tiistai 31. toukokuuta 2016

WEDDING DAY

Vihdoin ja viimein katsaus meidän hääpäivään jota vietettiin kaksi viikkoa sitten 14.05.2016!

Nukuin suht kehnosti hääpäivää edeltävän yön ja edellisenä päivänä oltiin laittamassa juhlapaikkaa kuntoon sellaiset kepeät 9h. Aamulla kun heräsin ja kapusin alakertaan, mun ensimmäinen lause äidille oli:"onko mun pakko mennä naimisiin jos haluan jatkaa nukkumista?" :D





Mun kanssa äidin luona oli kolme mun kaasoista yötä ja aamulla aloitettiin laittamaan mun hiuksia Suvin kanssa meillä kotona. Siinä samalla äiti pakkaili tavaroita autoon jotta oltiin puoli kymmeneltä valmiita lähtemään Ruoveteen, missä mulla oli meikki. Meikin aikana kaasot ja äiti jo asettautuivatkin jo juhlapaikan vessaan laittautumaan ja äiti tsekkasi vielä viimeiset valmistelut. Kun pääsin meikistä, ensimmäisenä syöksyin kokispullon ja suklaalevyn kimppuun jotka olin pyytänyt äitiä ostamaan. 

Olin valmis meikistä klo 11 ja vihkiminen oli klo 14, joten siinä oli hyvää luppoaikaa nauraa, jutella, tanssia, syödä. Yhden maissa pukeuduin häämekkoon, aiheutin parille kaasolle ja äidille kyyneleet silmiin ja alkoi viimeisten hetkien vietto juhlapaikalla ennen kirkkoon lähtöä, minne me lähdettiinkin tyylillä! Mun isä oli hankkinut meille häälahjaksi limusiinin ja saatiin kirkkoon lähtiessä lasilliset skumppaa ja kirkosta tullessa saatiin oikein samppanjaa Santun kanssa. 

Sitten kaikesta tulikin totisinta totta. Mua ei ollut jännittänyt koko aamuna, mutta kun kaasot olivat menneet oman kappaleensa mukana jo alttarille ja me odotettiin isän kanssa ovien takana meidän vuoroa, mua alkoi jännittämään. Ja sitten se alkoi soimaan, nimittäin Yiruma - River Flows In You ja isän oli aika lähteä saattamaan mut tulevan mieheni luo. Mä en nähnyt Santun reaktiota sillä tuijotin vain eteenpäin ja hymyilin. Musta tuntuu, etten koskaan oo hymyillyt yhtä onnellisesti ja vilpittömästi. Mä vaan hymyilin niin paljon kun posket antoivat periksi.






Vihkiminen oli nopea ja jännitys tuntui laantuvan kun pääsin Santun käsipuoleen. Ja se tunne, kun kuuli lauseen "julistan teidät aviopuolisoiksi" oli aivan uskomaton! Olihan siinä sitten ihan pakko vähän tuulettaa kun lähdettiin kirkosta.












Kirkon jälkeen otettiin nopeasti hääkuvat mun entisen luokkalaisen ja meidän valokuvaajan, Veeran, kanssa. Vieraat lähtivät juhlapaikalle ja me tultiin hetken kuluttua perässä vastaanottamaan vieraat. 





Kuultiin jälkeenpäin kehuja, kuinka sujuvasti juhlien ohjelma meni eteenpäin eikä tullut turhia odotteluja eikä väki pitkästynyt. Alkumaljojen jälkeen oli vuorossa mun isän puhe sekä tutustumisleikki, joidenka jälkeen päästiin syömään. Ruokailu hoitui joutuisasti ja oli hyvää! Santtu mulle tokaisi kun kävin hakemasta omasta jemmastani pepsitölkin, että olisin mä voinut edes kaataa sen lasiin. Ruokailun lopussa yksi kaasoista piti puheen sekä lyhyen leikin ja kahvituksen aikana puheen piti bestman. Ruokailun ja kakun sekä jälkiruokien välissä oli vuorossa tietovisa joka päättyi tasapeliin vanhempien ja ystävien välillä, mutta ratkaisevan kysymyksen jälkeen ystäväpöytä voitti 15-14! Jotkin vastaukset yllättivät vieraat ja naurunremakka syntyi osasta.



Kakun leikkaamisen jälkeen tuli pieni extempore-ohjelmanumero, nimittäin otettiin 2010 mun rippijuhlissa mun kummitädin kanssa suklaapalleroidensyöntikilpailu ja sama toistui häissä. Mä hävisin, mutta ei voinut kuin nauraa vedet silmissä ja puoli naamaa kaakaojauhossa! Kahvituksen jälkeen oli vuorossa häävalssi sekä valssit kummankin vanhempien kanssa joita taas seurasi kimpun- sekä sukkanauhan heitto. Näiden jälkeen me lähdettiin käymään Santun papalla, joka ei kuntonsa vuoksi päässyt häihin ja samalla yksi kaasoista veti ohjelmaa juhlavieraille. Ohjelma loppuikin noin klo 19 jolloin baari aukesi ja tanssilattia vapautui. Karkkibuffet ja popparit tekivät kauppansa ja oli hauska nähdä vanhempiakin ihmisiä tanssimassa. Ihana päivä, mutta vielä ihanampaa on olla maailman ihanimman miehen vaimo. 




Lisää hääkuvia löytyy instagramista hashtagilla #rakkaudestarouhiaiseen

- immu 

maanantai 9. toukokuuta 2016

SIZE EQUAL HAPPINESS?

6.-8.5 vietettiin "älä laihduta"-päivää (tai noh, päiviä) ja luin parikin todella inspiroivaa postausta kyseiseen aiheeseen liittyen. Onko siis onnellisuus riippuvaista vaatekoosta?

Mä oon pienestä pitäen ollut pyöreä ja epävarma itsestäni. Kadehdin koulussa aina niitä hoikkia urheilijatyttöjä, niitä samaisia jotka kiusas mua mun ylipainosta. Mä oon jojoillut vaikka kuinka paljon elämäni aikana, 2013 mun paino tippui yhtäkkiä alle 60 kilogramman ja samana vuonna se nousi yli 70kg. Nyt mä oon pitkän aikaa pysynyt suht samoissa lukemissa, enkä halua enää koskaan jojoilla eestaas, koska ei se tee kropalle hyvää. 

Mä loppuviikosta havahduin siihen, kuinka huonossa jamassa mun pääkoppa tän asian suhteen oli. Oltiin oltu yötä mun äidillä, missä mulla oli tosi hyvä olla. Söin mokkapaloja kun niitä kerran leivoin ja otin muutenkin automaattisesti paljon rennommin. Kun sitten tultiin kotiin, tulin heti älyttömän pahalle päälle ja aloin itkemään. Mun takaraivossa hakkas taas ajatus "mun on PAKKO liikkua, mun on PAKKO syödä terveellisesti, mun on PAKKO saada itteni parempaan kuntoon". No kun ei ole! Vaikka kuinka sosiaalinen media pursuaa treenikuvia ja kuvia salaattiannoksista, ei ole pakko. Sosiaalinen media on vaikuttanut aivan liian paljon ja aivan liian monen kehonkuvaan. Mulla ainakin on pyörinyt päässä liian paljon ajatus, että pitäis olla timmissä kunnossa ja että mulla on muka liikaa ylimäärästä. Kuka tai mikä sen määrittelee? Mä oon 162cm pitkä ja painan 60kg eli mulla ei todellakaan oo mitään hätää.


Kun olin itkenyt tarpeeksi, mä otin peilin pois seinältä etten kauhistelis mun ylimääräsiä kiloja. Mä päätin, että kunhan saan miljoonat hääkuvat päivitettyä, mä jätän sosiaalisen median kuukaudeksi. Mä oon aina merkannu kaikki treenini ylös ja sillon tällön oon merkannu syömisenikin ylös. Nyt mä päätin unohtaa sen ja oon huomannut heti jo itselläni paremman olon. Mä en oo stressannut syömisistä enkä liikkumisista vaan oon kuunnellut omaa kroppaa ja toiminut nyt niin kuin musta itsestä tuntuu hyvältä. Tänään mä starttasin hääviikon katsomalla Game of Thronesia ( aloitettiin vasta katsomaan koko sarjaa ja ollaan koukussa! ) ja syömällä jäätelöä auringon paistaessa ikkunoista sisään. 

Meidän onnellisuus ei riipu meidän vaatekoosta. Jos jonkun treenikuvat instassa aiheuttavat paineita, lopettakaa sen henkilön seuraaminen. Jos maitorahka ei mene alas, älä vedä sitä väkisin oksennusta pidätellen. Kuuntele kroppaasi ja tee niinkuin tuntuu hyvältä. Liikkuminen ja puhdas ruoka on hyvästä, mutta joskus voi ja pitää myös ottaa rennommin. 

- immu 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

VIIMEINEN SUNNUNTAI

Mun viimeinen sunnuntai neitinä. Viimeinen sunnuntai Tuhkasena. Pakko myöntää, että onhan se aika jännittävää! Paniikkia me ei vieläkään oteta häistä, vaan katsellaan rauhassa sohvalla löhöillen Suomen peliä joka näyttää jo toisen erän lopussa aika valmiilta. Niin, eihän meidän häät oo kuin jo ens lauantaina..!






Viime sunnuntaina pidettiin kaasojen kanssa meillä palaveri. Hihittelykshän se suurimmaks osaks meni, mutta saatiin käytyä läpi jokaisen kaason tehtävät, aikataulua ja muuta pientä. Ja kun kerta kaasot meille asti vaivautui, päätin leipoa sekä suolaisia kinkku-paprika-fetamuffinsseja, että kahden suklaan muffinsseja. Oli mukava huomata, että kyllä ne teki kauppansa!


Tän viikon aikana ollaan hommattu tavaraa wc-koreihin, Santulle uudet puvunhousut, mulle korvikset ja mä kävin keskiviikkona koemeikissä. Tänään saatiin päätös Suvin kanssa mun hääkampauksesta, enkä ois voinut olla tyytyväisempi! 

WC-koreihin ollaan hankittu:



- siteitä & tamponeita

- nenäliinoja
- laastareita 
- rakkolaastareita
- hammaslankaa
- spraydeodorantit
- purkkaa
- kosteusvoide
- hiusgeeliä
- hiuslakkaa
- pinnejä
- kirkasta kynsilakkaa



Ens viikko onkin vihdoin hääviikko ja hulinaa täynnä!

MA: Santun tikkien poisto, Mimosan parturi
TI: Ruovedelle meno, Santun parturi
KE: Mimosan kulmien siistiminen, kirkkoharjoitus, Tampereelle takaisin
TO: Lantrinkien ja iltapalan haku, Jannika kyytiin ja Ruovedelle
PE: Juhlapaikan kuntoonlaitto
LA: HÄÄT!!



Hiukan rupee jo jännittämään, sillä huisin hyvällä tavalla!

- immu