sunnuntai 31. joulukuuta 2017

KIITOS 2017

Oon yrittänyt kirjoittaa tätä postausta jo kaksi päivää. Miten voi olla menneen vuoden kuvailu niin turkasen vaikeaa? Normaalisti kirjoittaisin vain simppelin listan mitä kuluvana vuotena tapahtui, mutta tällä kertaa se ei tunnu riittävän.

Tänä vuonna tapahtui paljon asioita. Mä täytin 22v, meille tuli Santun kanssa neljä vuotta yhteiseloo täyteen ja vietettiin meidän ensimmäistä hääpäivää sohvalla makoillen, herkkuja syöden ja pleikkarilla pelaten. Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä Santun kanssa, mutta ollaan joka päivä entistä onnellisempia ja kiitollisempia toisistamme eikä tunteet oo haihtuneet tippaakaan. Oon kamppaillut itsetunnon kanssa ja yrittänyt opetella rakastamaan itseäni sellaisena kuin oon. Oon hukannut itseni ja paininut vaikeiden asioiden kanssa. Oon tutustunut uusiin, ihaniin ja upeisiin ihmisiin ja viettänyt paljon hyviä hetkiä vanhojen ystävien sekä perheen kanssa. Ollaan saatu vauvakamuja ja juhlittu mm. gender reveal-juhlia. Ostettiin ikioma asunto jossa ollaan asuttu nyt kaksi viikkoa, ja pitkästä aikaa jokin paikka tuntuu oikeasti kodilta. Mutta mikään ei vedä vertoja sille yhdelle asialle, joka mullisti meidän koko elämän ja joka teki tästä vuodesta meidän elämän parhaan.


Meidän pienen, maailman rakkaimman pojan syntymä.

Saatiin 2016 lokakuussa tietää meidän tulevasta perheenlisäyksestä ja tammikuussa saatiin tietää, että mun mahassa asustaa terve poika. Raskausaika oli rankkaa ja jouduttiin ravaamaan milloin supistusten, milloin verenvuodon ja milloin lapsivesiepäilyjen takia synnytyspäivystyksessä. Käyrillä oltiin lukemattomia kertoja ja jokainen kerta tuntui tuovan huolta vain lisää vaikka joka kerralla saatiin onneksi kuulla kaiken olevan pikkutyypillä hyvin. Sentään tuon kaiken keskellä piristi mun äidin ja parin ystävän järkkäämät babyshowerit missä mm. grillattiin vesisateessa! Ja niin vain viikkoa babyshowereita myöhemmin, hän oli täällä.

2.6.2017 klo 02:07, neljän ja puolen tunnin helvetillisen kivun jälkeen, kuului ensimmäinen parkaisu. Näin kuinka kätilö piti pientä vauvaa sylissään ja tunsin kuinka kaikki kipu katosi kuin taikaiskusta. Mä tuijotin tuota pientä nyyttiä ajatellen "synnytinkö mä OIKEESTI just?!" ja Santtu puristi mun kättä ja suukotti mun otsaa kyyneleet silmissään. Sain tuon pienen ihmisen mun kainaloon ja me hiljaa vain tuijotettiin häntä. Muistan kuinka en osastolle päästyämme malttanut nukkua ollenkaan. Istuin vain Mion sängyn luona ja katselin ja kuuntelin pientä tuhinaa.

Niin paljon ollaan opittu kaikki kolme. Me ollaan kasvettu ja aikuistuttu Santun kanssa. Ollaan kasvettu vanhemmiks ja Mio on ehdottomasti meidän kummankin elämän tärkein asia. Sitä on vaikea selittää ihmiselle, kellä ei ole lapsia. Kun tulee vanhemmaksi, tärkeysjärjestys muuttuu. Lapsi tulee aina ensin, kaikki muu vasta sen jälkeen. Ei haittaa lapsen tekemät sotkut, ei kiukut, ei oma väsymys, ei mikään. 

Mio taas on oppinut tuntemaan meitä ja läheisiä, on oppinut uusia asioita ja kehittynyt hurjaa vauhtia! Pienestä nyytistä on kasvanut hurjaa vauhtia menevä pikku mönkiäinen joka osaa jo ryömiä, lähes istuu itse, jokeltelee, pyörii ja kierii ja omaa hän kaksi pientä leipäkirvestäkin. Mio tutkii kaikkea uutta kovalla innolla ja usein Miolla onkin hyvin mietteliäs ilme, kulmat kurtussa ja tuhina vain kuuluu jos jokin uusi esine osuu käsiin. Ja oma sydän sulaa kun päivittäin kuulee sen suoraan sydämestä kumpuavan naurun kun isä pusuttelee ja kutittelee. Ja jo nyt tuo poika on aikamoinen veijari joka selvästi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei ja aina on menossa tekemään kaikkea kiellettyä ilkikurinen virne ja hymy naamallaan. Sitä naurun määrää kun äiti tai isä nappaa kiinni!


Mä oon kiitollinen siitä, että Miolla on läheisiä jotka rakastaa tuota pikkumiestä koko sydämestään. Nana, joka kyynelehti raskausuutisen kuullessaan ja sairaalahuoneessa jo ennen kuin näki Mion mun sylissä kapaloituna ja joka on lukenut, leikkinyt, sylitellyt ja hoitanut lukemattomat kerrat lapsenlastaan. Ukkeli, joka verisiteen puuttumisesta huolimatta on kohdellut Mioa kuin omaa lapsenlastaan ja ollut upea meidän lasta kohtaan! Mummu ja vaari, jotka hellivät poitsua ja ovat tiukasti mukana Mion elämässä. Pappa, joka on joka kerta innoissaan Mion näkemisestä ja naurattaa ja leikittää niin, että nauru raikaa. Mun ja Santun kummankin veljet ovat Mion kummisetiä ja vaikka alkuun ehkä heillä kesti lämmetä vauvalle, kumpikin on kyllä kuin sulaa vahaa kummipojan kanssa! Meidän ystävät ovat olleet haltioissaan ja ovat kuin ottaneet Mion "omakseen" hellitellen ja touhuten poitsun kanssa. Kummit, Jannika ja Sonja, ovat kyllä osoittaneet, että kummien valinta meni 110% nappiin eikä sanat riitä kuvaamaan kuinka onnellinen siitä oon! On isoisovanhempia, isotätejä ja -setiä, ystäviä, sukulaisia.. Kaikki rakastavat meidän lasta kuin omaansa ja me ollaan jokaisesta läheisestä niin kiitollisia! 

2017 oli meille ainutlaatuinen, elämän mullistava vuosi. Tuleva vuosi jännittää mua hyvällä tavalla. Mitä kaikkea voikaan seuraavien 12 kuukauden aikana tapahtua! Mutta nyt, kiitollisuuteen ja onnellisuuteen on hyvä lopettaa. Mä lähden touhuamaan elämäni miesten kanssa ja syömään hyvää ruokaa hurjan määrän!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! 




keskiviikko 27. joulukuuta 2017

JOULUKOOSTE

Joulu vietetty ja se olikin Mion ihkaensimmäinen sekä meidän ensimmäinen joulu perheenä. Mä alan pikkuhiljaa palautumaan joulun reissusta ja niin ilmeisesti Miokin, sillä koko reissun ajan Mio nukkui äärimmäisen huonosti heräillen monta kertaa yössä huutaen ja raivoten, mutta viime yönä klo 22-10 välillä Mio heräsi vain kahdesti, neljältä ja kahdeksalta!! Teki meinaan mulle ja Santullekin hyvää saada nukkua kunnolla!





Aatonaattona pakattiin tavarat aamusta ja suunnistettiin ihan ensimmäiseksi Santun vanhemmille syömään jouluruoka Santun perheen ja mummun kanssa. Sieltä ajettiin vielä samana iltana mun äidin luo missä vietettiin myös jouluaatto. Meillä on äidin kanssa perinteenä leikkiä tonttuja aatonaattona ja salaa laittaa paketit kuusen alle muiden mentyä nukkumaan vaikka mun nuoremmat sisarukset on 16- ja 18-vuotiaita. Ja joka ikinen vuosi mä ihmettelen, että mistä lahjojen salaisesta Narnian kaapista äiti repii niitä paketteja niin julmetusti. Talossa, jossa ei ole kovin paljoa kaappitilaa, ei pitäis olla tilaa niin suurelle määrälle. Saatika sitten, että se yhdestä pikkiriikkisestä kassista tuntuu repivän kuuraketin kokoisia lahjapaketteja. 








Meidän alkuperäinen suunnitelma oli viettää jouluaatto Santun papan luona, minne suurin osa Santun sukulaisista kokoontuu jouluna, mutta koska Santun äiti olikin töissä niin päätettiin mennä sinne vasta joulupäivänä. Oltiin siis jouluaatto mun äidin luona mun äidin, isäpuolen, veljen, velipuolen ja siskopuolen kanssa. Päivä meni aika leppoisasti aamupuurot syöden, elokuvia katsellen, ulkoillen, jouluruoan parissa, Mion kanssa leikkien, saunoen ( yritin juoda yhden siiderin, mutta lopulta sain vain pari pikkuhörppyä alas ), höpötellen, nauraen ja lahjoja availlen. Tässäkin meillä on perinteenä ollut jo vuosia, että jokainen avaa vuorotellen yhden lahjan koska kaikki uteliaina haluavat nähdä, mitä paketeista löytyy ja mikä reaktio kullakin tulee. Illalla perineenä jatkui lautapelien pelaaminen ja järjetön hihitys. Jouluaattoilta onkin asia mitä odotan joulussa eniten, silloin lähes poikkeuksetta saa nauraa vatsansa kipeäksi! 




Joulupäivänä suunnattiin Santun papalle. Lisää naurua, hälinää, lahjojen availua ja syömistä. Santtu meinas heittää meidän yhden lahja-arvan roskiin kun katsoi ettei siinä ollut voittoa, mutta tulihan siitä 20e voitto. Onneks käski mun tarkistaa sen! Mio jaksoi hienosti tsempata ja olla iloinen vaikka selvästi alkoi reissaaminen jo väsyttämään. Etenkin Mion 1-vuotias pikkuserkku oli hurjan mielenkiintoinen! 




Vietettiin yö vielä Santun vanhemmilla ja aamulla napattiin mun veli kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta. Yöllä Mio heräsi kolmeen asti tunnin välein ja voi elämä sitä huutoa ja raivoamista. Missään ei ollut hyvä ja jos Mio nukahti syliin, heräsi tuo veijari viimeistään kun hänet laskettiin matkasänkyyn. Aamulla kuitenkin jaksoi taas naurattaa! Muutenkin herra on parhaimmillaan aamulla yöunilta herättyään. 



Otettiin siis mun veli kyytiin ja auton nokka kohti Tamperetta. Vietiin mun pikkuveli meidän isän luo ja tehtiinpä mekin siinä samalla joulun viimeinen vierailu. Käytiin itseasiassa eilen kahdesti isän luona. Aamupäivällä samalla kun vietiin mun veli sinne ja vielä illalla kun oltiin hoidettu tavaroiden purkaminen ja kauppareissu alta pois. Oli ihana tehdä samalla pikku iltakävely raittiissa ilmassa!

































Mio sai huiman määrän lahjoja, mutta pakettien avaamisessa herran lempipuuhaa oli naruilla leikkiminen sekä lahjapaperin syöminen. Me hankittiin Miolle muumitalo, muumi-pyjama, pari bodya, satukirja ja parit palikkalelut. Sukulaisilta Mio sai lusikoita, pari pyjamaa, housuja, bodyja, sukkia, kuha-pehmon ( joka on osoittautunut lemppariksi ), huuhkaja-pehmon, laulavan nallen, hyvin äänekkään virtahepolelun, parit äänikirjat, puisen palapelin, taljan.. en taida edes muistaa kaikkia! Ja suurkiitokset kaikille lahjoista! Me Santun kanssa saatiin pyyhkeitä, lahjakortti s-ryhmän kauppoihin, rahaa sekä bluetooth-kuulokkeet.







Nyt me jatketaan samalla kaavalla kuin eilen illalla kun saatiin pikkumies vihdoin nukkumaan: itsetehtyjä hamppareita, pepsiä, sohva ja Viikingit. Aloitettiin eilen Viikinkien ensimmäinen kausi vihdoin ja taidetaan olla jo nyt koukussa! Joten ciao for now!

perjantai 22. joulukuuta 2017

PUOLIVUOTIAS HERRA TOSSAVAINEN

Herra Tossavainenhan täytti jo 2.12 puoli vuotta, mutta nyt vasta tehdään tsekkaus siihen millainen puolivuotias pikkutyyppi täällä oikein onkaan!

Mio on oppinut ryömimään viime lauantaina ja voi luoja kun koko ajan olisi hirveä meno päällä! Sylissäkin on pakko ruveta vääntämään ja kääntämään eikä voi hetkeäkään olla paikoillaan. Vielä se varsinainen etenemistyyli on hakusessa, mutta lauantaihin verraten Mio menee jo hurjaa vauhtia eteenpäin. Äitiä rupee vähän hirvittämään..

Kaukosäätimet, puhelimet, johdot ja kaikki muu kielletty on hirveän kiinnostavaa ja sitten jos niiden luo ehditään ennen äitiä tai isää niin se jos mikä naurattaa! Ja sitten totta kai alkaa kitinä kun vanhemmat puuttuu peliin. "Rakas, et sä voi syödä sitä. Ota tosta oma lelu!". No kun ei se kelpaa!

Jos joku lelu on varma viihdyttäjä, niin äänikirja josta kuuluu hassuja maatilan eläinten ääniä. Ja sitä ankka-nappia pitää painaa noin viis biljoonaa kertaa peräkkäin.

Ruokailusta on tullut varsinaista harhautusshow'ta. "Otapa tosta kauha. Kato tätä lusikkaa! Avaa suu. Täältä tulee juna, sano AAAA!" kuuluu kun yritetään saada herraa keskittymään edes johonkin jotta saatais ruokaa alas. Nimittäin jos Miolla ei oo jotain mitä tutkia tai katsella niin hän päättää kahdella pikku töröhampaallaan napata lusikasta kiinni tiukasti kuin terrieri ja sitten otetaankin käsillä kiinni upottaen sormet suoraan pilttiin. Ja sitten jos harhautus epäonnistuu, kuuluu:"EIEIEI, älä sotke sitä ruokaa silmiis!" En jaksa enää edes laskea monestiko jäbän kulmakarvat on ollu mustikassa.


Mä aluks tein kaikki soseet itse, mutta koska kiinteiden lisääntyessä ja mun laiskistuessa oon ostanut pilttiä aika paljonkin. Varsinkin tän muuttohässäkän keskellä ( kun mekin muutettiin jo viime sunnuntaina sen sijaan, että alun perin piti muuttaa tänään ). Pilteistä ehdottomasti Misen suosikki on mustikkainen smoothiepussi. Jos mikään muu ei mee alas, niin sitä saa yleensä ainakin vähän.

Yksi suuri herkku on myöskin kurkkuviipaleet. Ai että kun niitä saa nakertaa, silloin vasta onkin onnellinen poika!

Aina kun alkaa kiukuttamaan mm. kylvyn jälkeen pyjamaa pukiessa, Mio rauhoittuu aloilleen kun laulan "Äidin kasvimaalla". Mulla ei itse asiassa oo hajuakaan mikä ton kyseisen laulun oikee nimi on..

Mise osaa jo suhteellisen hyvin istua ihan itse! Aika paljon huojuu vielä ja saattaa muksahtaa kyljelleen, mutta hienosti pysyy ihan istumassa ilman tukeakin pieniä hetkiä. Ja kun kyljelleen kaadutaan niin siitä vaan jatketaan sitten hurjaa vauhtia ryömimällä eteenpäin seuraavan kielletyn kohteen luokse. 

Asiat joita Mio rakastaa: tissittely, iskä, kiljuminen, itsensä näkeminen peilistä, tissittely, kaikki kielletyt tekniikkavehkeet, tissittely, kun hänet nostetaan seisomaan, helistimet joilla voi hakata lattiaa niin että naapuri varmasti kuulee, tissittely, kaikki ne kielletyt tekniikkavehkeet, mahan pörisyttely, kylvyt, kylpyankka, tissittely, äidin hiuksien repiminen, kukkuu-leikki, ihan itse syöminen, potkiminen, hyppykeinu sekä se kuuluisa tissittely. Hän on selvästi tissimiehiä ja tämä äiti saa varmaan heittää hyvästit yösyöttöjen lopettamiselle. 

Asiat joista Mio ei pahemmin pidä: pukeminen, vaipan laittaminen, nenän putsaaminen, niiden kiellettyjen tekniikkavehkeiden pois ottaminen, päikkärit ( yleensä ), kukkakaali, päärynä sekä se kun ylähampaat kiusaavat eivätkä sitten millään tahdo tulla noiden kahden alatöröttimen kaveriksi!

En tiedä onko tää muutto verottanut poitsunkin voimia, sillä tällä viikolla Mio on nukkunut todella paljon päivisin. Eilen Mio veti sikeitä päivällä jopa 3h!! Tänään herättiin aamulla vasta 9:30 ja ekoilla päikkäreillä oltiinkin jo 10:50. Nukuttiin 1,5h jonka jälkeen jaksettiin 2h olla hereillä ja sitten taas nukuttiin 2h. No nyt ei ollakaan sitten viiteen tuntiin nukuttu vaan herra höpöttelee iloisena isälleen.

Painoa herralla on varmasti jo yli 10kg kun 5kk-neuvolassa oltiin 9850g ja 70cm. Ja hänellä on myös oikein komea lisäleuka.

Voisin jatkaa juttuja herra Tossavaisesta ikuisuuksia, sillä hän on meidän aurinko, kuu ja tähdet. Ja kuten hän varmasti sanoisi tissille: "olet minun aamupala, iltapala ja lounas. Sekä välipala. Ja päivällinen. Äläkä unohda yöpaloja. Sekä niitä pikku hiukopaloja siellä täällä."



maanantai 4. joulukuuta 2017

MITEN MENEE HERRA TOSSAVAINEN?

Kaksi ja puoli kuukautta viime päivityksestä ja pakko kyllä myöntää, että se tuli ihan tarpeeseen. Nyt tuntuu, että mulla on jälleen intoa ja energiaa blogille vaikka kirjoittaminen tuntuu edelleen hitusen tahmealta. Mutta! Paljon on tapahtunut tässä ajassa ja nyt palan halusta päästä jakamaan niitä asioita teillekin!

Ensinnäkin, meidän herra Tossavainen ( kuten Santtu poikaansa nykyisin kutsuu ), täytti lauantaina 6kk! Mä yöllä itkee tihrustin täällä univajekuplassani, kun se pieni kolmikiloinen rääpäle joka hädin tuskin avas silmiään, on jo niin iso ja osaa vaikka mitä!


Mio on oppinut nousemaan mahalla maatessaan suorien käsiensä varaan. Tää taito opittiin kolmisen viikkoa sitten, kun yhtenä kuumeiltana herran oli kesken iltasadun pakko toistaa tätä taitoansa noin viis biljoonaa kertaa. Ja ihmeellisesti me Santun kanssa jaksettiin olla haltioissamme ja innoissamme sen samat viis biljoonaa kertaa hokien "Vau! Ootpa sä taitava! Hienosti!"


Mio on myös oppinut liikkumaan jonkin verran, mutta se on lähinnä pyörimistä akselinsa ympäri. Jaloilla herra Tossavainen tekee hienosti ryömimisliikkeitä, mutta kun vaan hoksais et hei, niitä käsiäkin kannattais käyttää siinä hommassa. Toinen liikkumismuoto on kierien. Samalla huutaen ja raivoten. Kyllä. Tää näky on nykyään hyvinkin tuttu.

Miolle tuli 4kk iässä ensimmäinen hammas ja heti perään 5kk iässä toinen mokoma. Kaikkea on ihana järsiä ja hampaita on huisin kiva testailla, etenkin tissillä koska silloin äiti komentaa ja sekin on hirveen hauskaa. Mä oon täällä paininut imetysasioiden kanssa, sillä jatkuva pureminen ylittää mun kipukynnyksen, mutta ainakin vielä imetän sillä Mio ei suostu juomaan tuttipullosta, nokkamukista, mukista, lusikasta tai lääkeruiskusta. Jos vahingossakaan suuhun menee maitoa ( sitä samaa tavaraa mitä tissistäkin saa ), se syljetään pihalle. 


Me ostettiin asunto!! Meidän ihkaensimmäinen ikioma asunto, missä on Misellekin oma huone! Meidän piti alun perin muuttaa tammikuun lopussa, mutta päästäänkin muuttamaan jo 3 viikon päästä, iik!

Oon haalinut ison kasan kirjoja, mutta pitäisi löytyä myös sitä aikaa niiden lukemiseen ja sitä mulla on ollut valitettavan vähän. 


Julkaisin rehellisen kuvan kropastani ja miltä se näyttää näin 6kk synnytyksestä. Se keräs yli 700 tykkäystä ja hurjan määrän ihania, kannustavia ja positiivisia kommentteja! 

Mio on oppinut nukkumaan yönsä pinnasängyssä. HALLLLLLLELLLLUUUUJAAAAHH!


Ollaan käyty vauvatreffeillä ja nähty vauvakamuja, mm. future bff Vilhelmöistä! Mio tosin aluks vierasti Vilhelmiä ja alkoi itkemään kun toveri vaan nauroi, mutta onneks se itku muuttui hymyksi. On älyttömän ihanaa myös, että vaikka ollaan Karoliinan kanssa tutustuttu vasta näin poikien syntymän myötä, niin tuntuu kuin oltaisiin tuntu koko elämämme ja meidän kemiat kohtaa ihan täysin!

Käytiin juhlimassa Mion pikkuserkun 1v. synttäreitä ja pojat oli molemmat niin hienoina. Mion pikkuserkkukin on niiiiiin suloinen! Voi olla, että ensi vuonna jo niillä kahdella on aikamoinen hulina päällä kun Miokin on sen verran iso, että pystyy jo osallistumaan leikkeihin.


Shoppailtiin Black Fridayna ihan urakalla ja meillä taitaa olla uuteen asuntoon kaikki lukuunottamatta jotain pikkujuttuja. Myös joululahjoja sun muita saattoi tarttua mukaan.. Kuten tää uusi tietokone jolla näpyttelen tätä tekstiä parhaillaan!

Oon hurahtanut "Last Man Standing"-nimiseen komediasarjaan jota voi katsoa Viaplaysta. 


Mio on ollut korkeassa kuumeessa ja nyt hirveässä nuhassa. Meidän unirytmit on menny ihan päin honkia kun ollaan iltaisin valvottu Tossavaisen kanssa yrittäen parantaa herran oloa. Onneksi kuitenkin päivisin on aika virkeä ja iloinen oma itsensä.

Miosta käytetään tätä nykyä nimiä kuten Mise, herra Tossavainen, Nappis ja Potkumaisteri. 


Voi olla, että tällä osiolla sohaisen ampiaispesää, mutta aloitettiin kiinteät kun 4kk tuli mittariin vaikka aluksi vannoin, että 6kk mennään pelkällä imetyksellä. Tää aihe on hyvinkin tulenarka äitien joukossa, mutta itse käänsin kelkkani tän suhteen kun Mio osoitti niin selviä merkkejä ja kiinnostusta ruokaa kohtaan. Pari kertaa mulla oli tippua kulho kädestä kun Mise erittäin kovaan ääneen ilmoitti, että tähänkin suuntaan sitä ruokaa kiiiitooooos! Ja poitsusta on tullut yleisesti ottaen paljon tyytyväisempi kuin aiemmin. 

5,5kk kohdalla Miolla oli painoa 9850g ja pituutta 70cm!



Mun piti marraskuun puolivälissä lähteä FFDP keikalle mistä olin superinnoissani, mutta Mio ja minä oltiin kuumeessa ja Mio aloitti juuri tuolloin myös pullolakkonsa, eli kauan odotettu konsertti jäi välistä. Onneksi Timo oli ihana ja toi mulle paidan ja plektran! 

Meillä on menossa vaiheet "Nämä kaikki lelut on niin hauska heittää lattialle", "Hei katos hiuksia/naama/kaula/paidankaulus/mikä vaan, tätä on hyvä repiä ja upottaa kynnet oikein syvälle!" ja "Yöllä on kiva jäädä naureskelemaan ja järsimään pinniksen pinnoja". 


Miolta on kuulunut pari kertaa jo ( mahdollisesti vahingossa ) "nkka" = ankka, "äitä" = äiti, "kä" = iskä ja jatkuvasti hoetaan "eieieieieieiei".

Musta tuntuu, että asiaa olis loputtomiin, mutta ajatus takkuaa ja ajattelin liittyä herrojen seuraan lattiatasolle leikkimään vielä hetkeksi ennen iltapuuroa ja muita iltatouhuja.


tiistai 19. syyskuuta 2017

HYVÄN MIELEN BLOGIHAASTE

Oon joskus pari vuotta sitten toteuttanut tän blogihaasteen ja vanhoja postauksia selaillessani päätin ottaa sen uusiksi. Etenkin kun miettii, kuinka negatiivisessa kuplassa mä oon pari viikkoa elänyt mun paska äiti-fiilisten ja järkyttävän väsymyksen ja itkuisuuden kanssa. Mulla on neuvolan epäilyksen mukaan hormonitasapaino normalisoitumassa mistä johtuu itkuisuus, tajuton väsymys mihin ei auta mitkään unimäärät, ruokahaluttomuus, menkkamaiset kivut ja kaikkee mahdollista "ihanaa". Aika siis heittää sekaan jotain positiivistakin!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOISTA OLET OLLUT KIITOLLINEN TÄNÄÄN
  • Mio. Ihaninta on, kun Mio on aamusta heti herättyään kuin naantalin aurinko ja vaunuista kuuluu iloinen jokeltelu. 
  • Syksy. Oon aina rakastanut syksyä ja tää ilman viileys ja kirpeys on kaivattua kesän kuumuuden jälkeen. Tai ainakin meidän kämppä oli kuin sauna koko kesän!
  • Puhtaat vauvanvaatteet. Etenkin kun vauva päättää vääntää sellaisen lastin, että varmasti on sekä lapsen että äidin vaatteet ihan kakassa.
  • 20min unet huonosti nukutun yön jälkeen!
  • Ruutu plus. Näkee Masterchef Australian jaksot!



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA OLET TEHNYT JONKUN MUUN ETEEN VIIMEISEN VIIKON AIKANA

  • Kävin Mion kanssa vaunulenkillä, jotta Santtu sai nukkua.
  • No kai Miosta päivittäin huolehtiminen lasketaan?
  • Ollut tukena pikkusiskolle.
  • Hommannut Santulle NHL 18.
  • Musta tuntuu, että teen hyvin vähän kenenkään eteen mitään ( hävettää ), koska lähinnä oon kotosalla huolehtimassa Miosta. Mutta sanotaan nyt vielä vaikka... Ostin ihan vaan äitiä varten vaniljacolaa mitä ite inhoon! 



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA JOKU MUU ON TEHNYT HYVÄKSESI VIIMEISEN KUUKAUDEN AIKANA

  • Sonja toi eilen colaa ja karkkia!
  • Äiti on auttanut mua Mion hoidossa.
  • Santtu on pääasiassa hoitanut kauppareissut.
  • Santtu on käynyt Mion kanssa pihalla niin, että oon saanut edes sen vajaan tunnin omaa aikaa.
  • Santtu on lohduttanut ja auttanut, kun mulla on ollut huono fiilis.



NIMEÄ 5 ASIAA, JOTKA SAAVUTIT VIIMEISEN VUODEN AIKANA

  • Synnytin maailmaan ihanimman peikonpoikasen ikinä. ♥
  • Oon saanut uusia, ihania ihmisiä mun elämään!
  • Oon oppinut paljon uutta ja kummasti vauvan myötä oppii nauttimaan simppeleistä asioista. Esimerkiksi kahdeksaan saakka nukkuminen aamulla tai ruoan syöminen rauhassa on ihan luksusta!
  • Musta on tullut paljon suorapuheisempi ja se on ihan hyvä vaan.
  • Vietettiin meidän ensimmäistä hääpäivää toukokuussa!

MAINITSE 3 HENKILÖÄ, JOTKA OVAT VAIKUTTANEET ELÄMÄÄSI

  • Äiti. Äiti on aina ollut se ihminen keneen voin turvautua ja kuka on mun esikuva. Äiti on vahvin ihminen ketä tiedän ja oon saanut ottaa oppia mm.vanhemmuudesta äidiltä. Äiti on myös se, keneltä ensimmäisenä kysyn neuvoa, vaikka kyse olis ydinfysiikasta!
  • Santtu. Ennen Santtua olin ihan satavarma, etten ikimaailmassa haluais naimisiin saatika lapsia. Mun mielestä kumpikin asia vaan hankaloitti elämää. Mutta siihen tarvittiin vaan se yks oikee ihminen, joka sai kaikki mielipiteet kääntymään ihan ylösalasin. Santtu on mun kallio johon voin nojata, se ihminen joka saa mut raivostumaan nanosekunnissa ja vähintään yhtä nopeasti taas hyvälle tuulelle ja se ihminen on kuin mun toinen puolikas. 
  • Mulla olis muutamakin ihminen kenet tähän haluaisin laittaa, mutta kyllä kärkisijan niistä ottaa Mio. Äitiys on ollut aikamoista vuoristorataa välillä näiden 3,5kk aikana ja joskus herra yrittää pistää mut aika kovillekin. Oon joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä ihan eri tavalla ja oon kasvanut Mion syntymän myötä henkisesti todella paljon. Enkä vaihtais kyllä äitinä oloa mihinkään! Vaikka välillä väsyttää eikä meinais millään jaksaa, niin Mio on mun elämän ehdottomasti paras asia. 
KERRO ELÄMÄSI 5 PARASTA HETKEÄ

  • Mion syntymä. Se on hetki jota en tuu unohtamaan ikinä! Kaikki kipu katos kuin taikaiskusta kun se ensimmäinen rääkäisy kuului ja kun näki ensi kertaa pienen nyytin. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton kun saa oman lapsensa ensimmäistä kertaa syliin! 
  • Hääpäivä. Se on myös asia jota ei koskaan tuu unohtamaan. Etenkin se hetki, kun isä lähti saattamaan mua alttarille ja Santtu ootti siellä. Näytin hymyillessäni varmaan lähes Jokerilta, niin levee virne mulla oli naamalla.
  • Kun näin mun pikkuveljen ensimmäistä kertaa. Olin 6-vuotias kun mun veli syntyi. Muistan kuinka tulin mun isoäidiltä kotiin enkä edes pysähtyny moikkaamaan iskää kun juoksin sisälle katsomaan, että missä se vauva on. No se "vauva" on nykyään mua jo yli 20cm pidempi!
  • Jenni Vartiaisen keikka kaatosateessa. Se on keikka mitä en unohda, koskaan ei oo tainnut olla missään niin paljon tunnelmaa kuin siellä! Ihmiset tanssi ja laulo kaatosateessa likomärkinä.
  • Varmasti Sonjaan tutustuminen. Aluks ei tykätty toisistamme yhtään, mutta niin vaan meistä tuli parhaat ystävät ja sitä ollaan oltu jo 12 vuoden ajan. Niin monet älyttömät inside-vitsit, teini-iän emovaiheet, öiset soutu- ja uintireissut, habbo-hulluus, riidat, naurut ja lapsuuden leikit. Häissä Sonja oli yks mun kaasoista ja nyt Mion sylikummi.



MIHIN KIRJAAN/ELOKUVAAN PALAAT AINA, KUN KAIPAAT PIRISTYSTÄ?

Tää on tosi vaikee. Mä rrrrrrrakastan kirjoja ja oon sitä mieltä, että kirjoja ei koskaan voi olla liikaa. Mä pidän eniten fantasiakirjoista, mutta luen myös paljon muuta. Kirjoista sanoisin, että palaisin Storm Sisters-kirjasarjan tai Bridget Jones - Mad About The Boy-kirjan pariin. Toi Bridget Jones-kirja edustaa sitä tyyppiä mitä en hirveästi lue, mutta se on oikeesti kunnon hyvän mielen kirja ja siinä saa nauraa. 

Elokuvista en perusta niin paljoa kuin kirjoista tai tv-sarjoista, mutta sanoisin ehkä, että Rakkauskirjeitä Julialle tai Sinun Numerosi. Eli hömppäkomediaa.
 
MIKÄ ON IHANINTA/KAUNEINTA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU?

Kun Santtu sanoi "rakastan sua" Mion syntymän jälkeen. Ollaan sanottu se toisillemme lukemattomat kerrat, mutta joissakin hetkissä se vaan merkitsee vieläkin enemmän.



MILLAINEN OLISI SINUN MIELIKUVIESI TÄYDELLINEN PÄIVÄ? 

Joku mökkireissu perheen kesken. Herättäis aamulla hissukseen, syötäis aamupala rauhassa ( tarkoittaen sitä, ettei tartte hotkia aamupalaa naamariinsa ennen kuin Mio hermostuu ihan totaalisesti ) ja sen jälkeen käytäis kävelyllä metsikössä. Mio nukkuis kunnon päikkärit, tehtäis hyvää ruokaa ja katottais vaikka jotain hyvää sarjaa. Illalla lukisin hetken jotain hyvää kirjaa ulkona kuistilla. Eli perus perhepäivä. Voishan sitä kuvitella vaikka mitä avaruusmatkasta syvänmerensukellukseen, mutta toi on tällä hetkellä se täydellinen päivä.