tiistai 28. maaliskuuta 2017

RV30: VIIMEINEN KYMPPI

Mä en todellakaan voi uskoa sitä, että vihdoin ollaan tässä. Raskausviikko 30! Se tuntuu jotenkin niin isolta virstanpylväältä ja se on niin helpottavaa, että tekis mieli itkee. Vaikka se tulee olemaan pitkä kymppi, se on viimeinen. 


Mulla oli sunnuntaina kunnon pikkulapsi-kiukkupäivä. Kaikki ärsytti ja kiukutti, mikään ei huvittanut, en jaksanut mitään, turhautti ja teki mieli vaan itkee. Santtu lopulta käski mut päikkäreille ja nukahti itse siinä samalla. Mutta se kyllä auttoi ja olo oli hiukan parempi loppuillan. Ainakin henkisesti, fyysisesti näitä probleemeja on ollut vähän sitä sun tätä. Mulla on meinaan alkanut supistelemaan satunnaisesti ja jopa kipeästi. Harjoitussupistukset ovat lisääntyneet mitkä eivät kylläkään satu, mutta niiden aikana olo on todella tukala ja hengittäminen usein vaikeaa. Eilenkin niiden kanssa tuskailin lähes koko illan. Joko kohta saa jännittää, että koska herra haluaa poistua yksiöstään?


Perjantaina Santtu tuumas, että mun maha on ottanut kasvupyrähdyksen ihan yhtäkkiä. Samaa sanoi äiti lauantaina ja Sonja tänään. Musta itsestä taas ei oo tuntunut, että maha olis kasvanut, mutta oon kyllä huomannut vatsan muuttuneen todella pinkeäksi ja kovaksi. Vauvakin on alkanut liikkumaan paljon verkkaisemmin, mikä on ihan ymmärrettävää koska kyllä se tila siellä yksiössä alkaa käydä hitusen ahtaaksi. Enkä mä pistä pahakseni, jos Nasu ei oo koko aikaa monottamassa mun kylkiluita tai änkemässä itteensä kylkiluiden alle. 
Mulla on lista asioista jotka haluan ja jotka pitää tehdä ennen vauvan syntymää ja eilen niitä katsoessani oli pakko todeta, että mulla loppuu viikot kesken! Eihän multa tuu raskauskuulumisiakaan kuin viis kappaletta, ellei raskaus mene yliajalle. Hassua ajatella, että nyt alkaa jo viikko 30 kun vastahan mä tein positiivisen raskaustestin. Ja rakkaus tota mahassa möngertävää poikaa kohtaan kasvaa päivä päivältä, niin mulla kuin isälläänkin ( eikä unohdeta isovanhempia! ). ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti