perjantai 14. lokakuuta 2016

ETSITÄÄN YMMÄRRYSTÄ

En tiedä ootteko huomanneet, mutta mun blogitekstit on olleet tosi väkinäisiä viime aikoina. Mä joudun tekemään töitä jotta saan päässä pyörivät ajatukset ulos kirjoituksena ja mun omaan silmään lopputulos on todella, no.. Väkinäistä. En mä muuta sanaa sille keksi. Itse tykkään lukea sujuvaa tekstiä ja pyrin aina siihen, että mun oma teksti olis mahdollisimman sujuvaa. Näin se ei oo ollut viime päivinä enkä tiedä edes, miks oon julkaissut blogipostauksia? Näinä aikoina olis varmaan hyötyä siitä, jos tekis pari julkasua varastoon, mutta kokeiltu on ja todettu ettei se oo mun juttu.

Mikä mulla sitten on? Mikä mun mieltä vaivaa niin, että tekstien ulosanto on kerrassaan kamalaa luettavaa? Valitettavasti siitä en voi vielä kertoo. Se voi olla, että postausten tekeminen rupeaa taas sujumaan tai sitten blogi voi hiljentyä hetkeksi kokonaan. Mä pyrin ensimmäiseen. Tiedän, että tää postaus saattaa herättää kysymyksiä ja moni voi miettiä:"Miksi sanoa blogissa, että jokin vaivaa jos ei voi kertoa, että mikä?" Syynä se, että ymmärrätte mun mielen päällä olevan jotain joka vie energiaa ja jonka takia blogi saattaa olla todella hataralla pohjalla jonkin aikaa. Kyse ei ole siitä etten viitsi. 




Sen voin sanoa, että oon valvonut öitä. Oon miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Itkenyt ja nauranut, todennäköisesti pelkkää väsymyksen tuotetta. Ja tän kaiken keskellä on ihana päästä maalle hengähtämään, pois kaupungista. Lepäämään ja lataamaan akkuja. Jokainen, joka on maalta kotoisin ja asuu nykyään kaupungissa, tietää tän tunteen. Helpotuksen jota ei voi oikein edes sanoin kuvailla.






Puiden lehdet ruska-aikana, metsän takaa pilkistävä aurinko, appivanhempien Taneli-kissan rapsuttamista ( Taneli on harvinaisen hurmaana herraskissa ja hurja saalistaja ) ja raikas ilma. Kyllä mä vaan niin paljon haluaisin asua maalla. 

"Voi haukotus!"


En oo tyytyväinen tähänkään tekstiin aivan täysin, mutta se antaa jonkinlaisen selityksen esiasteen mun tönkölle kirjoittamiselle. Uskon, että kun sen aika tulee niin kirjoittaminenkin on taas helpompaa ( muualle kuin päiväkirjaan, heh ). 

KUN PROJEKTI KASVOI KOLMELLA KILOLLA

Hörpin lasista karpalomehua ja katselen välillä pihalle, missä oikeesti näkyy ruohikkoa, puita, peltoo.. Eikä sitä ainaista betoniviidakkoo. Ei suoraan ikkunan edessä olevaa toista kerrostaloa. Eli kyllä, jälleen ollaan äidin hoivissa. Ollaan oltu jo keskiviikosta asti, sillä kävin kotona Tampereella vain parin päivän käännöksen. 

Äidin luona on kunnollinen, toimiva vaaka. Oon nyt parin viikon ajan mässännyt, mässännyt ja mässännyt. Taukoamatta. Mä lopetin 2-3vko sitten masennuslääkkeet, jotka aiheutti huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta. Nyt kun se tunne olikin yhtäkkiä tiessään, en tehnyt mitään muuta kuin söin. Ja söin. Kaiken kukkuraks söin kaikkee sokerihöttöö, mikä ei todellakaan auta mun -6kg projektissa joka on nyt muuttunut -9kg projektiks. Aamupaino tänään? 67.4kg. Fiilis tosta luvusta? Ottaa päähän, ahdistaa. 

Nyt on siis aika ruveta tekemään salitreeniä ( jota en oo tehnyt yli vuoteen ) lenkkeilyn lisäks ja siivota ruokavalio. Ja jotenkin mun pitäis vaan juoda se pari litraa vettä päivässä, vaikka se kuinka pakkopullaa oliskin. Ehkä se myös onnistuu nyt paremmin kun oon herännyt taas tähän tilanteeseen ja kun se mun parin viikon aikainen jatkuva nälkä on hellittänyt. Uskoisin, että mun kohdalla pieni somelakkokin olis taas paikallaan koska koen kamalaa painetta muiden treenikuvista ( tähän Santtu sanois, että voisinhan mäkin laitella treenikuvia, mutten tykkää laittaa niitä ). 


Tähän mennessä mun -6kg projekti on ollut aikamoista pakkopullaa loppupeleissä. Nyt, -9kg projekti, on ( ainakin toivon mukaan ) puhdasta halua elää terveellisemmin mun itseni vuoksi. Tai ei mua haittais vaikka paino olis 70kg kunhan se ei oo sitä pelkkää rasvaa niinkuin mulla. Ei tää paino lihasta oo kaikkien karkkien, poppareiden, limsojen ja keksien jälkeen. Tai no, ollaan me oltu jo reilu viikon verran karkkilakossa ja tavotteena on olla vuosi. So far so good!

Mä kaipaan todellista aivojen ja mielen reboostaamista..

tiistai 11. lokakuuta 2016

KOIRAPOIKIA JA MOKKAPALOJA

Mun käy sääliks meidän naapureita kun koneella istuessani tai siivotessani laulan aivan täysiä joko disneyn kappaleita tai Adelea. En juurikaan edes kuuntele Adelea, mutta tänään on tällainen vaihe päällä. Hitto soikoon, mulla on muutenkin joku kummallinen vaihe päällä. Mulla olis paljon ajatuksia päässä, mutta en oikein saa kiinni mistään tietystä enkä tälläkään hetkellä tätä kirjoittaessa tiedä mistä kirjotan. Se selviää sen myötä mitä enemmän tätä kirjoitan. Hassua, eikö? No okei, uskon että tuun tänään jakamaan tänne pikku siivun meidän viikonlopusta.



Viikonloppu vietettiin Santun kanssa maalla mun äidin luona ja siellä oli hurja vilske, sillä meitä oli parhaimmillaan kymmenen paikalla kun mun vanhempien ja kahden veljen lisäks paikalla oli mun sisko ( joka asuu viikot asuntolassa ) poikaystävänsä kanssa, minä ja Santtu sekä mun isäpuolen äiti miesystävineen plus kaksi ihanaa koirapoikaa. Naureskeltiinkin, että porukat tarvii vielä yhden sohvan lisää siinä vaiheessa kun jätkät hommaa tyttöystävät. 




Leipomista, saunomista, höpöttelemistä, kotiruokaa, kaunis sää sekä kirppislöytönä mustat farkut jotka mahtuu mun massiivisiin reisiin.





Mä nautin suunnattomasti mun porukoiden sekä Santun vanhempien luona käymisestä. Maaseudun rauha on parasta ikinä. Ja pakko sanoo, että maalla on paljon enemmän kuvattavaa kun kaupungissa, in my opinion. Mutta viikonloput meidän kummankin vanhempien luona on ihania pieniä minilomia kaupunkielämästä. 




Ootteko te enemmän kaupunki-ihmisiä vai tykkäättekö maaseudusta?

 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

METAL ANGEL 2016

En tiedä, onko kuinka moni teistä perillä kilpailusta nimeltä Metal Angel. Metal Angel-kilpailussa valitaan, noh Metal Angel, räväkämmän tyylin omaava pr-tyttö joka on räväkän ulkonäön ja luonteen lisäksi luotettava ja ammattimainen. Kilpailu järjestetään nyt toista kertaa ja tällä hetkellä meneillään on yleisöäänestys jonka päätteeksi 12 semifinalistista puolet pääsee jatkoon. 

NYT SIIS KIPIN KAPIN ÄÄNESTÄMÄÄN! Suosittelenpa vielä numeroa 11, Jenni Petra K. jossa on Metal Angelin lisäksi hiukan My Little Pony-vaikutteita.



lauantai 1. lokakuuta 2016

LOKAKUUN TAVOITTEET

Mä päiväkirjaani kirjoitin syyskuun alussa syyskuun tavoitteet joista voin heti sanoo, että ehkä yks tai kaks onnistu. Ajattelin tällä kertaa jakaa tämän kuun tavoitteet tänne, jos vaikka saisin siitä hiukkasen intoa oikeasti toteuttaa ne tavoitteet. Mä oon aina ollut tosi huono saavuttamaan pienimpiäkään tavoitteita joten otan iisisti enkä aseta itselleni mitään "pudota 10kg, sisusta koko koti uusiksi, voita lotossa ja saavuta maailmanrauha"-tavoitteita ( olisiko yks tavoite "vähennä liioittelua"? ).




TERVEYS

• käy kävelemässä vähintään 10 kertaa
• ole lokakuu syömättä karkkia, jätski on okei
• venyttele edes kerran viikossa
• juo vettä 2-3 litraa päivittäin




PARISUHDE&KOTI

♥ viettäkää treffi-ilta ulkona..
♥ ..sekä lattiatreffit kotona
♥ katsokaa Santun valitsema leffa
♥ pese ja silitä verhot
♥ tamppaa matot




BLOGI

• kirjoita 15 postausta
• tee ainakin yksi DIY-postaus
• kuvaa ainakin yksi my day-video
• tee vinkkipostaus



MINÄ&VAPAA-AIKA

• lue vähintään yksi kirja
• käy kahvilassa
• kirjoita päiväkirjaan päivittäin ( hmmh mistähän päiväkirjan nimi vois tulla.. )
• vietä pari päivää äidin luona maalla 


Eiköhän siinä oo tehtävää ihan riittämiin lokakuulle! Tässä nyt mietin, että mikä iisisti ottaminen.. On tossa kuitenkin aika monta kohtaa, vaikkakin osan voi sisällyttää toisiin. Ja tämähän on lokakuun postaus 1/15! 

Mulle saa muuten heitellä kommenttiboksiin joko täällä, facebookissa tai instagramissa postausehdotuksia mitä haluaisitte nähdä blogissa!