keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

SMILE X 4

Kun sairasteluviikko nro 2 on menossa eikä jaksaminen tai inspiraatio oo kovin korkeella, voin vaan kiittää onneani, että kirjotan blogia omaksi ilokseni. Musta ei koskaan taitais olla ammattimaiseks bloggaajaks ja nostan hattua niille, ketkä siihen pystyy! 

Tänään vuorossa viime viikolla luvattu "syyt, miksi hymyilin tänään"! 

"Lol puen päälle ja tuun sinne"-viesti Sonjalta. En muista koska olisin taas nauranu samalla lailla kun tänään Sonjan tullessa kylään. Kuulumisten vaihto voi äityä hyvinkin hauskaks tilanteeks parhaan ystävän seurassa, etenkin kun puheenaihe siirtyy kuulumisten kertomisesta ala-asteen muisteluksi. 


Valkosuklaa-mango-jäätelö, jonka Santtu toi mulle kaupasta. Olihan se ihanasti tehty! Ja tosta classicin jäätelöstä on kehkeytynyt mun lemppari viimeaikoina! 

Vesisade. Mä oon vähän kummallinen, sillä en tykkää kuumuudesta tai auringonpaisteesta juurikaan. Rakastan vesisadetta! Vesisade puhdistaa ilmaa, jolloinka kesäisinkin astmaa sairastavana on helpompaa hengittää, sade on ihanan rauhoittavaa ja yks mun lapsuuden suurimmista syistä rakastaa sadetta: kukaan ei oleta, että sä meet ulos ilman mitään tekemistä jos sataa!


Kissan tassut. Ei siihen tarvita syytä. Pehmoiset ja suloiset!

Mikä teidät on saanut tänään hymyilemään?
 
- immu

torstai 24. maaliskuuta 2016

TORSTAITURINAT

Torstaipäivä ja ruvetaan olemaan voiton puolella, sillä vaikka keuhkot on edelleen aivan pirun kipeet ja yskin jatkuvasti, niin viimeinkin mun kuume hellitti ja energiaa on hiukkasen enemmän. Jopa ruokaa rupee tekeen mieli! Koska Santtu lähti käymään Ruovedellä, mun seuralaisena toimii tällä hetkellä pullo jaffaa ja suklaalevy. Ei mun herkkusokerimussunmässynlakko oo kovin hyvin edistynyt, mutta en jaksa siitä kyllä stressatakaan! Etenkin kun miettii, etten saa laihtua tai häämekko tippuu mun päältä.. Positiivinen probleema.



 








































































Mun sairastelupäivät on lähinnä koostuneet makoilusta, leffojen ja sarjojen katselusta, jaffan juonnista ja viinirypäleiden syömisestä. Aloitettiin me Assassin's Creed Roguekin eilisen illan ratoksi! Ollaan kumpikin hurahdettu ihan täysin AC peleihin ja voi että kuinka mä haluaisinkaan ps 4:sen ja AC Unityn ja Syndicaten..! 

Katsottiin eilen ensimmäistä kertaa Lucy ja Wedding Ringer. Lucy oli pettymys, nimittäin ootin paljon enemmän siltä elokuvalta ja Wedding Ringer no.. Oikeestaan katottiin se pelkästään Kaley Cuocon takia, mutta Kaleyn rooli osottautukin rahanahneeks snobiks mistä me ei tykätty kun ottaa huomioon, millainen Kaleyn rooli Rillit Huurussa-sarjassa on.


Jaaaa kuten huomaatte, mulla vaihtuu puheenaihe lennossa ja nyt vaihdetaankin sitten tuparilahjoihin jotka sain vihdoin aikaseks kuvattua ( paitsi Jutalta saatu karkkipussi katos ennenkun ehdin kameran kaivaa esille.. )! Saatiin aivan ihania lahjoja mitä ei todellakaan osattu odottaa! Jutalta saatiin aivan älyttömän kaunis puinen, valkonen rasia lasikannella jonka sisässä oli neljä vaaleenpunasta kelluvaa kynttilää ja karkkipussi. Sirjeltä saatiin servettejä, kynttilöitä ja magneetti. Timolta saatiin 100 euron lahjakortti RTV:lle. Kaikki tarpeellisia ja ihania! 

Ainiin, ja hyvää pääsiäisen alkua ja pitkää viikonloppua kaikille vaan!

- immu

 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

PUHELIMESTA LÖYTYNYTTÄ

Kuinka moni on huomannut, että tekaisin tuossa yksi päivä blogipahaselleni facebook-sivut? Vähän hassulta se ajatus eka tuntui, mutta sitten tuli tää perus "no, en mä tässä mitään häviäkään!". 

Viikonloppu ohi ja huhhuh millanen se olikin! Lauantaina juhlittiin meidän tupareita ja siitä voi päätellä, että oli hyvä ilta kun ei tullut yhden kaverikuvan jälkeen otettua puhelinta saatika kameraa käteen. Saatiin tuparilahjoja, pelailtiin porukalla juomapeliä, naurettiin kippurassa, mä vietin ison osan iltaa vaatekomerossa ( älkää kysykö.. ), aamulla Santun kengät oli hukassa ja porukkaa nukkui pitkin lattioita. Mä juon ehkä kahdesti vuodessa koska no, mä en oikein välitä juomisesta. Kuitenkin lauantaina tuli sen verran otettua, että aamuyöstä sopersin oksentaessani ( anteeksi info! ), että "soittakaa poliisit jotta ne käskee mun sisuskaluja lopettamaan". Toinen oli kun olin todennut, etten enää koskaan järjestä mitään johonka yks meidän ystävistä sanoi, että oothan sä kahden kuukauden päästä järjestämässä häitä. Mun vastaus? "En muuten järjestä! Mennään maistraatissa naimisiin!" Että sellanen ilta.. Aina sitä saa hävetä silmät päästään. 

Mutta siihen puhelimen sisältöön! 



































Noh, tällä hetkellä kyllä tuntuu vähän tältä. Ei kai siinä tarvii sen enempää selitellä. Ihan perus maanantaifiilis.


Vas.ylä: Oona on ottanut meidän nojatuolin omaks paikakseen. Kun yks päivä se ei ollut ollut koko päivänä siinä ja mä istahdin siihen, niin Onskin oli ihan pakko tunkee sellaseen pikkuriikkiseen väliin ittensä ja sen ilme oli sen mukainen. 
Kesk.ylä: Innostuttiin testailemaan yhtä sun toistakin henkkamaukan naistenosastolla mun siskon ettiessä itelleen kenkiä. Ja voin sanoa, että tää on kaikista normaalein kuva mitä siltä reissulta tuli otettua.
Oik.ylä: Se ainoa kuva, joka tupareissa tuli otettua ennenkuin vieraat tuli. Suvi oli meillä torstaista sunnuntaihin ja pitihän se tietty ottaa kuva kun oltiin vielä ihmisen näköisiä!
Vas.ala: Noh, niin. Ihan perus selehvie. Mun puhelimen sisältö on tylsä.

Kesk.ala: Meillä yöt kuluu useinkin jääkiekkoa katsellen. Viime yönä tosin oltiin niin väsyneitä ettei jaksettu, mutta hyväks onneks heräsin yöllä niin, että ehdin katsomaan kolmannen erän Chicago-Minnesota pelistä. Mikäli Santtu olis ollu hereillä niin oltais saatu siitä varmaan perheriita aikaseks, Santtu kun kannustaa Minnesota Wildia ja mä Chicago Blackhawkseja. Gotta love Toews, just saying. 
Oik.ala: Morsiusmimmeille otettu kuva whatsappiin viikon takaisesta Santun joukkueen pronssipelistä, minne menin Santun kyydillä 1,5h ennen pelin alkua ja piti kulutella aikaa jäähallilla. Luojan kiitos Ylöjärven jäähallissa on kahvio ettei tarvinnut pihalla saatika hallin puolella palella. 


Vas.ylä: Santulle whatsappiin otettu kuva Onskin kanssa. Oonaa ei vaan ihan hirveesti tuntunu kiinnostavan. Mulla on kyllä puhelin pullollaan Onskin kanssa otettuja erittäin huonoja kaverikuvia, kun se 16h paikallaan makaamisen jälkeen päättää ruveta riehumaan ja liikkumaan just sillä sekunnilla kun haluan sen kanssa kuvan. 
Kesk.ylä: Oonan kanssa kateltiin Villiä korttia! On muuten ihan huippu ohjelma, mikäli ette oo katsonut niin tsekatkaa tiistaisin kakkoselta klo 21.00!
Oik.ylä: Todiste siitä, että mäkin käyn joskus pihalla. Jopa niinkin paljon että kävelen muutaman minuutin matkan kauppaan ja takasin.. 
Vas.ala: Tän päivän lötköasupeilikuvahommeli. Kun tuntuu vaan ettei ton lauantain jälkeen oikein saa elämäänsä taas ruotuun kun ei. Vaan. Jaksa.
Kesk.ala: Suvin ottama ryhmäselehvie josta kyllä puuttuu muutama henkilö. Kuten kuvasta näkyy, meillä oli hauskaa ja juomapelit meneillään!
Oik.ala: Meidän keskiviikkoiselta reissulta äiteen luo. Ihana auringonpaiste, tuli ihan kevätkesäfiilinki! 
















































Tää kuvastaa mua ihan täydellisesti. Mulla on aina ollu vaikeuksia ymmärtää, miks jotkut ihmiset ei tykkää lukemisesta. Mun mielestä lukeminen ja kirjat on parasta maailmassa! Kirjat on biljoona kertaa parempia kuin elokuvat. Kirjat on vaan täyttä rakkautta. 

No joo, aika tylsänpuoleinen puhelimen sisältö. Pitäisköhän ruveta napsimaan enemmän kuvia tolla mobiililla..? Mun lupaus: kahden viikon päästä mulla on paljon enemmän ja mielenkiintoisempia kuvia puhelimessa kuin pelkkiä kauppareissuselfieitä ja Onskin naamaa.

- immu

tiistai 15. maaliskuuta 2016

TV-SARJOJEN TOP 4

Mä rakastan TV-sarjoja ja kirjoja. Mä eläydyn niihin ja rakastan uppoutua niiden tarinoihin. Mun läheiset usein nauraakin mulle, kun ilmeilen samalla kun oon paneutunut täysin johonkin kirjaan tai sarjaan. Nyt jaan vinkkinä mun tän hetken lempparisarjat, suosittelen tsekkaamaan! Ja yritän välttää spoilereita, mutta jatkakaa silti lukemista omalla vastuulla!

 1. Black Sails


Sarjassa seurataan kapteeni Flintin ja muiden merirosvojen, kuten Charles Vanen, Jack Rackhamin ja Anne Bonnyn elämää Nassaussa ja Flintin aarrejahtia, saaliina Urca de Liman kultalasti. Salajuonia, suhteita, taisteluita, murhia.. 
 
Tää on mun uusin tuttavuus tältä listalta, mutta se hyppäs kertaheitolla ykkössijalle! Mä tykkään merirosvotarinoista ja toiminnasta, tässä on niitä molempia. Sarja muistuttaa todella paljon AC IV - Black Flag - peliä josta me tykättiin Santun kanssa ihan hulluna, joten tää sarja sopi ihan täydellisesti kyllä meidän makuun! Hiukan raakojakin kohtauksia kyseisessä sarjassa on, mutta siinä on vaan jotain vetovoimaa mikä vetää katsomaan niin monta jaksoa päivässä kuin ehtii. Tästä kaksi ensimmäistä kautta löytyykin Netflixistä.

2. Rillit Huurussa


Sarjassa seurataan kahden fyysikon, Leonardin ja Sheldonin, elämää jossa mukana ovat mm. heidän kaunis naapurinsa Penny ja heidän ystävänsä Raj ja Howard. Kommelluksineen kaikkineen, loistava komediasarja!

Okei, se joka ei oo kuullut tästä sarjasta, häpeä! Rillit Huurussa menee jo yhdeksättä kautta ja on supersuosittu komediasarja. Se on jollain lailla sarja, mihin mä en ainakaan oo kyllästynyt vielä tippaakaan. Tuntuu, että jokainen lause on tehty hauskaksi ja sarjaan rupeaa ajan myötä tulemaan hauskoja inside-juttuja. En oo missään Netflixissä, Viaplayssa jne. nähnyt, että olisi yhtäkään kautta tätä sarjaa. Mekin ollaan ostettu kaikki tähän mennessä ilmestyneet kaudet DVD:lle. 

3. Grimm


Sarjassa seurataan poliisina toimivaa Nick Burkhardtia, joka rupeaa yhtäkkiä näkemään outoja asioita mitä ei voi selittää. Asiaa mutkistaa täti, joka yllättäen ilmestyy ja kertoo, etteivät Nickin vanhemmat kuolleetkaan auto-onnettomuudessa, vaan heidät murhattiin. Pian Nick tapaa Monroen, joka auttaa Nickiä ymmärtämään näkemäänsä. 

Grimm on moderni toimintaversio Grimmin saduista. Mukaan poliisi-murha-yhtälöön on heitetty toimintahuumoria joka toimii. Grimm on sellainen sarja, että siinä pitää keskittyä jotta pysyy mukana, mutta se on loistava sellaisille jotka tykkäävät fantasiasta ja poliisisarjoista. Grimmin kolme ensimmäistä kautta voi tsekata Netflixistä!

4. Teen Wolf

Sarjassa teinipoika Scott lähtee ystävänsä Stilesin kanssa seuraamaan Stilesin poliisi-isää rikospaikalle silkasta uteliaisuudesta. Kun Stilesin isä huomaa Stilesin piileskelevän paikalla ja vie poikansa kotiin, Scott lähtee kävellen kotiin kunnes jotain tapahtuu. Scottia voi pian auttaa vain salaperäinen, ja mahdollinen murhaaja, Derek.

Teen Wolf ei oo ihan tyypillisin teinisarja. Mun mielestä siihen on lisätty hyvä määrä actionia ja huoletonta teinielämää ja samalla juoni etenee hyvää tahtia. Ja jos ei muuten välittäisi, niin älyttömän kuuma Derek ainakin tekee sarjasta katsottavan! Mutta kyllä mä uskaltaisin väittää, että tykkäätte tästä sarjasta, se on huippu! Neljä ekaa kautta löytyy myöskin Netflixistä, klik klik!

- immu 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

PERSONAL PLANNER

Mä oon tuskaillut, kun lähikuukausina olis niin paljon tekemistä ja muistettavaa ja kaikki sovitut ajat ja menot luuraa jossain whatsapin kätköissä. On vihkoja useampiakin minne oon kirjoittanut, että mitä on treenattu ja milloin. Paperilappuja miljoonittain, missä on yhä uudelleen ja uudelleen kirjoitettuja to do-listoja. 
( Vas. kalenteri, oik. muistivihko )

Kaikki kalenterit on niin tylsiä. Värittömiä, karuja. Päätin sitten turhautuneena selata nettiä, kunnes löysin ruotsalaisen sivuston, Personal plannerin




En tasantarkkaan oo ainoa, joka kaipaisi enemmän omanlaista ja söpöä kalenteria. Personal plannerissa saa itse päättää kalenterin koon, kannen, värin, millaisen yläbannerin haluaa. Saa päättää haluaako paikan päivän treeneille, säälle, viikon to do-listalle vai koepäiville. Vaihtoehtoja oli monta, en edes muista kaikkia! Itse valitsin jokaisen päivän kohdalle paikan päivän treenille ja alareunaan valitsin paikat viikon treeneille, viikon to do-listalle ja viikon top-listalle. Mä tunnetusti rakastan listojen tekoa. 

Kaiken huippuna kalenteriin saa itse laittaa omat henkilökohtaiset, tärkeät päivämäärät! Mä laitoin mun perheenjäsenten ja ystävien syntymäpäiviä, meidän vuosi- ja hääpäivän ja muuta mukavaa. Saa jopa valita kuukauden, mistä haluaa kalenterin alkavan seuraavaksi vuodeksi!

Kalenterin lisäksi tilasin muistikirjan. Sisältä se on ihan tavallinen muistivihko viivoineen, mutta tuonne sisällekin sai valita halusiko kartastoa, osoitteita, haluaako ruutuja vai viivoja ja minkä väristä haluaa.

Hintaa noille kahdelle tuli postikuluineen yhteensä 46e, mutta kyllä se oli mun mielestä sen arvoista. Personal plannerilta löytyy myös mm. perheille seinälle laitettavaa kalenteria, kyniä jne. Ihan mahtava sivusto! Palvelu toimi hyvin ja kalenteri sekä vihko tipahtivat postiluukusta viikkoa myöhemmin.  

Suosittelen kaikille lämpimästi, käykää tsekkaamassa ja tilaamassa omat kalenterinne äkkiä!

- immu

lauantai 12. maaliskuuta 2016

IHAILEMANI NAISET

Aivan varmasti jokaisella on ne läheiset ihmiset, keitä ihailee ja ketkä ovat omalla tavallaan itselle arjen sankareita ja idoleita. Niin myös mulla. Mä ihailen suuresti mun perheenjäseniä, ystäviä, tuttuja jne. ja tänään halusin tuoda esille kolme suuresti ihailemaani naista. Eli ystävät rakkaat, jos teitä ei ollut tässä niin älkää loukkaantuko, mä ihailen teitä jokaista, ootte mun sankarittaria!

1. Äiti. 

Mun oma äiti on mulle aina se maailman suurin sankaritar ja mun suurin idoli. Mun äiti on mulle maailman tärkein ja rakkain, mä jaan aina kaikki ilot ja surut äitini kanssa ja turvaudun äitiin kun tarviin neuvoja. 

Mun äiti on vahvin ihminen kenet tunnen. Välillä on ollut todella rankkaa, mutta äiti on opettanut mut uskomaan, että aina kaikesta selvitään ja kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella eikä koskaan pidä luopua toivosta. Kun mä oon panikoinu ja stressannu ja murehtinu jotain, äiti rauhoittelee, että kyllä tästäkin selvitään kun ollaan selvitty aina kaikesta muustakin. Äiti on aina auttanut mut vaikeiden esteiden yli ja iloinnut mun puolesta onnistumisissa. 

Mun äiti on opettanut mulle ja mun veljelle käytöstapoja, mikä on oikein ja mikä väärin, opettanut elämän perusasioita ja rohkaissut meitä kulkemaan omaa polkuamme ja tekemään omaa juttuamme välittämättä muista. Äiti on ollut mulle suuri esimerkki ihmissuhteissa ja mä ihailen mun äidin ja isäpuolen parisuhdetta suunnattomasti. Äiti on ihmetellyt, että miks ihmeessä? Siks, koska se on aito, vilpitön suhde jossa ollaan parhaita ystäviä ja rakastetaan ehdoitta. Onko se täydellinen? Ei. Mutta mikään tässä maailmassa ei oo täydellistä. Ja kun moni on puhunut pahaa meistä ja meidän päätöksestä mennä naimisiin näin nuorina, äiti on ollut äärettömän onnellinen meidän puolesta ja kannustanut. 

Mun äiti on ollut mulle huolehtija, opettaja, äiti ja isä, ystävä, riitelykumppani, tuki ja turva. Ja on edelleen. Mun äiti on mun elämän suurin idoli ja maailman paras äiti. 


2. Laura aka Lalamilez.

Laura on mun entisen poikaystävän ja nykyisen hyvän ystävän sisko joka joutui kamalaan onnettomuuteen kolme vuotta sitten. Muistan edelleen kuinka Lauran veli laitto mulle viestiä, että Laura on kiikutettu sairaalaan ja että mitä on tapahtunut. Olin kauhuissani. En avaudu tästä onnettomuudesta enempää koska se ei ole mun asia kertoa siitä, mutta Lauran blogista löytyy kertomusta, kannattaa käydä tsekkaamassa tän uskomattoman selviytyjän tarina! 

Mä en tunne Lauraa juurikaan, me juteltiin jonkin verran kun olin exäni kanssa yhdessä ja olin heillä käymässä. Mutta mulla jäi mieleen Laurasta iloinen, sosiaalinen ja ihana tyttö jonka kanssa kuka tahansa tulis toimeen. Laura on taistellut ja selviytynyt ja pitää edelleen päänsä pystyssä ja katseensa tulevassa. Laura selvästikin taistelee tavoitteidensa eteen ja uskon, että tää nainen tulee pääsemään vielä pitkälle elämässä! Unohtamatta sitä, että se on supersuloisen kaksivuotiaan äiti! 

Laura on selviytyjä, kaunis, itsenäinen, superrautanen mimmi josta meidän pitäis kaikkien ottaa mallia. Taistella haluamansa eteen ja kulkea positiivisin mielin! 

3. Heidi.

Mä olin jo kirjoittamassa yhdestä mun parhaasta ystävästä, kun spotifyn soittolistalta alkoi soimaan Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen. Ensimmäisenä mulla ponnahti mieleen levee hymy, iloiset tummat silmät ja tarttuva, iloinen ja kuuluva nauru. Kasvot, joita en oo nähnyt neljään ja puoleen vuoteen. 

Voin myöntää, että mä itken täällä kirjoittaessani tätä. Heidi oli yks mun parhaista ystävistä joka menehtyi onnettomuudessa elokuussa 2011, vaan kuukautta ennen 16-vuotispäiväänsä. 

Heidi oli itsepäisin ja jääräpäisin ihminen kenet tunsin, mutta samalla maailman hyväsydämisin ja ihanin. Heidistä ei vaan voinut olla pitämättä. Heidi oli aina iloinen ja se ilo oikein säteili siitä ja tarttui, ihan sama kuinka huono päivä olis ollut. Heidi välitti kaikista ja kaikki Heidistä. Välillä me kiusattiin sitä, olihan se meidän porukan pikkunen vaikkei ollutkaan nuorin. Heidi oli ystävä, josta jokainen voi vaan unelmoida. Ei Heidiä oikein voi edes sanoin kuvailla.

"Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan"


 -immu

tiistai 8. maaliskuuta 2016

MIKÄ NORMAALI?

Kun fitness-kisailukin yleistyi v.2013 Suomessa, ei varmasti kukaan oo voinut välttyä sosiaalisessa mediassa kaunottarilta, jotka poseeraavat tiukoissa treenivaatteissa upeiden kroppiensa kanssa. Moni katsoo kilpailupäivän kuvia ja miettii, "voi kunpa mäkin näyttäisin tuolta" vaikka jopa moni itse fitneksessä kilpaileva on osoittanut, että se on vain se yksi päivä ja hetki jolloin näytetään siltä ja se vaatii, in my opinion, aika paljon kituuttelua. Nykyään siis yhä nuoremmat, etenkin tytöt, huhkivat saleilla ja syövät tiukan ruokavalion mukaan vaikka kasvavilla nuorilla se tiukka ruokavalio ei tee hyvää, sen sanoo maalaisjärkikin! Asiaa ei helpota se, että netti pursuaa diettivinkkejä ja treeniohjeita ja kun "näitä syömällä vältyt siltä" ja "tiesitkö, että nämä oikeasti terveelliset ruoat ovatkin epäterveellisiä?". Mihin oikeasti se maalaisjärki katosi? En tarkoita haukkua fitness-kilpailijoita, he ovat tehneet kovan työn ja respect siitä, mutta sitä pitäisi miettiä minkä ikäisenä päästetään lapset moisen pariin.

Fitnessbuumin kasvaessa myöskin moni kokee ulkonäköpaineita. Kyllä mäkin huonoina päivinä saatan peilin ohi kulkiessa huokaista kun on niin iso maha ja on niin löllöt reidet ja hohhoijaa. Myönnettäköön, että on fitnessbuumi mutkin vienyt mukanaan, sillä 2014 keväällä aloin treenaamaan tavoitteena bodyfitness. Mä jaksoin sitä rumbaa 4 kuukautta. Mä kävin treenaamassa viidesti viikossa salilla, punnitsin jokaikisen ruoanmurusen, vedin naamaan pelkkää riisiä, kanaa, maitorahkaa, mehukeittoo.. Kunnes pääkoppa sanoi mulle, että nyt v*ttu riitti. Kyllähän mä sain lihasta, kiinteydyin jne mutta kun mulla ei ollut hyvä olla. Moni varmasti sanois heikoks kun lopetin neljän kuukauden jälkeen, mutta mulle on tärkeempi kuunnella itseäni kuin vetää treenit ja aina samat ruoat ja voida henkisesti pahoin. Kun tuohon yhtälöön lisätään masennus ja paniikkihäiriö, on katastrofi taattu.

Mulla on kausia kun vaan mätän joka hemmetin päivä karkkia ja limsaa naamariin ja makaan sohvalla. Mä liikun joka viikko siinä määrin, missä itse jaksan ja haluan, en tee siitä itelleni pakkopullaa. Mä syön joka päivä normaalisti. Se sana on tuntunut katoavan ihmisten sanavarastoista. Aina syödään jonkin ruokavalion mukaan. Mä ainakin pyrin syömään perusterveellistä ruokaa ja normaalisti. En aio vetää enää ikinä itselleni mitään tiukkaa linjaa vaan aion sallia myös silloin tällöin herkuttelut itselleni. 




















































Mulla jaksamiseen vaikuttaa myös paljon vaikea masennus ja paniikkihäiriö, joidenka vuoksi olen mm. työkyvytön. Mutta sitä vaan pahentaisi entisestään se, jos tarkkailisin jokaista ruoanmurusta ja treenaisin vaikka tekis mieli itkee. Mulle henkilökohtaisesti se, että oon hieman pehmoinen pallero, on halpa hinta henkisestä hyvinvoinnista. Mä usein katson sitäpaitsi mua isokokoisempia henkilöitä ja mietin kuinka hyvältä he näyttävät. 

Nauttikaa elämästä, unohtakaa ruokavaliot ja pakkopullatreenit, syökää normaalisti ja liikkukaa liikkumisen ilosta. Jos ei huvita lähteä kaatosateeseen juoksemaan, ota lämmin suihku ja katso pari jaksoa lempparisarjaasi kaakaon kera. Jos ei huvita tunkea oksennusta pidätellen maitorahkaa alas, syö sämpylä tai vaikka sit hemmetti soikoon jäätelöä! Pidä huoli siitä, että et ala ulkonäön takia voimaan henkisesti pahoin. Oot upea omana itsenäs! 

- immu

HOME SWEET HOME PART 3: LIVINGROOM

Ai että mä oon rakastunut tähän asuinalueeseen! Ollaan oltu ihan puhki yhä edelleen muutosta, mutta tänään käytiin seikkailemassa tuolla luonnon helmassa. Oikeesti, on niin paljon ihanampaa käydä lenkkeilemässä kun ympärillä on oikeasti sitä luontoa eikä vain yhtä puuta keskellä betoniviidakkoa. Tuntu, että lenkkikin meni älyttömän nopeasti mihin vaikutti tietty myös ihan uus ympäristö. Huomioitiin myös, että kaikkialla oli paljon lasten leikkipaikkoja ja nähtiinkin useampikin taapero vanhempineen tai päiväkodin täteineen ulkona leikkimässä ja siitä tuli kyllä itselle hymy huuleen kun kuunteli niitä riemunkiljahduksia. :) 


Sitten onkin aika esitellä meidän olohuone ja mussuttaa aamupalaa! 





Kuten kuvista näkyy, myös olohuoneeseen on vaihdettu sama tumma laminaattilattia kuin muuallekin asuntoon ja yhdelle seinälle on laitettu valokuvatapetti, mikä on ainakin meistä upee! Toinen asia mikä on mun lemppari olohuoneessa, on oviaukko ( josta en tajunnut ottaa kuvaa... ). Se on ihanan iso ja tilava ja hienot lasit tekee siihen omanlaisensa säväyksen. Se saa jotenkin olohuoneen tuntumaan vieläkin kodikkaammalta. 



Olohuoneeseen meidän vuokranantajat ihanina jättivät meille kaks isoa hyllyä seinälle. Vähän oon jännännyt, ettei Oona vaan yritä hypätä tuolle ylemmälle kiipeilypuustaan, sillä vuokranantajien kissa oli tuonut useammin kuin kerran hyllyn alas mukanaan. Ainakaan vielä ei oo Onski osottanut kiinnostustaan, toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta!



Meidän olohuoneen DIY-projekteina ovat olleet sohvapöytä sekä nojatuoli. Sohvapöydästä mä laitoinkin aiemmin tänne ennen-jälkeen-kuvat. Satuttiin siis löytämään kympillä tori.fi:stä kaapelikelasta tehty pöytä, johon oli laitettu pyörät alle ja joka oli valkolakattu. Sen silloinen ulkonäkö ei kuitenkaan miellyttäny meitä, joten hiottiin se, maalattiin tummanharmaaks ja kannen spraymaalasin ( yritin saada siitä galaxy-tyylistä ). Nojatuoli on mun veljen vanha pelituoli, jonka se halus saada pois jaloistaan. Se oli mun mielestä vaan vähän hölmön värinen, sellainen haalea sininen. Joten... Kangasspraylla värjäsin sen äidin kanssa violetiksi ja silitin seuraavana päivänä värin kiinni tuoliin. Hurja homma, mutta oli se sen vaivannäön arvosta!

Parvekkeesta tuun laittamaan osaa sitten, kun joskus tulevaisuudessa saadaan muunnettua se romuvarastosta viihtyisäksi. Toivottavasti pian!

- immu 

lauantai 5. maaliskuuta 2016

HOME SWEET HOME PART 2: BEDROOM

Ja tästä lähtee osa kaksi! 

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, tää rakennus mihin muutettiin on rakennettu joskus 70-luvulla ja ainoa mikä on "entisessä loistossaan" on vessa. Se on ihan hirvee vihreenkeltasine seinineen ja sinisine muovimattoineen, en edes vaivaudu ottamaan siitä kuvaa tänne! :D Eli myös makuuhuonetta on rempattu ennen meidän muuttoa. Lattioiden vaihtamisen lisäksi makuuhuoneeseen on yhdelle seinälle laitettu violetti tapetti ja mä rakastan violettia, aih! In my opinion, se sopii täydellisesti vähän tummemman laminaatin kanssa. 





Tilan säästämiseks me hankittiin ikeasta seinään kiinnitettävä työtaso, jonka saa myös käännettyä alas, pois tieltä. Jostain mulle iskostu päähän, että haluan ns. työtuoliksi baarituolin ja sekin hankittiin sitten ikeasta ( työtaso sekä tuoli maksoivat 29,95e kipale ). Oon yrittänyt väsätä tähän pientä "työnurkkausta". Enhän mä tässä mitään oikeita töitä tee, lähinnä huudatan spotifyta, luen blogeja, pelaan ja kirjottelen tänne. 



Ja kuten jokaisesta huoneesta, täältäkin löytyy yksi DIY-projekti, nimittäin kynäpurkit joista toista käytän meikkien säilyttämiseen ( huvittavinta, että vaikka toi purkki on täynnä niin käytän tasan kahta kappaletta niistä, kajalia ja ripsiväriä ). Noi purkit oli alunperin teräksisen harmaat, ikeasta surprise surpise, joita sitten värjäilin epätasaisesti kultaisella ja tummanpinkillä spraymaalilla. Nopsa ja helppo tapa saada vähän ilmettä niihin! 




Koska tuo työtuoli on mukavan korkee on Oonakin repinyt siitä oman ilonsa. Makkarissa kun ei oo ikkunalautaa, niin Onski tähystelee ulos tuosta tuolista. Sitä on hauska seurailla, kun ikkunasta näkee kuinka ihmiset kulkee alhaalla tuossa sisäpihalla ja kuinka linnut lentelee ikkunan ohitse kun asutaan ylimmässä kerroksessa. Ja jos joku on huomannut tsekata mun instagramista, Oonaa ei kiinnosta vaikka tuolilla istuiskin joku! 

Hyvää lauantaita kaikille! 

- immu  

p.s. Eilen yks ihana neito piristi mun päivää kertomalla lukevansa mun höpinöitä ja tykkäävänsä, halit sinne!