sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

MIEHEN ROOLI

Raskaus on varmasti todella outoa aikaa miehille tai kenelle tahansa kumppanille, joka ei itse sitä raskautta koe vaan seuraa vierestä raskaana olevaa. Ei koe itse niitä kipuja ja vaivoja eikä edes vauvan liikkeitä niinkuin odottava äiti. Joillekin vauvan tulo ei konkretisoidu koko raskauden aikana vaan vasta, kun vauva on maailmassa. Tosin tässäkin tapauksessa musta tuntuu, että ollaan vähän kummallinen pariskunta kun Santulle tää kaikki on tuntunut konkretisoituvan paljon paremmin kuin mulle. 

"Onhan tää ollu rankempaa kun normaali arki kun on tavallaan se yks pieni ihminen lisää kestä huolehtia. Etenkin kun ei ikinä tiedä mitä tuolla mahan sisällä tapahtuu ja kun meillekin on tullu näitä käyntejä TAYSissa sun muuta. Yleiset asiat on ehkä ollu vaikeempia kun et oikein tiedä mitä saat syötyä, mutta ei mulla mitään negatiivista sanottavaa oo. Sä oot ollu ihan normaali etkä oo kiukutellu ja on ollu hienoo tuntee Nasun potkuja ja liikkeitä." Santun vastaus mun kysymykseen, että miten se on kokenut mun raskauden. 


Miehen ei kuitenkaan mun mielestä tarvii jäädä vain sivustakatsojaksi raskauden aikana. Meillä Santtu on ollut mukana monellakin tapaa. Nasu aluks lopetti potkimisen aina kun joku koski mahaan, mutta nykyään se innostuu isänsä äänestä ja siitä kun Santtu silittelee mun mahaa. Musta ne on niin ihania hetkiä kun Nasu potkii ja liikuskelee Santullekin. Me ollaan yhdessä valittu kaikki tavarat Nasulle, eli en oo itsekseni ostellut kuin ehkä parit vaatteet. Santun mielipide niissäkin on tärkee. Mä oon aina kertonut, mitä milläkin viikolla pitäis tapahtua vauvassa ja vauvan kehityksessä ja Santtu on ollut kiinnostunut aiheesta. Nimi on tottakai päätetty yhdessä eikä tulis mieleenkään ottaa nimeä, joka ei Santulle kelpais ( tosin Santtu oli aluks Nasun tulevaa nimee vastaan, mutta mietittyään sitä Santtu halusi sen nimen myös ). 

Meillä ei oo vielä vauva-arjesta kokemusta ( obviously.. ), mutta ajatuksena olis myös Santun oleminen ihokontaktissa vauvaan mahdollisimman paljon. Santtu on tehnyt sen moneen kertaan selväksi, että haluaa auttaa mahdollisimman paljon vauvan hoitamisessa ja haluaa viettää lapsen ja mun kanssa niin paljon aikaa kuin vain voi. Se onkin ihanaa, että Santtu viettää kolmen viikon isyysloman lisäksi kuukauden kesäloman kotona. Mä oon sitä mieltä, että miehen siis voi ottaa monella tapaa paremmin osaks raskautta ja vauva-aikaa.

Mun on muutenkin nyt pakko ylistää tuota miestä. Se on ollut mukana jokaisella ultrakäynnillä ( meinasipa tirauttaa kyyneleetkin ekassa ultrassa ), se on hieronut mun selkää ja yrittänyt helpottaa kipuihin mahdollisimman paljon, on auttanut kotihommissa ja kehottanut mua lepäämään, on lähtenyt töistä mukaan kun oon joutunut lähtemään synnärille ja ollut joka hetki niin suurena tukena. Ja asia, mitä mä en osannut edes kuvitella, oli täysin päivänselvä asia Santulle. Nimittäin synnytykseen mukaan tuleminen. Mä oon siitä kiitollinen ja oon niin onnellinen siitä, että Santusta näkee jo nyt kuinka paljon se poikaansa rakastaa. Nytkin kun kuuntelen kuinka se pelaa änäriä tossa takana ja kiroaa, en voi kuin hymyillä. Mä oon maailman onnekkain. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti