torstai 24. marraskuuta 2016

ET EHKÄ TIENNYT, ETTÄ..

..kävin pienenä englanninkielistä leikkikoulua.

..oon tuntenut mun parhaan ystävän 12 vuotta ja se hölmöläinen teki mun lapsuudesta parhaan!

..oon allerginen eläimille, mutta Oonasta en silti luopuis ikinä.


..vihaan pizzerioiden pizzoja.

..mulla on korvat eriparia.

..mä en oo itseasiassa varma kirjotetaanko eriparia yhteen vai erikseen.


..moni varmasti tuntee tv-sarjan Outlander, mutta mulle se on tuttu Muukalainen-kirjasarjana enkä ikinä suostu katsomaan sitä tv-sarjaa vaikka se kuulemma on huippuhyvä. 

..laulan aina ollessani yksin kotona, en kehtaa laulaa edes Santun kuullen.

..mulla on maailman surkein suunnistusvaisto. 


..usein unohdan sanat suomeks, mutta muistan ne kyllä englanniks ja välillä mun puhe onkin suomee ja englantia sekasin.

..nuorena vihasin puuhommia kun niitä tehtiin aina kotona, mutta nykyään nautin siitä kun pääsen tekemään pihahommia.

..oon kerran lähtenyt keskellä yötä kävelemään 8km matkaa mun parhaalle ystävälle joka lähti mua vastaan sillon. Oltiin ehkä 13-14-vuotiaita.


..meitä on mun suvussa hengissä tällä hetkellä neljä sukupolvee. Jos mun isomummu pysyy yhtä sitkeenä kun nykyäänkin niin kesällä meitä on viis sukupolvee samanaikaisesti olemassa.
 
..mulla on ollut etuhampaiden välissä jäätävän kokonen rako joka sitten vedettiin raudoilla yhteen. Tän takia mulla mahtuu ylös viisaudenhampaat ilman mitään ongelmia.

..en voi sietää Uuno Turhapuroo, Kummelia tai mitään suomalaisia sarjoja.

..mun vaatekaappi on aina kun pommin jäljeltä.

..vihaan sitä, että sängyssä lakanoissa ollaan päivävaatteet päällä.

..meidän kihlauksesta tuli tänään vuosi. ♥


 

maanantai 21. marraskuuta 2016

RASKAUSVIIKKO 11

Kohta on kulunut kolmisen viikkoa siitä, kun julkistettiin tieto perheenlisäyksestä. Mä ajattelin, että sen jälkeen olis taas helppoa kirjottaa jälleen blogia kun ei tarvinnut salailla mitään, mutta se osottautu hyvinkin vaikeeks tehtäväks. Nimittäin heti seuraavalla viikolla eli raskausviikolla 9, pahoinvointi otti kunnon otteen musta. Oon voinu todella huonosti ja oon ollut ihan älyttömän väsynyt, painoa on tippunut melkein kolme kiloa ja sekin aiheuttaa heikkoa oloa kun ne on lähteny niin lyhyen ajan sisällä. 


Kivut onkin sitten ihan oma lukunsa. Mulla on luonnostaan todella notko alaselkä ja se on jo ennen raskauttakin ollut todella kipeä, mutta nyt kun Nasu on kiinnittynyt kohdun etuseinämään ja mun maha kasvaa vetäen selkää entistä enemmän notkolle, kivut on ihan uusissa ulottuvuuksissa. Enkä oikein usko niiden helpottavan loppua kohden ennenkuin vauva on saatu maailmaan. Tän lisäks mun oikea jalka puutuu jopa kävellessä eikä mikään helpota siihen, ilmeisesti jokin painaa jotakin hermoa, ota nyt noista selvää. Mutta jatkuva puutuminen aiheuttaa myös sen, että jalkaa särkee ihan hulluna ja sen kanssa on vaikea olla. 

Entäpä henkinen puoli kun ensimmäisen kolmanneksen loppu alkaa häämöttää? Mä varhaisultran aikoihin kävin läpi mielessäni todella negatiivisiakin ajatuksia raskauteen ja tulevaisuuteen liittyen sekä välillä itkin hysteerisenä synnytyspelkoa. Suurimman osan negatiivisista ajatuksista oon saanut käsiteltyä ja synnytyspelko on vaihtunut jännitykseen ja odotukseen, ehkä jopa hiukan innostukseenkin, mutta negatiiviset asiat vaivaa vieläkin. Mä nimittäin lopetin masennuslääkityksen ennen kuin sain tietää olevani raskaana ( lopetin jo ihan siksi, että yritettiin lasta ) ja kun siihen päälle isketään hormonien sekametelisoppa, on ahdistus välillä valtava. Oon alkanut ottamaan paineita ihan kaikesta, kuten blogin päivittämisestä, kavereille viestien laittamisesta, siivoamisesta ja siitä jos nukun mielestäni liikaa. Myöskin yhtäkkiä yksin kotona oleminen on alkanut olemaan pääkopalle todella kova rasite.


Mutta mä en oo ahdistuksesta huolimatta ollut koskaan yhtä onnellinen kuin nyt. Mä ootan kesäkuuta kuin kuuta nousevaa ja oon niin innoissani tulevasta pienokaisesta, enkä oo suinkaan ainoa. Tuleva isä on superinnoissaan ja puhuukin usein tulevasta, isovanhemmat odottavat innolla ensimmäistä lastenlastaan ja taitaa tulevat kummitkin odottaa kummilasta saapuvaksi. Kyllä tää 7 kuukautta tuntuu niin pirun pitkältä ajalta, mutta kesäkuussa odotus palkitaan. ♥

maanantai 7. marraskuuta 2016

THREE THINGS

Mä päätin toteuttaa 3 asiaa-haasteen nähtyäni sen parissakin eri paikassa netin syövereissä. Mä pidän listojen tekemisestä ( kuka ei pitäis.. vai oonko vaan outo? ), tykkään ite lukee faktoja toisista eikä mulla oo tällä hetkellä rehellisesti sanottuna parempaakaan tekemistä kun Santtu on töissä iltavuorossa eikä aina jaksa puhua kissalle.

3 asiaa, joista pidän…

Santun vapaapäivät kun saadaan viettää koko päivä yhdessä sen ainaisen illalla vietetyn parin tunnin sijaan

Kirjat ja kirjoittaminen

Joulu! T. Joulupsykoosiakka

3 asiaa, joista en pidä…

Piikit

Itsekkäät ja kapeakatseiset ihmiset

Kesä

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Katsoin jääkiekkoa

Näin isoäitiäni

Kävin ultrassa ♥


3 asiaa, jotka osaan…

Laittaa vain yhden silmän kieroon
Askarrella simppeleitä juttuja

Unohtaa kaiken mitä mun piti tehä


3 asiaa, joita en osaa…

Laittaa tavaroita paikoilleen käytön jälkeen

Neuloa. Neuloin koulussa koko lukuvuoden yhtä tumppua

Olla kärsivällinen.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Olla stressaamatta

Nukahtaa ajoissa

Valokuvata


3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Varata aika fimlabiin ja katsastuskonttorille

Ruokaa

Siivota vaatekaappi

3 asiaa, joista stressaan…

Raskaus tietyissä asioissa

Tekemättömät asiat jotka pitäis tehdä

Tulevaisuus

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Lenkkeily

Lukeminen

Rauhalliset päivät Santun kanssa


3 asiaa, joista puhun usein…

Natiainen

Tulevaisuus

Natiainen

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Santun collegehousut

Äitiysfarkut

Lötköpaidat

3 asiaa, joita en pue päälleni…

Minishortsit

Nyöripaidat

Mitään vaaleenpunasta


3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Natiaiselle kaikkee mahdollista

Uus tv-taso

Talvikengät

3 asiaa, joista unelmoin…

Vanha, oma maalaistalo

Ura jossa voisin työskennellä kotoa käsin

Omar-karkit. Pirun sokerihiiri..

3 asiaa, joita pelkään…

Synnytys

Läheisten kuolema tai että jotain pahaa tapahtuu
  
Piikit

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Että niskapoimu-ultrassa kaikki hyvin

Joulukorttitalkoot Sonjan kanssa

Ihana, rauhallinen joulu

lauantai 5. marraskuuta 2016

JUHANNUSVAUVA

Mun blogitauko loppuikin suunniteltua aiemmin. Tarkoitus oli alunperin palata tänne blogimaailmaan vasta joulukuun puolella, mutta tehtiinkin radikaali ratkaisu tänään miekkosen kanssa ja paljastettiin meidän suuri salaisuus jo nyt. 

MEITÄ ON KESÄKUUSSA KOLME. ♥


Eli kyllä, syy miksi pidin blogitaukoa on se, että olen raskaana. Me otettiin iso riski kun julkistettiin asia jo nyt kun mulla alkaa huomenna vasta kolmas raskauskuukausi eli täysiä viikkoja on 8, muttei vain maltettu olla enää hiljaa kun saatiin tänään varhaisultrasta kuvat käteen. Siellä sykki yksi pieni sydän erittäin vahvasti ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Ja me ollaan vaan niin tajuttoman onnellisia! Plus sainpa tietää miks mun maha on kasvanut tajutonta vauhtia ( järkyttävän turvotuksen lisäks.. ), nimittäin Natiainen on kiinnittynyt mun kohdun etuseinämään.



Meiltä on kysytty, että oliko Natiainen ( aka lapsemme, Santun keksimä nimitys ) vahinko. Vastaus: ei ollut. Natiainen oli täysin suunniteltu lapsi ja saatiin itse tietää mun raskaudesta kuukausi sitten kun clearblue digital-testin näyttöön ilmestyi se ihana, ihana sana: raskaana. Meillä kävi myös iso tuuri, sillä meillä tärppäs ensiyrittämällä.


Paljon voi vielä tapahtua, sillä ensimmäinen äitiysultra eli np-ultra on vasta kolmen viikon päästä ja ensimmäinen kolmannes on mulla ohi joulukuun alussa, mutta me ei voida siihen itse vaikuttaa. Me voidaan vaan toivoa parasta, että rakkaus pysyy matkassa kesäkuuhun asti. Laskettu aika meillä on tällä tietoa 19.6.2017. 

Nyt mä pystyn jälleen olemaan oma itseni enkä joudu väen vängällä vääntämään tekstiä tänne. Ja raskausjuttuja tulee varmasti olemaan täällä blogin puolella enemmänkin!