maanantai 3. huhtikuuta 2017

KRAPULA

..nimittäin kirjakrapula. Mikäli se käsite on sulle tuttu, me tultais todella hyvin toimeen ( soulsisters ) ja jos tää käsite on sulle aivan outo, sun täytyy oppia se. 

Kirjakrapula on se tunne, kun oot lukenut huikeen kirjan mihin oot uppoutunut aivan täysillä ja kun se loppuu, jäät tuijottamaan etees ja mietit, että mitä hemmettiä teet elämälläs nyt. Sun sisälles jää musta aukko jonka se kirja täytti vielä hetki sitten. Mahdollisesti haahuilet zombiena ympäri kämppää miettien vain sitä kirjaa ja sitä suunnatonta vääryyttä, kun se loppui. Toki, oma vikas kun luit niin nopeesti sen senkin kirja-ahmatti.



Mä oon ihminen, jolle kirjakrapula tulee varsin voimakkaana. Selviän siitä helpommin niiden kirjojen kanssa joita luen kymmenettä kertaa, mutta auta armias kun oon lukenut uuden, mulle tuntemattoman ja aivan pirun hyvän kirjan! Se tuntuu oikeasti lähes maailmanlopulta mulle ja mulla kestää päästä kirjasta yli joskus monta kuukauttakin. En siis voi aloittaa uutta kirjaa ennen kuin oon päässyt edellisestä yli. Tätä mulle on aiheuttanut mm. Matkantekijä-sarja, Storm Sisters sekä tää Synnintekijä ( ja niiiin moni muu ).

Mä poden tällä hetkelläkin kirjakrapulaa. Mä valitsin satunnaisen kirjan kirjastosta jonka suhteen olin alussa, että blaah. Mutta kun jatkoin lukemista, uppouduin siihen ja hemmetti soikoon 24 tuntia myöhemmin se satumainen fiilis oli ohi. Ja mä luin vieläpä hitaasti, sillä siinä mokomassa ei edes ollut enempää kuin 307 sivua. Kyseessä on siis Milja Kauniston kirjoittama historiallinen romaani, Synnintekijä. Mun kirjakrapulaa helpottaa hiukan se, että Synnintekijälle on kaksi jatko-osaa ilmestynyt ja ne on vielä lukematta, mutta kyllä se krapula meinaa siltikin aika pahana iskeä päälle. 

Mä en itse henkilökohtaisesti tiedä muita kirjakrapulasta kärsiviä kuin oman äitini. Ylipäätään mun suunnaton rakkaus kirjoja ja lukemista kohtaan on lähtöisin äidiltä ( en voi kiittää äitiä tarpeeks siitä, että se jaksoi lukea mulle satuja ihan hulluna kun olin pieni! ♥ ) ja äidin kanssa meillä on yllättävän samanlainen maku kirjojen suhteen ( vink vink äiti, lue Synnintekijä! ). Äidin kanssa myös kirotaan kirjakrapulaa ja kuinka kamala ja sielua syövä tunne se oikeasti on. 



Lauantai-iltana mun lukiessani vielä tuota kirjaa, uppouduin siihen aika voimakkaasti. Mulle on siis hyvin ominaista, että kun oon koukussa johonkin kirjaan niin kuljen sitten ympäri kämppää kirja kädessä ja teen asioita samalla kirjaa lukien. Lauantaina kuljin kirja kädessä olohuoneesta keittiöön, otin itelleni syötävää ja juotavaa ja istahdin pöydän ääreen - nostamatta katsettani kertaakaan kirjasta. Sainpa sitten kuulla mua seuranneilta Santulta ja Ilkalta, että kuinka ne ihailee mun omistautumista lukemiselle ( äänessä saattoi olla hippunen sarkasmia ). Mutta täällä, maanantai-iltana, edelleen kirjakrapulan kourissa selailen sormet syyhyten Adlibriksen sivuja ja itken katkeria kyyneliä koska en oo rikas enkä voi omistaa samanlaista kirjastoa kuin Belle Kaunottaressa ja Hirviössä. 

3 kommenttia:

  1. Siis kirjakrapula! En pystyis itse kuvailemaan paremmin tota olotilaa, kun on saanut kirjan luetuksi :D Suosittelen luettavaksi Liane Moriartyn "Hyvä aviomies". Se on niin kekseliäs ja hyvin kirjoitettu, että edelleen aika ajoin ottaa nuppiin, etten ole itse kirjoittanut sitä.

    VastaaPoista
  2. Siis kirjakrapula! En pystyis itse kuvailemaan paremmin tota olotilaa, kun on saanut kirjan luetuksi :D Suosittelen luettavaksi Liane Moriartyn "Hyvä aviomies". Se on niin kekseliäs ja hyvin kirjoitettu, että edelleen aika ajoin ottaa nuppiin, etten ole itse kirjoittanut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että joku tunnistaa tuon olotilan myös! :D Mä edelleen yritän selviytyä Synnintekijästä, taidan hakee kirjastosta jatko-osat pääsiäiseks. Taisinpa myös katella niitä Adlibriksen sivuilta, krhm.. :D Kiitos kirjavinkistä, luen ehdottomasti! :)

      Poista