perjantai 31. maaliskuuta 2017

NEUVOLAROMAANI

"Tosta mä oon kyllä huolissani"

Lause, jonka oon kuullut nyt muutamaan otteeseen parin päivän aikana. 

Mulla oli eilen aika ravitsemusterapeutille jonne oon alkujaankin raskauden alussa joutunut huonon ruokahalun ja heikonlaisen syömisen vuoksi. Mun syömiset on vähentyneet entisestään koska ruokahalu on ottanut jalat alleen ja lähtenyt jonnekin pirun kauas lipettiin. Syöminen on aika pakonomaista ja nytkin tuli tuomio, että syömistä on pakko lisätä jotta mä jaksan. Vauvahan ottaa säälimättä musta kaiken tarpeellisen, mutta toki mun ravinnonsaanti vaikuttaa Nasuunkin. Jotenkin se iski tällä kertaa päin kasvoja ja nyt ollaankin yritetty pohtia, että miten saisin kaikkea tarpeellista ruoista, jotka menee alas. Santulle kirosin kuinka epäonnistunut olo tulee, kun en osaa edes syödä oikein.

Huolimatta mun vähäisestä syömisestä, mun paino on noussut huimat 13 kiloa eikä mun pää tahdo kestää sitä, että kohta saavutetaan 80kg. Mä ymmärrän, että painonnousu on olennainen osa raskautta ja se nousee pakostikin. Mutta kun peilistä katsoo turvonnut, paljon pyöreämpi ja omenamuodon omaava ihminen, tulee huonon itsetunnon omistavalle ihmiselle väkisinkin lannistunut fiilis. Kroppa ei tunnu omalta ja mielessä pyörii, millainen valas tästä kuoriutuu synnytyksen jälkeen. Mua turhauttaa mun oma ajatusmaailma tän suhteen ja moni siellä ruudun toisellakin puolella varmasti miettii, että huhhuh kuinka vähäpätöinen valituksen aihe. No älä! Jos tälle olis joku on-off-kytkin niin pistäisin sen off-asetukselle asap. Vaikka uskonkin kaiken tällaisen unohtuvan sillä sekunnilla kun se ensimmäinen parkaisu kuuluu. 


Eilen ravitsemusterapeutti, tänään neuvolalääkäri. Lopputulos oli, että vauva voi hyvin mutta äiti.. Ei niinkään. 

Meidän minimies on edelleen pää alaspäin ja saa niin pysyäkin mun puolesta ( vaikka herran jalkapallotreenit mun kylkiluihin ei oo mitään herkkua ). Sykkeet bueno ja liikkuvainen kaveri. Nasu on pituudeltaan aika normipitunen tän ikäiselle vauvalle, mutta kauhean siro ja pienikokoinen muuten. 

Entäs sitten tää äiti-puoli? No, kipeitä supistuksia ja perhanan vihlovia ja viiltäviä liitoskipuja on tullut, mutta kuulemma kroppa vaan valmistautuu varhain synnytykseen. Se huolissaan-puoli onkin sitten mun hengitysvaikeuksista ja yleisestä jaksamisesta johtuvaa. Hengitysvaikeuksiin kun ei auta asennonvaihto, ei astmalääkkeet, ei raitis ilma, ei mikään. Ja kai se kertoo mun jaksamisen olevan lopussa kun välillä tekee leppoisasta olemuksesta huolimatta huutaa ja itkee, että synny jo. Kellä tahansa on jaksaminen lopussa kun ei saa nukuttua, on kipuja jatkuvasti, ei pysty hengittämään ja olo on vaan niin tukala.

Mahdollisesti, ellei näihin asioihin tuo helpotusta mm. ruoan määrän lisääminen, niin seuraavalla lääkärikerralla jutellaan mahdollisesta synnytyksen käynnistämisestä. Mä en haluais käynnistystä, mutta mikäli se on tilanteeseen nähden parhaaksi niin bring it on. Keskusteltiinkin lääkärin kanssa synnytyksestä ja kerroin haluavani pysyä kaukana oksitosiinista ja epiduraalista, mutta en ota siitä mitään suurempaa stressiä. Kivunlievityksissä ykköspaikan otti tällä hetkellä tens-laite ja olis mahtavaa selvitä hommasta ilman epiä. Mutta mikäli synnytys täytyy aloittaa oksitosiinilla ja mikäli en kestä kipua ilman epiduraalia, se ei oo mikään maata kaatava asia. Mulle pääasia on saada minimies tähän maailmaan.

Mä välillä mietin, että miks selitän näin tarkasti jotkut neuvolakäynnitkin ja miten tästä blogista on tullut lähinnä raskaushömppää, mutta niin siinä ilmeisestikin vaan käy kun sisällä kasvaa miniversio susta.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

RV30: VIIMEINEN KYMPPI

Mä en todellakaan voi uskoa sitä, että vihdoin ollaan tässä. Raskausviikko 30! Se tuntuu jotenkin niin isolta virstanpylväältä ja se on niin helpottavaa, että tekis mieli itkee. Vaikka se tulee olemaan pitkä kymppi, se on viimeinen. 


Mulla oli sunnuntaina kunnon pikkulapsi-kiukkupäivä. Kaikki ärsytti ja kiukutti, mikään ei huvittanut, en jaksanut mitään, turhautti ja teki mieli vaan itkee. Santtu lopulta käski mut päikkäreille ja nukahti itse siinä samalla. Mutta se kyllä auttoi ja olo oli hiukan parempi loppuillan. Ainakin henkisesti, fyysisesti näitä probleemeja on ollut vähän sitä sun tätä. Mulla on meinaan alkanut supistelemaan satunnaisesti ja jopa kipeästi. Harjoitussupistukset ovat lisääntyneet mitkä eivät kylläkään satu, mutta niiden aikana olo on todella tukala ja hengittäminen usein vaikeaa. Eilenkin niiden kanssa tuskailin lähes koko illan. Joko kohta saa jännittää, että koska herra haluaa poistua yksiöstään?


Perjantaina Santtu tuumas, että mun maha on ottanut kasvupyrähdyksen ihan yhtäkkiä. Samaa sanoi äiti lauantaina ja Sonja tänään. Musta itsestä taas ei oo tuntunut, että maha olis kasvanut, mutta oon kyllä huomannut vatsan muuttuneen todella pinkeäksi ja kovaksi. Vauvakin on alkanut liikkumaan paljon verkkaisemmin, mikä on ihan ymmärrettävää koska kyllä se tila siellä yksiössä alkaa käydä hitusen ahtaaksi. Enkä mä pistä pahakseni, jos Nasu ei oo koko aikaa monottamassa mun kylkiluita tai änkemässä itteensä kylkiluiden alle. 
Mulla on lista asioista jotka haluan ja jotka pitää tehdä ennen vauvan syntymää ja eilen niitä katsoessani oli pakko todeta, että mulla loppuu viikot kesken! Eihän multa tuu raskauskuulumisiakaan kuin viis kappaletta, ellei raskaus mene yliajalle. Hassua ajatella, että nyt alkaa jo viikko 30 kun vastahan mä tein positiivisen raskaustestin. Ja rakkaus tota mahassa möngertävää poikaa kohtaan kasvaa päivä päivältä, niin mulla kuin isälläänkin ( eikä unohdeta isovanhempia! ). ♥

maanantai 27. maaliskuuta 2017

VIRTAHEVON RASKAUSAJAN AAKKOSET

"Sä kuljet ku virtahepo, hitaasti ja äänekkäästi", totes mun armas aviomies viikko pari takaperin. En tiedä kuinka moni sitä osaisi ottaa huumorilla, mutta ainakin mä ratkesin nauramaan tuolle kommentille. On se meinaan ihan tottakin! Vaikkei mulla oo edes kauhean iso raskausmaha, niin tennareiden jalkaan laittaminen on yhtä tuskaa ja ehkä maailman vaikeinta tällä hetkellä.

Ajattelin näin rakkaudesta listoihin tehdä elämän aakkosien lisäksi raskausajan aakkoset, koska raskaus pitää sisällään niiiiin paljon kaikkea. Mulle tosi iso osa on tullut yllätyksenä sillä yleensä raskaudesta puhuttaessa sanotaan vain, että saattaa tulla aamupahoinvointia ja voi että kun se on naisen parasta aikaa ( ja paskat ). Mutta nää on tosiaan vain mun raskausajalta, jokaisen raskaus on täysin yksilöllinen!

Aamupahoinvointi-nimitys on todella harhaanjohtava. Nimittäin sä voit tuntee olos ihan hyväks aamulla, mutta päivällä tai illalla saatatkin olla halailemassa pönttöä. Mulle oksentelut iski ihanasti milloin sattuu ja yhtäkkiä.

Bleeding looooooove, eli verenvuoto. Mulla yks pirun iso riesa on ollut nenäverenvuodot, mitä mulla on ennen raskautta ollut äärimmäisen harvoin. Nyt kuitenkin nenän limakalvot ovat niin kuivat, että saan kulkee paperituppo nenässä ainakin joka toinen päivä. Niin eikä unohdeta ikenien verenvuotoo tunnollisesta hampaiden harjauksesta huolimatta, huoh..

Doppler on erittäin kätevä vehje kotona, ellei sen kanssa muutu ihan pakkomielteiseksi ja hysteeriseksi. Me ollaan silloin tällöin joidenkin viikkojen välein kuunneltu dopplerilla, lähinnä silloin jos Nasu on ollut äärimmäisen hiljaa. Ei kuitenkaan olla ruvettu panikoimaan eikä oo tarvinnut kuunnella läheskään joka viikko tyypin sykettä.

Eläimet vaistoo raskauden ja menee siitä sekasin. Tai eipä oikeastaan mun kohdalla muut kuin Oona. Mulla on ollut hermot todella koetuksella ton kissan kanssa kun se on ottanut tehtäväkseen vahtia mun mahaa eikä jätä mua melkein hetkeksikään rauhaan, vaan pyörii jaloissa, seuraa, on kiinni koko ajan ja huutaa jatkuvasti. En saa mennä edes vessaan rauhassa kun toi tulee huutamaan ovelle ja raapimaan ovea.




Hemoglobiini ja hormonit. Mulla ei oo oikeestaan mitään hormonimyrskyjä ollu vaan oon ollu aika lepponen koko raskausajan, mutta hemoglobiinit meni siihen pisteeseen, että pakko aloittaa rautalisä. Mulla siis on joskus todettu raudanpuutosanemia ja nyt mulla on just sillä rajoilla, että onko raskausajan anemia vai ei.

Iho ei tykkää raskaudesta. Mulla on atooppinen iho joka on ottanu huiman takapakin raskauden aikana ja onkin ollut jatkuvasti rikki ja todella kuiva. Se kuka sanoo, että tyttö vie äitinsä kauneuden ja poika saa hehkumaan niin ei selvästikään oo itse odottanut poikalasta.. Terveisin zombie.

Jatkuva jano! Mulle on viimeisen kuukauden aikana iskenyt jatkuva, kova jano. Olin ihan varma, että se on joku merkki radista, mutta koska sitä ei mulla oo niin ei kai tässä mitään sen kummallisempaa oo. Tää jano vaan iskee mulle aina iltasin ja sillon tuntuu niin kuin en olis koskaan saanut juotavaa vaikka olisin vetässy puoli litraa vettä viis minuuttia aiemmin.

Kipuja siellä ja kipuja täällä.. Niitä on niin montaa erilaista, ettei ikinä tiedä mistä ne johtuu. On liitoskipuja, kasvukipuja, noita ja näitä kipuja.. Ja niistä on kyllä kärsittykin.



Liikkeet alkoivat tuntumaan joskus viikolla 19 ( ?? ) aivan satunnaisina, hyvin pieninä nykäyksinä. Nykyään koko maha heiluu ja näkyy kun möykky vaan liikkuu mahassa. Enkä voi ymmärtää kuinka paljon voimaa niin pienessä olennossa voi olla! Potkut meinaan välillä tekee ihan kipeetä, etenkin silloin kun meidän minimies päättää potkia mua kylkiin. Ja keskellä yötä tottakai.

Mielitekoja mä pidin alkuun ihan huuhaana, mutta kyllä sen on joutunut itsekin huomaamaan että niitä oikeesti tulee! Ja silloin kun niitä tulee, niin se on pakko saada tai helvetti on irti. No okei ei ihan, mutta ei sillon sitä mielitekoo tyydytetä ennen kuin on saanut mitä mieli tekee. Mulla on vaihdellut tosi paljon mieliteot. On ollut kuningatarjäätelö, kiivit, hedelmäkarkit, cola, vesimeloni, rahka..

Nenä toimii paremmin kun koskaan ja se osaa olla toisinaan todella raivostuttavaa. Hajuaisti oikeesti terävöityy ihan järkyttävästi ja alkuraskaudesta muistan, kuinka kamala oli olla jos Santtu paisto jauhelihaa.

Oma pää ei aina tahdo pysyä mukana kropan muutoksissa, puhumattakaan sit siitä, että pitäis oikeesti sisäistää se asia että susta on tulossa äiti. Paljon oon joutunut käsittelemään asiaa vaikka tää onkin parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Mutta muutoksia tulee niin tiuhaan tahtiin ettei siinä aina pysy mukana.

Piikkikammoiselle raskausaika on aikamoista kidutusta. Joka kerta neuvolassa otetaan verikoe, ennen nt-ultraa joutuu antamaan kolmen putkilon verran verta, sokerirasituksessa joutuu antamaan kolme putkiloo verta ja oonpa joutunut kestämään senkin, että piikillä pistetään lääkettä suoraan lihakseen. Synnytys onki piikkeineen ihan oma lukunsa.

Raskausviikkojen merkitys korostuu niin paljon ja usein mäki huomaan jotenkin pysyväni paremmin kartalla kun mietin "tollon oon tolla viikolla, siihen on siis tän verran aikaa". Vähän hölmöä, eikö? Ai niin, puhumattakaan siitä kuinka suurenmoisen ihanan maaginen tunne se on kun aika on kulunut niin pirun hitaasti ja sit tuleekin se päivä viikosta kun rv vaihtuu.

Supistelut on yks riesa. Mulla on käynyt hyvä tuuri siinä, ettei supparit oo tehneet tuhojaan enkä oo lähtenyt vielä avautumaan enkä oo joutunut vuodelepoon. Mutta on se silti aivan peestä, kun pystyt kävelemään ehkä 200m ja alkaa supistelemaan niin maan perkeleesti. Onneks ne lähtevät vielä levossa pois, mutta aika näyttää päättääkö meidän poju tupsahtaa maailmaan ennen laskettua aikaa.

Turpoaminen. Mulla on naama turvonnut, jalat turvonneet sekä sormet. Ja raskaus on naisen parasta aikaa?

Ultrat on toki olennainen osa raskautta ja siinä konkretisoituu lapsen tulo. Tai ainakin pitäis konkretisoitua, mä oon viimeisellä kolmanneksella enkä vieläkään käsitä olevani raskaana! Mutta ne on ollut hienoja hetkiä nähdä, kuinka siellä oikeesti menee joku ihmisen näköinen pieni mönkiäinen. Meille kerran lääkäri naurahti, että täältä on tulossa jalkapalloilija selvästi ja voin kyllä allekirjoittaa ton toteamuksen ihan täysin potkujen paljouden takia!

Väsymys on jotain ihan hirveetä! Mä oon melkein koko raskausajan ollut väsynyt, mutta nyt se on iskenyt pahempana kuin koskaan. Saatan ottaa paritkin päikkärit ja silti oon yhdentoista aikaan illalla ihan valmis nukkumaan ja saatan vetää unta palloon 10h yössä. Taidan kyllä nukkua ihan liikaakin jo.

Yöt on todella hankalia ja yhdessä kohtaa ne myös ahdisti mua todella paljon. Mulla on ollut nukkumisen kanssa vaikeuksia, etenkin kun nään niin usein painajaisia ( enpä tiennyt sitten aikaisemmin tätäkään, että painajaiset lisääntyy raskausaikana ) ja kun Nasu potkii mua öiseen aikaan ihan hulluna.

Ällötykset on myöskin niin totta raskauden aikana ku olla voi. Mua on etonu koko raskauden ajan liha ja suklaa. Alkuraskaudessa en tosiaan voinu olla ees paikalla kun joku paisto jauhelihaa ja toissailtana mua rupes oksettamaan kun söin lihaperunasoselaatikkoo kun vastoin mun ajatuksia se liha ei vaan mennyt siellä ruoan seassa. Suklaa on kans ehdoton nounou.

Öiseen aikaan saa myös ravata eniten vessassa. Ihan sama vaikket olis juonu koko päivänä, sulle tulee vessahätä heti kun meinaat nukahtaa.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

KESÄVIDI

Mä kesän perään haikaillessa päätin tehdä kesäfiilistelyvideon, mihin oon iskenyt klippejä sekä kesältä 2015 että 2016. Älkää välittäkö mun amatöörimäisestä editoinnista! 

 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

AJATUKSIA SYNNYTYKSESTÄ

Mulla alkaa tiistaina raskausviikko 29, eli viimeinen kolmannes alkaa! 11 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan eli synnytys on suht kaukainen asia vielä, mutta se on pyörinyt mulla niin paljon mielessä viime aikoina, että halusin jakaa mun ajatuksia teillekin. Oon siis lukenut aiheesta paljon, mutta varsinaista tietoa multa ei löydy eikä sen puoleen kokemustakaan.

Mä oon aina sanonut etten koskaan halua synnyttää ja alkuraskaudessa mulla tulikin pari kertaa ihan hysteerinen pelkokohtaus kun ajattelin synnytystä. Nyt kuitenkin odotan innolla synnytystä ja haluan kokea sen kaiken, aivan sama paljonko se sattuu. Mun ainoa pelko onkin, etten pysty synnyttämään alateitse sillä me ollaan mun veljen kanssa synnytty sektiolla ja mun äiti sekä kolme veljeä ovat kaikki syntyneet sektiolla. Mun mielestä sektio on yhtä paljon synnytys kuin alatiesynnytyskin, mutta mua itseäni pelottaa sektiosta toipuminen. 


Mä toivoisin, että synnytys käynnistyisi spontaanisti eikä sitä tarvitsisi käynnistää. Mä en nimittäin todellakaan haluaisi oksitosiinitippaan kuultuani kaikkia kauhutarinoita. Olis niin hienoa jos luonto tekis tehtävänsä ja synnytys käynnistyis itellään. Ja pakko myöntää etten pistäis pahakseni jos Nasu päättäis ilmaantua maailmaan ennen laskettua aikaa.

Synnytystoiveissa mulla on ammeeseen pääsy, sillä oon kokenut raskausaikana lämpimän suihkun todella hyväksi helpotuskeinoksi kipuihin. En kuitenkaan tiedä sitä, kuinka mahdollista se TAYS:issa on. Muita synnytystoiveita mulla on, että ei episotomiaa ( = välilihan leikkaus ) eikä imukuppia ellei oo aivan välttämätöntä, mutta en halua että se otetaan käyttöön vaan jotta lapsi syntyis joutuisammin. Toivoin myös kahden tukihenkilön pääsevän mukaan. Mä siis haluaisin synnytykseen mukaan tottakai Santun, lapsen isän ja mun aviomiehen, mutta myös Sonjan, lapsen kummin ja mun parhaan ystävän. Koen, että Sonja osaa tietyllä lailla tsempata ja rauhottaa mua eri tavalla kuin Santtu. 

Mulla oli alussa ajatuksena puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ja että haluaisin ehdottomasti epiduraalin, sillä mulla on ihan älyttömän alhainen kipukynnys. Oon kuitenkin ruvennut miettimään pystyasennossa synnyttämistä ja luettuani huimat määrät artikkeleita epiduraalista oon ajatellut synnyttää ilman epiduraalia. Epiduraali kun vie tunnon alakropasta niin pystyasennossa synnyttäminen olisi tuskin mahdollista. Aluksi ilokaasu oli mulle ihan nounou, mutta haluaisin kokeilla pärjätä sen avulla niin pitkälle kuin mahdollista. Toki koskaan ei voi tietää kuinka synnytys tulee menemään. 


Mä toivon, että saan ponnistaa rauhassa omaan tahtiini eikä kukaan hoputa mua ellei lapsella oo hätä. Haluan välttää mahdollisimman paljon repeämiä mikä on myös yksi syy pystyasennossa ponnistamiseen, sillä silloin en makaa mun häntäluun päällä mikä antaa lapselle enemmän tilaa tulla läpi. Synnytyksen jälkeen mä haluaisin lapsen heti iholle ellei ole tarve viedä lasta teholle tms. Toiveissa myös päästä potilashotelliin jotta saa sitten olla vähän mukavammin ja rennommin kuin jos olisi sairaalahuoneessa. 

Huh, olipahan romaani! Nostan hattua kaikille ketkä jaksoivat lukea jutun kokonaan! Alkaa myös vähän hiipimään stressinpoikasta vaunuista, niistä ei meillä nimittäin ole tietoakaan, jaiks. 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

ELÄMÄNI AAKKOSET

Kuten varmaan ootte täältä jo lukeneetkin joskus, mä rakastan listoja. Joku niiden tekemisessä vaan on hauskaa ja usein jos ollaan vaikka lähdössä jonnekin, on lista mukaan otettavista jutuista tehtävä kerran tai kaksi ( tai useamman ). Kun päätettiin maaliskuussa 2015 porukalla, että lähdetään juhlimaan vappua Himokselle niin ehdin tehdä varmaan kymmenen listaa missä luki ne kaikki samat perhanan jutut että mitä pitää ottaa mukaan. Santtu mulle naurokin kun pohdin, että pitää tehdä lista mitä tarvitaan sairaalakassiin ( en oo tehnyt yhtäkään vielä, vannon! ). 



Avioliitto, aamut, auringonpaiste, Anna, astma, atooppinen iho, aurinkolasit

Blogi, bullet journal, Black Sails

Coca cola ( Sonjan suusta kuultua:"Coca colan pitäis sponsoroida sua". )



DIY-projektit, Disney

Elokuvat, eläimet

Fiilistely, farkut


Game of Thrones, grillaaminen



Halit, HIMYM, hameet, hatut

Introvertti, instagram

Jannika, Jutta, joulu, juhlat, Jenni, Jimmy Choon hajuvesi, jääkiekko





Kirjat, kirjoittaminen, kesä, kamera, kiivit, karkit, kesäillat, kissat, koti, kauluspaidat

Lukeminen, laulaminen, lenkkeily, listat, latte, luonto

Maaseutu, mansikat, musta huumori, mökkeily, mekot, musiikki

Nasu, nauraminen, nukkuminen, nahkatakki



Oona, oravat ( jostain syystä oravat on mun mielestä superihania ja voisin ottaa sellasen meille asumaan )

Perhe, pelaaminen, pizza, pinterest

Raskaus, rakkaus, ruoka


Santtu, Sonja, sadepäivät, sadut, suukot, Skyrim, siivoaminen, saunominen

Tampere, tammikuu, terassilla istuminen, tatuoinnit, tennarit

Unelmoiminen, uiminen

Veeti (aka. veli ), vesimeloni, valokuvaaminen, vauva

Whatsapp

Ystävät, yöt

Äiti ♥

Öiset haaveilut ja keskustelut


 

torstai 16. maaliskuuta 2017

NASULLE PART 3

Meille on viime osasta kerääntynyt aika huima määrä tavaraa enkä tosiaan aio änkeä tähän osaan niitä kaikkia, vaan lisää postauksia Nasun tarvikkeista on tulossa! Seuraava osa taitaakin olla kaikki nanan ( eli mun äidin, Nasun isoäidin ) hankkimia, hih.


Aloitetaan vaikka sitteristä. Me ostettiin itse asiassa sitteri, hoitoalusta ja leikkimatto ennen kuin tiedettiin lapsen sukupuoli joten ne on kaikki vaaleansävyisiä. Nasulle on hankittu Moweo Liten sitteri jossa on sekä musiikki-, että värinätoiminto ja ajastin. Musiikissa on useampi eri vaihtoehto ja mun lemppari taitaa olla lintujen äänet. Kaaressa roikkuvat lintu- ja kukkapehmo ja toi lintu on mun mielestä ihan törkeen söpö! Toivotaan sitten vaan, että Nasu tulee viihtymään tässä.




Me käytiin vaatteita läpi ja tajuttiin, ettei meillä oo vastasyntyneelle oikeastaan mitään. Kävin sitten eilen Sonjan kanssa pyörimässä kaupoilla ja löysin Lindexiltä kolme bodya ja henkkamaukalta yhden vaatesetin johon kuuluu body, housut ja hattu. Rakastan Lindexin vauvanvaatteita, sillä niissä on usein todella suloisia kuoseja ja siellä on monesti värikkäämpiä vaatteita kuin vaikkapa hm:llä. Nytkin siellä oli "ota 3 maksa 2"-tarjous lastenvaatteista niin käytinpä sen hyödyksi. 

Kuten raskauskuulumisissa kerroinkin, mekin saatiin vihdoin äitiyspakkaus! Meille tosiaan tuli vuoden 2016 pakkaus ja vaikka moni on saattanutkin sen sisällön nähdä, esittelen senkin täällä. 


Pakkauksesta tuli mm. söpö makuupussi ja toppahaalari josta Santtu jotenkin tykkäs extrapaljon. Mä itse tykkään todella paljon makuupussin väreistä ja kuosista!




Pakkauksesta tuli myös kevyttoppahaalari, villahaalari ja 9 bodya. Tuo ruskea haalari olis mun mielestä muuten söpö, mutten oikein piittaa noista kuvista rintamuksessa. Villahaalari näyttää vähän vaarin kalsareilta, mutta onneks sillä ei oo minkään sortin merkitystä!

Noista yhdeksästä bodysta mun suosikit taitaa olla harmaa-kelta-turkoosi-puolipallot-body, mintunvihreä body sekä sininen koirakuosinen body. Vähiten taisin tykätä tuosta monivärisestä raitabodysta sekä dinosaurus-apina-kuosisesta bodysta. 



Housuja tuli kuuden kappaleen verroin ja sukkia kolmet. Housuista mun ehdottomat lempparit on kirkkaankeltaiset ( sääli että menee pitkä aika ennen kuin ne on sopivat ) pöksyt sekä mintunvihreät raitahousut. 


Mukana tuli myös pyjama sekä kolmet potkuhousut ( ?? ). Pyjama on mun mielestä niiiin ihana vaikka siinäkin joutuu jonkin aikaa odottelemaan, ennen kuin se on sopiva. 




Muita mukana tulleita tavaroita olivat mm. lakanat, kirja, pöllökuosinen kuolalappu, myssy sekä kypärämyssy, unilelu, kylpypyyhe, talkkia, kuumemittari, hammasharja, kylpylämpömittari, hiusharja, kynsisakset, liivinsuojia, nännivoidetta, siteitä sekä kondomeja. Kuvista jäi puuttumaan vielä peitto, sukkahousut, harsoliinat, patjansuojus sekä ruokalappu. Hyvinkin laaja äitiyspakkauksen sisältö on! Ja oon niin kiitollinen, että Suomessa on mahdollista saada tällainen. 

Löytyikö teille mieluisia? 

tiistai 14. maaliskuuta 2017

RV28 KUULUMISET

Mä en ihan alusta saakka oo tehnyt mitään säännöllisiä raskauskuulumisia, mutta nyt oon ruvennut päivittelemään yleisesti kuulumisia raskauden kulusta parin viikon välein. Itse ainakin tykkään lueskella miten muiden raskaus on sujunut ja monesti sieltä voi bongata samoja fiiliksiä ja oireita kuin itselläkin.

Mua aikaisemmin kiukutti ja ahdisti ja tuntui etten pysty olemaan enää hetkeäkään raskaana. Mä itkin Santulle ja äidille kun en vaan enää jaksa ja oon ihan loppu. Nyt onneks noi fiilikset on helpottaneet, sillä oon pystynyt käymään jopa rauhallisilla lenkeillä ja eilen mulle tuli ekaa kertaa fiilis, että tässä on ENÄÄ kolme kuukautta jäljellä ennen kuin meistä tulee vanhempia. Ehkä siihen fiilikseen vaikuttaa meidän to buy-lista joka on edelleen pitkä kuin nälkävuosi. 

Viime tiistaina mulla oli neuvolalääkäri jossa todettiin, että hemoglobiinit on laskenu aika alhaalle ja mun kannattais ottaa lisäks vielä rautatablettia ettei ne pääse enempää laskemaan. Mulle määrättiin astmalääkkeet joita otan tarpeen mukaan, sillä vauva on ruvennut painamaan mun keuhkoihin tehden hengittämisestä välillä tosi vaivalloista. Ja mulla siis on ollut astma 2-vuotiaasta lähtien. Itsestä tosin tuntuu, että hengitysvaikeudet johtuu vaan mun painonnoususta, kiloja nimittäin on kertynyt huimat +11,5kg ( vaikken kyllä oo saanut mitään moitteita neuvolasta, vielä ). 


Torstaina sitten jouduinkin synnytysvastaanotolle, kuten täällä blogin puolella jo kerroinkin. Mulle laitettiin neuvolasta lähete svo:lle limatulpan irtoilun ja vauvan liikkumattomuuden takia ja mun piti lähteä käymään siellä heti. Soitin Santulle töihin, että tällanen olis nyt jolloin Santtu lähti töistä jotta pääsi mun mukaan. 

Automatkalla mulla alkoi kipeät supistukset jotka polttelivat selkää ja reisiä. Kun niitä ei saatu lämpötyynyn ja 1g panadolin avulla rauhoittumaan niin mulle pistettiin lihakseen piikillä supistusten estolääkettä mikä sitten loppupeleissä auttoi ja rauhoitti supparit. Pari tuntia jouduttiin olemaan siellä jonka aikana lääkäri tarkisti etten vuoda lapsivettä ja etteivät paikat olleet lähteneet aukeamaan. Paikat olivat normaalit, kohdunkaula ei ollut lyhentynyt, en vuotanut lapsivettä ja ultrassa löytyi vahva syke, pikkuherra oli muuten vain todella hiljainen. Nasu oli myöskin kääntynyt jo pää alaspäin mikä oli mun mielestä ihan hyvä, sillä isot kääntyilyt ovat alkaneet tuntua aika ilkeiltä. Hauska asia mun mielestä oli se, että rakenneultrassa poika painoi 333g ja nyt 888g. 

Mutta on sitä ollut matkalla jotain hyvääkin! Me eilen haettiin äitiyspakkaus ja oltiin molemmat ihan innoissaan hypistelemässä kaikkia juttuja. Saatiin tosiaan vuoden 2016 pakkaus, sillä mä en aikonut odotella uuden pakkauksen julkistamista ja sitä, että jos sen mahdollisesti sais koska tykkäsin tosta vanhastakin ja arvostan sitä, että on edes mahdollista saada noin iso apu. 

Eilen mulla oli lisäksi sokerirasitus, joka on aivan KAMALAA! Jos joku ei tiedä mikä sokerirasitus on niin sillä tsekataan onko radi = raskausajan diabetes. Olin 12h syömättä ja juomatta jonka jälkeen labrassa otettiin ensin verikoe ja sen jälkeen jouduin juomaan 3dl maailman kamalinta ja ällömakeinta litkua ikinä. Ootin tunnin ( jonka aikana mua rupes pyörryttää, silmissä sumeni ja kylmänhiki puski päälle ) jonka jälkeen uus verikoe ja vielä yksi tunti ja yksi verikoe. Tulos? Mulla ei luojan kiitos oo raskausajan diabetesta!

Ja viimeisin mieliteko? Marjarahka ja vesimeloni. 

Seuraava raskauskuulumispäivitys onkin jo viikolta 30! Viimeinen kymppi pyörähtää kahden viikon päästä käyntiin ja tänään on enää 9 viikkoa siihen kun Nasu on täysiaikainen, ihan hullua. Mun puolesta herra sais syntyä heti kun on täysiaikainen, mutta mulla on vahvat epäilyt että se viihtyy tuolla yksiössään niin pitkään kuin on mahdollista. Eli sitä kahden viikon yliaikatuskaa odotellessa. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

TO DO BEFORE THE BABY ARRIVES

Mun piti kirjoittaa tää postaus jo eilen ja sain jopa aloitettua sen, mutta homma vähän keskeytyi kun mun piti lähteä TAYSiin synnytysvastaanotolle supistusten, vauvan liikkumattomuuden ja limatulpan ( ah naminami ) osittaisen irtoamisen vuoksi. Parisen tuntia jouduin siellä makoilemaan, mulle laitettiin piikillä lihakseen supistusten estolääkettä, ultrattiin sun muuta. Supparit ei onneks ollu tehny mitään tuhojaan, eli en ollut lähtenyt avautumaan eikä paikat pehmiämään. Vauva oli kääntynyt kylläkin jo pää alaspäin ja oli todella hiljainen, mutta syke löytyi vahvana ja painoarvioks tällä hetkellä annettiin 888g. Mua ja Santtua vaan kumpaakin turhautti tympeä lääkäri joka ei esim. ultratessa oikeastaan sanonut mitään ja kun ei nähty kuvaruutua, ei oikein tiedetty mitä sieltä löytyi ennen kuin myöhemmin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt asiaan! 

Maaliskuu. Kolme kuukautta laskettuun aikaan ja ne tuntuu mun mielestä ikuisuudelta! Oikeasti, viimeiset pari viikkoa on tuntunut parilta vuodelta. Mä tosiaan oon pelkästään kotona tällä hetkellä ja aika voi käydä pitkäksi vaikka siivoan lähes päivittäin ja väsäilen bullet journalia minkä kerkiän ( kohta varmaan valmiiks jo ens vuodellekin... ) ja heräämiset menee aina tosi myöhälle. Oon myös tainnut lukea kaikki synnytyskertomukset mitä oon vaan löytänyt. Tylsyyteen kuollessani innostuinkin väsäämään to do-listan siitä, mitä kaikkea pitää ja mitä kaikkea haluan tehdä ennen kuin vauva syntyy. Mulla on jopa jo summer bucket list aluillaan, mutta siitä teen ehkä vasta inan lähempänä kesää postauksen.

VAUVAA VARTEN
  •  ostakaa vaunut!!
  •  hankkikaa patja pinnikseen 
  •  pese vauvanvaatteet..
  •  ..ja shoppaile niitä vielä lisää pari kipaletta
  •  pakkaa sairaalakassi ( ja hommaa se pirun hoitolaukku )
  •  hanki vauvakirja
  •  laita vauvan sänky ja hoitopiste valmiiksi
  •  hanki kantoliina tai -reppu
  •  kirjoita kirje vauvalle

VAPAA-AIKA & KOTI
  •  käy kävelyllä
  •  leivo pakastimeen
  •  tee suursiivous
  •  lue kirjoja
  •  käy jalkahoidossa
  •  ostakaa varastoon vaippoja, wc-paperia, rättejä jne.
  •  näperrä bullet journalia
  •  katso Black Sailsin 4. tuotantokausi
  •  katso kaikki Twilight-elokuvat 
  •  yritä edes vähän hillitä niitä hedelmäkarkki- ja colahimoja, jooko? 
  •  lepää ja kerää voimia 

LÄHEISET
  •  käy elokuvissa ystävän kanssa
  •  käy piknikillä tai edes jätskillä tai kahvilla jonkun kanssa
  •  helli Onskia paljon
  •  väsää kiitoskortit raskauden aikana tukena olleille
Siinä siis mulle listaa hoidettavaksi ja onhan tuossa muutama kohta tehtäväksi.  Vaikka siltikin tuntuu, että nää kaikki on hoidettu jo kauan aikaa ennen laskettua. 



maanantai 6. maaliskuuta 2017

VIIKONLOPPUFIILIKSET

Vaikkakin viime viikko tuntui kestävän ikuisuuden, viikonloppu oli taas silmänräpäyksessä ohitse. Taitaa olla aika tuttu ilmiö jokaiselle, että puff viikonloppu tuli ja meni ennen kuin sitä ehti tajuamaankaan. 

Meillä oli kerrankin vähän erilainen viikonloppu! Useimmiten Santtu on tosi väsynyt töistä ja mä oon muuten vaan ihan loppu, joten päädytään viettämään viikonloput rauhallisesti kotona. Ohjelmaan yleensä kuuluu pleikkarin peluuta, tehdään jotain hyvää ruokaa, käydään ulkona kävelemässä, siivotaan, katellaan tv-sarjoja ja vaan ollaan. 


Nyt kuitenkaan kumpikaan ei jaksanut viettää koko viikonloppua kotona, vaan lauantaina oli täydellinen sää lähtee mini-roadtripille sukulaisia katsomaan. Käytiin Santun vanhemmilla ja isovanhemmilla ja nähtiin jopa yksi supersuloinen 3kk vanha poikavauva. Voin sanoa, että tekee näistä viimeisistä kuukausista vielä pidempiä kun joutuu sitä omaa pojua vielä odottelemaan! Käytiin sitten lisäksi vielä mun äidin luona ja oli kyllä ihana nähdä kaikkia. Venyi se reissu hiukan odotettua pidemmäksi kun oltiin vasta yhdentoista aikaan illalla kotona, mutta sitten vain saunaan ja nukkumaan. Muutenkin tykkään automatkoista Santun kanssa kun siinä on vaan sitä aikaa puhua ja höpistä. Usein me puhutaankin kaikkea maan ja taivaan väliltä, nykyään tietty yksi iso puheenaihe on tulevaisuus ja Nasu.




Niin ihana kuin olikin nähdä kummankin perhettä, sunnuntaina sen huomasi että oli edellisen päivän mennyt paikasta toiseen. Me herättiin kymmeneltä, mutta nukahdettiin uudestaan yhdentoista paikkeilla. Santtu heräs ennen kahtatoista ja mä näin unia aina yhteen saakka. Käytiin mun herättyä tunnin lenkillä järven jäällä, katsottiin miesten 50km hiihtoa ja mä nukahdin taas siinä kolmen jälkeen ja heräsin puoli viisi. Loppupäivä meni enemmän ja vähemmän Skyrimia pelatessa ja aina kun Santtu pelas, mä sain samalla touhuta bujon parissa. 






Maanantai oli kyllä hyvä aloittaa ihanan viikonlopun jälkeen, auringon paistaessa ja lenkillä käydessä.