sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

AJATUKSIA SYNNYTYKSESTÄ

Mulla alkaa tiistaina raskausviikko 29, eli viimeinen kolmannes alkaa! 11 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan eli synnytys on suht kaukainen asia vielä, mutta se on pyörinyt mulla niin paljon mielessä viime aikoina, että halusin jakaa mun ajatuksia teillekin. Oon siis lukenut aiheesta paljon, mutta varsinaista tietoa multa ei löydy eikä sen puoleen kokemustakaan.

Mä oon aina sanonut etten koskaan halua synnyttää ja alkuraskaudessa mulla tulikin pari kertaa ihan hysteerinen pelkokohtaus kun ajattelin synnytystä. Nyt kuitenkin odotan innolla synnytystä ja haluan kokea sen kaiken, aivan sama paljonko se sattuu. Mun ainoa pelko onkin, etten pysty synnyttämään alateitse sillä me ollaan mun veljen kanssa synnytty sektiolla ja mun äiti sekä kolme veljeä ovat kaikki syntyneet sektiolla. Mun mielestä sektio on yhtä paljon synnytys kuin alatiesynnytyskin, mutta mua itseäni pelottaa sektiosta toipuminen. 


Mä toivoisin, että synnytys käynnistyisi spontaanisti eikä sitä tarvitsisi käynnistää. Mä en nimittäin todellakaan haluaisi oksitosiinitippaan kuultuani kaikkia kauhutarinoita. Olis niin hienoa jos luonto tekis tehtävänsä ja synnytys käynnistyis itellään. Ja pakko myöntää etten pistäis pahakseni jos Nasu päättäis ilmaantua maailmaan ennen laskettua aikaa.

Synnytystoiveissa mulla on ammeeseen pääsy, sillä oon kokenut raskausaikana lämpimän suihkun todella hyväksi helpotuskeinoksi kipuihin. En kuitenkaan tiedä sitä, kuinka mahdollista se TAYS:issa on. Muita synnytystoiveita mulla on, että ei episotomiaa ( = välilihan leikkaus ) eikä imukuppia ellei oo aivan välttämätöntä, mutta en halua että se otetaan käyttöön vaan jotta lapsi syntyis joutuisammin. Toivoin myös kahden tukihenkilön pääsevän mukaan. Mä siis haluaisin synnytykseen mukaan tottakai Santun, lapsen isän ja mun aviomiehen, mutta myös Sonjan, lapsen kummin ja mun parhaan ystävän. Koen, että Sonja osaa tietyllä lailla tsempata ja rauhottaa mua eri tavalla kuin Santtu. 

Mulla oli alussa ajatuksena puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ja että haluaisin ehdottomasti epiduraalin, sillä mulla on ihan älyttömän alhainen kipukynnys. Oon kuitenkin ruvennut miettimään pystyasennossa synnyttämistä ja luettuani huimat määrät artikkeleita epiduraalista oon ajatellut synnyttää ilman epiduraalia. Epiduraali kun vie tunnon alakropasta niin pystyasennossa synnyttäminen olisi tuskin mahdollista. Aluksi ilokaasu oli mulle ihan nounou, mutta haluaisin kokeilla pärjätä sen avulla niin pitkälle kuin mahdollista. Toki koskaan ei voi tietää kuinka synnytys tulee menemään. 


Mä toivon, että saan ponnistaa rauhassa omaan tahtiini eikä kukaan hoputa mua ellei lapsella oo hätä. Haluan välttää mahdollisimman paljon repeämiä mikä on myös yksi syy pystyasennossa ponnistamiseen, sillä silloin en makaa mun häntäluun päällä mikä antaa lapselle enemmän tilaa tulla läpi. Synnytyksen jälkeen mä haluaisin lapsen heti iholle ellei ole tarve viedä lasta teholle tms. Toiveissa myös päästä potilashotelliin jotta saa sitten olla vähän mukavammin ja rennommin kuin jos olisi sairaalahuoneessa. 

Huh, olipahan romaani! Nostan hattua kaikille ketkä jaksoivat lukea jutun kokonaan! Alkaa myös vähän hiipimään stressinpoikasta vaunuista, niistä ei meillä nimittäin ole tietoakaan, jaiks. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti