sunnuntai 8. tammikuuta 2017

KIELLETTYÄ POHDINTAA?

Mulla on koko raskauden ajan oikeastaan vaivannut iskias. Tai no, nää on näitä "googletin itselleni diagnoosin"-juttuja, mutta kaikki oireet viittaa iskiakseen ja keskiviikkona uskoisin saavani siihen varmistuksen neuvolalääkärissä. Mulla vaivat alko aluks oikeen jalan puutumisella. Sitä alko ilmaantua aina kävellessä, mutta myöhemmin sitä alko olemaan jatkuvasti. Ihan sama seisonko, kävelenkö, istunko, makaanko... Ja puutumisen lisäks mun oikeeseen reiteen iskee aina ihan hirvee kipu joka vaikeuttaa kävelemistä todella paljon. 

Tää vaiva vaikeuttaa mulla mm. lenkkeilyä, kaupassa käyntiä.. Tänään mun jalka kipeyty ja puutu jo pelkästään siitä kun seisoin hampaiden pesun ajan eikä se kipu oo hellittänyt vieläkään. Eilinen kauppareissu oli yhtä tuskaa kun kävely teki niin kipeää, että teki mieli heittäytyä vaan kaupan lattialle makaamaan. 



Mä ennen raskautta lihoin 7kg ja mun kunto huononi paljon, mun lihakset surkastuivat. Mä oon aina ollut hitusen ylipainoinen ja itsetunto ollut alhainen. Nyt raskaana oon onnistunut hyväksymään sen mahan kasvun, mutta kyllä noi jenkkakahvat, turvonneet reidet ja turvonnut naama harmittaa toden teolla ja itsetunto on laskenut entisestään. Mulle on iskenyt myös pelko, että tuunko koskaan palautumaan synnytyksestä ja tuunko enää koskaan olemaan tyytyväinen itseeni. Saanko itseni haluamaani kuntoon raskauden jälkeen? 




Totta kai lapsi, lapsen hyvinvointi ja meidän perhe on mulle se ykkösprioriteetti ja tulee aina olemaan, mutta mun mielestä ei pidä kieltää näitä ajatuksia ja tunteita itseltään. Liian usein sitä katsotaan pahalla jos äiti miettii miten päästä hyvään kuntoon raskauden jälkeen ja jos äiti miettii itseään kun kotona on vastasyntynyt. Mä ainakin aion yrittää parhaani ja aion pitää itsestäni huolta. Mun omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei millään lailla ole pois mun perheeltä, päinvastoin. Kyllä se on sille lapsellekin parempi kun äitikin voi hyvin. 




Nyt raskauden aikana tosiaan mun liikkumista rajoittaa toi jalka ellen saa siihen jotain helpotusta, mutta raskauden jälkeen aion panostaa liikkumiseen ja mun tavoite oliskin käydä vaunulenkillä joka päivä edes se 10-15 minuuttia. Onneksi silti raskauden aikanakin voin vaikuttaa raskauskilojen kertymiseen omalla syömisellä ja sitä on helpottanut mieliteot hedelmiin ja kasviksiin. Karkkia mun ei oo tehnyt mieli ollenkaan koko raskauden aikana mikä on ihme tällaselle sokerihiirelle! 

Perjantaina jaksettiin kovasta pakkasesta huolimatta käydä hiukan kävelemässä ja napsimassa kuvia kauniista maisemista, mutta jopa tolla reissulla mun jalka kipeytyi niin pahasti ettei ollut itku kaukana. Mutta siltikin, tää on sen arvoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti