tiistai 8. maaliskuuta 2016

MIKÄ NORMAALI?

Kun fitness-kisailukin yleistyi v.2013 Suomessa, ei varmasti kukaan oo voinut välttyä sosiaalisessa mediassa kaunottarilta, jotka poseeraavat tiukoissa treenivaatteissa upeiden kroppiensa kanssa. Moni katsoo kilpailupäivän kuvia ja miettii, "voi kunpa mäkin näyttäisin tuolta" vaikka jopa moni itse fitneksessä kilpaileva on osoittanut, että se on vain se yksi päivä ja hetki jolloin näytetään siltä ja se vaatii, in my opinion, aika paljon kituuttelua. Nykyään siis yhä nuoremmat, etenkin tytöt, huhkivat saleilla ja syövät tiukan ruokavalion mukaan vaikka kasvavilla nuorilla se tiukka ruokavalio ei tee hyvää, sen sanoo maalaisjärkikin! Asiaa ei helpota se, että netti pursuaa diettivinkkejä ja treeniohjeita ja kun "näitä syömällä vältyt siltä" ja "tiesitkö, että nämä oikeasti terveelliset ruoat ovatkin epäterveellisiä?". Mihin oikeasti se maalaisjärki katosi? En tarkoita haukkua fitness-kilpailijoita, he ovat tehneet kovan työn ja respect siitä, mutta sitä pitäisi miettiä minkä ikäisenä päästetään lapset moisen pariin.

Fitnessbuumin kasvaessa myöskin moni kokee ulkonäköpaineita. Kyllä mäkin huonoina päivinä saatan peilin ohi kulkiessa huokaista kun on niin iso maha ja on niin löllöt reidet ja hohhoijaa. Myönnettäköön, että on fitnessbuumi mutkin vienyt mukanaan, sillä 2014 keväällä aloin treenaamaan tavoitteena bodyfitness. Mä jaksoin sitä rumbaa 4 kuukautta. Mä kävin treenaamassa viidesti viikossa salilla, punnitsin jokaikisen ruoanmurusen, vedin naamaan pelkkää riisiä, kanaa, maitorahkaa, mehukeittoo.. Kunnes pääkoppa sanoi mulle, että nyt v*ttu riitti. Kyllähän mä sain lihasta, kiinteydyin jne mutta kun mulla ei ollut hyvä olla. Moni varmasti sanois heikoks kun lopetin neljän kuukauden jälkeen, mutta mulle on tärkeempi kuunnella itseäni kuin vetää treenit ja aina samat ruoat ja voida henkisesti pahoin. Kun tuohon yhtälöön lisätään masennus ja paniikkihäiriö, on katastrofi taattu.

Mulla on kausia kun vaan mätän joka hemmetin päivä karkkia ja limsaa naamariin ja makaan sohvalla. Mä liikun joka viikko siinä määrin, missä itse jaksan ja haluan, en tee siitä itelleni pakkopullaa. Mä syön joka päivä normaalisti. Se sana on tuntunut katoavan ihmisten sanavarastoista. Aina syödään jonkin ruokavalion mukaan. Mä ainakin pyrin syömään perusterveellistä ruokaa ja normaalisti. En aio vetää enää ikinä itselleni mitään tiukkaa linjaa vaan aion sallia myös silloin tällöin herkuttelut itselleni. 




















































Mulla jaksamiseen vaikuttaa myös paljon vaikea masennus ja paniikkihäiriö, joidenka vuoksi olen mm. työkyvytön. Mutta sitä vaan pahentaisi entisestään se, jos tarkkailisin jokaista ruoanmurusta ja treenaisin vaikka tekis mieli itkee. Mulle henkilökohtaisesti se, että oon hieman pehmoinen pallero, on halpa hinta henkisestä hyvinvoinnista. Mä usein katson sitäpaitsi mua isokokoisempia henkilöitä ja mietin kuinka hyvältä he näyttävät. 

Nauttikaa elämästä, unohtakaa ruokavaliot ja pakkopullatreenit, syökää normaalisti ja liikkukaa liikkumisen ilosta. Jos ei huvita lähteä kaatosateeseen juoksemaan, ota lämmin suihku ja katso pari jaksoa lempparisarjaasi kaakaon kera. Jos ei huvita tunkea oksennusta pidätellen maitorahkaa alas, syö sämpylä tai vaikka sit hemmetti soikoon jäätelöä! Pidä huoli siitä, että et ala ulkonäön takia voimaan henkisesti pahoin. Oot upea omana itsenäs! 

- immu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti