maanantai 8. toukokuuta 2017

RV36: VALONPILKAHDUKSIA

Kuten varmasti huomaatte, postaustahti on hiljentynyt, mutta mulla on kyllä energiataso ja voimavarat niin alhaalla että välillä jopa blogin päivittäminen tuntuu välillä turhan rankalta. Oon päättänyt keskittyä mahdollisimman paljon loppuraskauteen ja postailen aina kun kykenen. 

Mulla alkaa vasta huomenna raskausviikko 36, mutta kun kerran iski energiapiikki blogin suhteen niin päivittelen jo tänään! Ajattelin kertoo vähän viime viikoista, oireista ja fiiliksistä. Pariin otteeseen jouduin synnärillekin mm. kipeiden supistusten, vauvan liikkumattomuuden ja vuodon takia. Onneks kuitenkin jäbällä on kaikki kunnossa enkä niihin jaksa paneutua sen enempää, noi reissut on aina henkisesti rankkoja ja väsyttää todella paljon. Nyt oon kuitenkin ollut yllättävän hyvällä tuulella muutaman päivän eikä raskaana olo oo tuntunut niin kamalalta.

Vihlontaa, aka sukkapuikkokipuja, on tullut paljon enemmän ja paljon kovempina viime viikkoina. Välillä saatan kesken kävelemisen yhtäkkiä pysähtyä ja oikeesti älähtää kivusta. Mutta oon ottanut ne kivut sillä asenteella, että ne kuuluu loppuraskauteen enkä oikein voi niille mitään. Oon myös kärsinyt reisikivuista, selkäsäryistä, huimauksesta, pahoinvoinnista ja kovasta päänsärystä. Välillä oon myös "kärsinyt" kyllä mitä kummallisimmista energiapiikeistä ja ajatuksista, nimittäin eräänä yönä siivosin meidän keittiöö kahdelta yöllä ja perjantaina siivosin meidän kämppää lattiasta kattoon niin, että hinkkasin käsin rätillä jopa vessan lattiaa puhtaaks vaikkei se edes ole likanen. Se ei todellakaan oo normaalia multa. Toinen tapaus tapahtui eilen illalla kun tuumasin Santulle, että mun pitäis varmaan ihan erikseen pestä varpaanvälit. Myönnettäköön, että kyllä sen huvittuneelle ilmeelle oli aihetta.

Uusimmat mieliteot on tomaatti basilikan ja oliiviöljyn kera sekä kirpeät karkit. Just äsken laitoin äidille viestiä, että tekis mieli vetää ihan hullu määrä irttareita, nimenomaan niitä kirpeitä. Eilen ostettiin kilon pussi tomaatteja, mutta nekin meni jo ( hups! ). Onneks Santtu vihaa tomaatteja niin saan syödä ne kaikessa rauhassa yksin, heh! 

Mä viime viikolla kävin myös neuvolapsykologilla ja se oli ehdottomasti tarpeen! Mulla on ollut henkinen jaksaminen todella koetuksella ja helpotti kun pääsi puhelemaan psykologin kanssa. Mä suhtauduin aluks hiukan varauksella, sillä viimeks kun oon käynyt psykologin puheilla, meidän kemiat eivät kohdanneet alkuunkaan. Kuitenkin käynti oli positiivinen yllätys ja vaikka puhuin aika ilosilla mielin siellä, totesi psykologikin käynnistyksen olevan mulle paras ratkaisu rankan ja todella kuormittavan raskauden takia. Mutta pari kysymystä alkoivat kyllä hymyilyttämään toden teolla. 



"Millainen kuva sulla on, että millainen vauva teille tulee?"  Temperamenttinen, ehdottomasti. Lujatahtoinen. Vaikka isänsä onkin maailman kärsivällisin ja rauhallisin ihminen ketä oon koskaan tavannut, mä oon vakuuttunut Nasun perivän mun temperamenttisuuden ja tulisuuden. Mistä mä päättelen näin? Liikkeistä. Ne on niin napakoita ja aina jos Nasua yritetään kuunnella, ultrata tai tutkia mahan päältä, se alkaa potkimaan ja mönkimään vastalauseeksi. 

"Minkänäköisen vauvan uskot teidän saavan?" Jaa'a, kysypä joku toinen! Kun isä on blondi, kiharahiuksinen, pitkä kaveri ja äiti lyhyt, suorahiuksinen, tummanruskeat hiukset omaava, niin sitä en kyllä osaa sanoa. Meillä kummallakin on harmaat silmät, joskin mulla menee välillä vihertävän puolelle. Mulla on ollut iso rako etuhampaiden välissä, Santulla on terävät kulmahampaat. Mulla on lyhyt "nöpönenä" ja Santulla pitkä, suora nenä. Santulla on kunnon pusuhuulet ja syvä kaari ylähuulessa kun mulla on aika suorat ja tasaiset huulet. Otapa nyt sitten selvää, että minkänäköinen vauva sieltä tulee! 

Vielä viimeisenä kohtana tässä kilometrin pituisessa raskauspäivityksessä haluan todeta, että jos koskaan tuutte raskaaks tai jos lähestytte vikoja viikkoja, varautukaa mitä oudoimpiin uniin! Mulla on ollut todella sekavia ja outoja unia joista en muista juuri mitään, mutta kyllä vähän aikaa herättyäni oon ollut hyvinkin kummissani.

Mutta sellaisia kuulumisia! Nyt takaisin MM-lätkän pariin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti