kaikki mahdolliset hysteerisen huvittavat ja karmivat skenaariot päässä kuinka ihan varmasti oon päälläni siinä matkalla koska no, mä oon yks tumpelo!

S: Järjestelyt. Miten ne onnistuu, tuleeko jotain ongelmia niiden hoitamisessa.

10. Vaihtaako kumpikaan teistä sukunimeä?
Kyllä, mä hyvästelen tyttönimeni ja otan Santun sukunimen.


11. Miltä luulette elämän tuntuvan häiden jälkeen?

M: En usko minkään muun muuttuvan, kuin että ollaan mies ja vaimo ja meillä on sama sukunimi. Meidänlaista arkea, ihania ja vähemmän ihania hetkiä. Moni suunnittelee lapsia tai omaa taloa häiden jälkeen, mutta vielä ei oo sen aika. Se talo kelpais, lapset eiiiiii vielä vuosikausiin!

S: No ei kai siinä nyt mitään muutosta tapahdu? Ei sitä pysty vielä sanomaan.

No, saitteko mitään irti? :) 

- immu

tiistai 9. helmikuuta 2016

ONNELLISUUSRÄJÄHDYS

Aika usein tulee mietittyä, että mitähän te harvat ketkä tätä käytte lukemassa, ajattelette näistä teksteistä. Suurimmassa osassa ei oo päätä eikä häntää, omasta mielestä tekstit on inspiksen puutteessa laimeeta ja tasapaksua jorinaa jota en itsekään jaksa lukee. Mutta rakastan jokaista teistä joka jaksaa näitä höpinöitä! Tiedättekö, kuinka yllättävää, kivaa ja ehkä hiukan pelottavaakin on, kun oon saanut kuulla mm. äidiltä, kuinka sen ystävät on käyneet täällä ja kuinka mun eno, mun 32-vuotias eno, kertoi lukeneensa mun jaarittelua! :D

Tiesittekö, että ennen Santtua mä olin aika erilainen. Mä olin jopa parisuhteissa todella itsenäinen. Lähes jokainen mun parisuhde oli kaukosuhde, yhden exän kanssa meillä oli jopa 800km välimatkaa, mutta mä sopeuduin siihen. Mä pärjäsin hyvin viikot yksin, välillä jopa kuukaudet yksin kunnes nähtiin. Mä en oo koskaan halunnut lapsia. Mä en oo koskaan halunnut naimisiin. Suurin askel mihin olin valmis oli yhteenmuutto. Mä en ollut mikään lälly romantikko. Ennen Santtua. Ja joo, tää on taas tätä samaa settiä mistä en oo välittänyt aikaisemmin eli jos ette oo valmis onnellisuus-hehkutukseen niin lopettakaa lukeminen ÄN YY TEE NYT!
Tällä hetkellä mun on pakko myöntää, että elämä hymyilee. Meillä on edessä kolmen viikon päästä muutto uuteen, ihanaan kotiin. Kuukauden päästä tiedossa tuparit hyvien ystävien kesken, kahden kuukauden päästä polttarit ihanien kaasojen kanssa, hiukan yli kolmen kuukauden päästä me sanotaan Santun kanssa toisillemme "tahdon". Ja mä oon ehdottoman varmasti korviani myöten rakastunut tohon junttiin. Se ärsyttää mua, saa itkemään, nauramaan ja rakastaa ehdoitta. Mä oon kyllä helvetin onnekas kun oon löytäny vierelleni yhtä pimeen ja oudon ihmisen kun mitä mä oon! 


Muita asioita mistä oon onnellinen? Mulla on maailman ihanin perhe. Maailman paras äiti ja maailman paras pikkuveikka ( kuus vuotta nuorempi ja yli kymmenen senttiä pidempi.. ). Maailman ihanin puriseva karvalapsi joka vaan tekee kaikesta parempaa ( ja joka ei tykkää kun Santtu pelleilee suihkepullon kanssa tossa vieressä paraikaa ). Mulla on myös parhaat ystävät koko maailmassa. Ja oon jopa siitä älyttömän innoissani, että seuraavan asunnon oveen meille tulee kahden sukunimen sijasta vaan yks. Ja se on meidän yhteinen sukunimi. 

Siinä mun onnenpurkaukset! 

- immu