maanantai 27. maaliskuuta 2017

VIRTAHEVON RASKAUSAJAN AAKKOSET

"Sä kuljet ku virtahepo, hitaasti ja äänekkäästi", totes mun armas aviomies viikko pari takaperin. En tiedä kuinka moni sitä osaisi ottaa huumorilla, mutta ainakin mä ratkesin nauramaan tuolle kommentille. On se meinaan ihan tottakin! Vaikkei mulla oo edes kauhean iso raskausmaha, niin tennareiden jalkaan laittaminen on yhtä tuskaa ja ehkä maailman vaikeinta tällä hetkellä.

Ajattelin näin rakkaudesta listoihin tehdä elämän aakkosien lisäksi raskausajan aakkoset, koska raskaus pitää sisällään niiiiin paljon kaikkea. Mulle tosi iso osa on tullut yllätyksenä sillä yleensä raskaudesta puhuttaessa sanotaan vain, että saattaa tulla aamupahoinvointia ja voi että kun se on naisen parasta aikaa ( ja paskat ). Mutta nää on tosiaan vain mun raskausajalta, jokaisen raskaus on täysin yksilöllinen!

Aamupahoinvointi-nimitys on todella harhaanjohtava. Nimittäin sä voit tuntee olos ihan hyväks aamulla, mutta päivällä tai illalla saatatkin olla halailemassa pönttöä. Mulle oksentelut iski ihanasti milloin sattuu ja yhtäkkiä.

Bleeding looooooove, eli verenvuoto. Mulla yks pirun iso riesa on ollut nenäverenvuodot, mitä mulla on ennen raskautta ollut äärimmäisen harvoin. Nyt kuitenkin nenän limakalvot ovat niin kuivat, että saan kulkee paperituppo nenässä ainakin joka toinen päivä. Niin eikä unohdeta ikenien verenvuotoo tunnollisesta hampaiden harjauksesta huolimatta, huoh..

Doppler on erittäin kätevä vehje kotona, ellei sen kanssa muutu ihan pakkomielteiseksi ja hysteeriseksi. Me ollaan silloin tällöin joidenkin viikkojen välein kuunneltu dopplerilla, lähinnä silloin jos Nasu on ollut äärimmäisen hiljaa. Ei kuitenkaan olla ruvettu panikoimaan eikä oo tarvinnut kuunnella läheskään joka viikko tyypin sykettä.

Eläimet vaistoo raskauden ja menee siitä sekasin. Tai eipä oikeastaan mun kohdalla muut kuin Oona. Mulla on ollut hermot todella koetuksella ton kissan kanssa kun se on ottanut tehtäväkseen vahtia mun mahaa eikä jätä mua melkein hetkeksikään rauhaan, vaan pyörii jaloissa, seuraa, on kiinni koko ajan ja huutaa jatkuvasti. En saa mennä edes vessaan rauhassa kun toi tulee huutamaan ovelle ja raapimaan ovea.




Hemoglobiini ja hormonit. Mulla ei oo oikeestaan mitään hormonimyrskyjä ollu vaan oon ollu aika lepponen koko raskausajan, mutta hemoglobiinit meni siihen pisteeseen, että pakko aloittaa rautalisä. Mulla siis on joskus todettu raudanpuutosanemia ja nyt mulla on just sillä rajoilla, että onko raskausajan anemia vai ei.

Iho ei tykkää raskaudesta. Mulla on atooppinen iho joka on ottanu huiman takapakin raskauden aikana ja onkin ollut jatkuvasti rikki ja todella kuiva. Se kuka sanoo, että tyttö vie äitinsä kauneuden ja poika saa hehkumaan niin ei selvästikään oo itse odottanut poikalasta.. Terveisin zombie.

Jatkuva jano! Mulle on viimeisen kuukauden aikana iskenyt jatkuva, kova jano. Olin ihan varma, että se on joku merkki radista, mutta koska sitä ei mulla oo niin ei kai tässä mitään sen kummallisempaa oo. Tää jano vaan iskee mulle aina iltasin ja sillon tuntuu niin kuin en olis koskaan saanut juotavaa vaikka olisin vetässy puoli litraa vettä viis minuuttia aiemmin.

Kipuja siellä ja kipuja täällä.. Niitä on niin montaa erilaista, ettei ikinä tiedä mistä ne johtuu. On liitoskipuja, kasvukipuja, noita ja näitä kipuja.. Ja niistä on kyllä kärsittykin.



Liikkeet alkoivat tuntumaan joskus viikolla 19 ( ?? ) aivan satunnaisina, hyvin pieninä nykäyksinä. Nykyään koko maha heiluu ja näkyy kun möykky vaan liikkuu mahassa. Enkä voi ymmärtää kuinka paljon voimaa niin pienessä olennossa voi olla! Potkut meinaan välillä tekee ihan kipeetä, etenkin silloin kun meidän minimies päättää potkia mua kylkiin. Ja keskellä yötä tottakai.

Mielitekoja mä pidin alkuun ihan huuhaana, mutta kyllä sen on joutunut itsekin huomaamaan että niitä oikeesti tulee! Ja silloin kun niitä tulee, niin se on pakko saada tai helvetti on irti. No okei ei ihan, mutta ei sillon sitä mielitekoo tyydytetä ennen kuin on saanut mitä mieli tekee. Mulla on vaihdellut tosi paljon mieliteot. On ollut kuningatarjäätelö, kiivit, hedelmäkarkit, cola, vesimeloni, rahka..

Nenä toimii paremmin kun koskaan ja se osaa olla toisinaan todella raivostuttavaa. Hajuaisti oikeesti terävöityy ihan järkyttävästi ja alkuraskaudesta muistan, kuinka kamala oli olla jos Santtu paisto jauhelihaa.

Oma pää ei aina tahdo pysyä mukana kropan muutoksissa, puhumattakaan sit siitä, että pitäis oikeesti sisäistää se asia että susta on tulossa äiti. Paljon oon joutunut käsittelemään asiaa vaikka tää onkin parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Mutta muutoksia tulee niin tiuhaan tahtiin ettei siinä aina pysy mukana.

Piikkikammoiselle raskausaika on aikamoista kidutusta. Joka kerta neuvolassa otetaan verikoe, ennen nt-ultraa joutuu antamaan kolmen putkilon verran verta, sokerirasituksessa joutuu antamaan kolme putkiloo verta ja oonpa joutunut kestämään senkin, että piikillä pistetään lääkettä suoraan lihakseen. Synnytys onki piikkeineen ihan oma lukunsa.

Raskausviikkojen merkitys korostuu niin paljon ja usein mäki huomaan jotenkin pysyväni paremmin kartalla kun mietin "tollon oon tolla viikolla, siihen on siis tän verran aikaa". Vähän hölmöä, eikö? Ai niin, puhumattakaan siitä kuinka suurenmoisen ihanan maaginen tunne se on kun aika on kulunut niin pirun hitaasti ja sit tuleekin se päivä viikosta kun rv vaihtuu.

Supistelut on yks riesa. Mulla on käynyt hyvä tuuri siinä, ettei supparit oo tehneet tuhojaan enkä oo lähtenyt vielä avautumaan enkä oo joutunut vuodelepoon. Mutta on se silti aivan peestä, kun pystyt kävelemään ehkä 200m ja alkaa supistelemaan niin maan perkeleesti. Onneks ne lähtevät vielä levossa pois, mutta aika näyttää päättääkö meidän poju tupsahtaa maailmaan ennen laskettua aikaa.

Turpoaminen. Mulla on naama turvonnut, jalat turvonneet sekä sormet. Ja raskaus on naisen parasta aikaa?

Ultrat on toki olennainen osa raskautta ja siinä konkretisoituu lapsen tulo. Tai ainakin pitäis konkretisoitua, mä oon viimeisellä kolmanneksella enkä vieläkään käsitä olevani raskaana! Mutta ne on ollut hienoja hetkiä nähdä, kuinka siellä oikeesti menee joku ihmisen näköinen pieni mönkiäinen. Meille kerran lääkäri naurahti, että täältä on tulossa jalkapalloilija selvästi ja voin kyllä allekirjoittaa ton toteamuksen ihan täysin potkujen paljouden takia!

Väsymys on jotain ihan hirveetä! Mä oon melkein koko raskausajan ollut väsynyt, mutta nyt se on iskenyt pahempana kuin koskaan. Saatan ottaa paritkin päikkärit ja silti oon yhdentoista aikaan illalla ihan valmis nukkumaan ja saatan vetää unta palloon 10h yössä. Taidan kyllä nukkua ihan liikaakin jo.

Yöt on todella hankalia ja yhdessä kohtaa ne myös ahdisti mua todella paljon. Mulla on ollut nukkumisen kanssa vaikeuksia, etenkin kun nään niin usein painajaisia ( enpä tiennyt sitten aikaisemmin tätäkään, että painajaiset lisääntyy raskausaikana ) ja kun Nasu potkii mua öiseen aikaan ihan hulluna.

Ällötykset on myöskin niin totta raskauden aikana ku olla voi. Mua on etonu koko raskauden ajan liha ja suklaa. Alkuraskaudessa en tosiaan voinu olla ees paikalla kun joku paisto jauhelihaa ja toissailtana mua rupes oksettamaan kun söin lihaperunasoselaatikkoo kun vastoin mun ajatuksia se liha ei vaan mennyt siellä ruoan seassa. Suklaa on kans ehdoton nounou.

Öiseen aikaan saa myös ravata eniten vessassa. Ihan sama vaikket olis juonu koko päivänä, sulle tulee vessahätä heti kun meinaat nukahtaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti