tiistai 20. kesäkuuta 2017

MITÄ KUULUU?

Reilu viikko taas vierähtänyt, sillä tää vauvakupla ja uus arki vie kyllä ihan totaalisesti mukanaan. Elämä on tällä hetkellä lähinnä puklua, imetystä, vaipanvaihtoa ja nukuttamista. Yhden blogipostauksen kirjoittaminen kestää ainakin tuplasti kauemmin, etenkin nyt kun meille on tainnut tulla taloon vieras nimeltä tiheän imun kausi. Nasu nukkuu lyhyitä pätkiä ja jatkuvasti pitäisi päästä rinnalle, eikä siihen oikein auta muu kuin imetys. Sormet, varpaat ja silmät ristiin, että tää laantuu ennen kuin pitäisi lähteä juhannukseksi reissuun! 



Lauantaina grillailtiin kaveriporukalla meidän takapihan grillikatoksessa. Aurinkoinen sää tosin ehti vaihtua pilviseen ja tuuliseen keliin sillä välin, kun pojat yrittivät etsiä polttopuita ( ollapa maalla, sieltä kyllä löytyis ), mutta lopulta päästiin grillaamaan kaikenmaailman herkkuja! Mun osalta grillailut jäi vaan aika lyhyeksi, sillä ehdin pikavauhtia heittämään huiviini kaksi pihviä ja lasipullocolan ennen kuin Nasu alkoi huutamaan kuin hyeena. Kun kanniskelu, vaunuissa heiluttelu tai mikään muukaan ei auttanut eikä herra huoli tuttipulloa, niin ei muuta kuin poitsu syliin ja kotiin syöttämään. Oli kuitenkin kiva nähdä kavereita vaikka vaan pikaisesti.




Tänään vaikeasta aamusta ja päivästä huolimatta ollaan nautittu pienestä kävelystä sateessa ja raikkaasta ilmasta, ollaan halailtu ja väsymyksestä huolimatta mieliala on hyvä. En vaihtais äitiyttä pois mistään hinnasta vaikka oon ollut äiti vasta alle kolme viikkoa. Ja on ollut ihana huomata, ettei meidän oo tarvinnut Santun kanssa luopua yhteisestä ajasta. Ollaan kateltu leffoja Nasun ollessa päikkäreillä, käyty vaunulenkeillä, vaan makoiltu ja höpötelty kaikkea ja tehty ruokaa yhdessä. Viikonloppuna lähdetään ensimmäiselle reissulle koko perhe ja voin sanoa, että mua jännittää ihan hulluna! 

Mutta tiivistettynä: vauvakuplassa hyvinkin vahvasti!
 

 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

9 PÄIVÄÄ

Tänään mä oon ollut äiti yhdeksän päivää. Nää päivät on menneet ihan hurjaa vauhtia enkä voi vieläkään uskoo, että tuo maailman suloisin tuhisija on meidän oma poika. Mä halusin jakaa nyt yhdeksän asiaa jotka oon huomannut näiden päivien aikana sekä yhdeksän Nasu-herran piirrettä.

OLEN HUOMANNUT, ETTÄ..

1. ..vaikka olisi ollut kuinka kurja yö tahansa, yksikin pieni hyvä hetki vauvan kanssa saa unohtamaan edellisen yön tuskan ja turhautumisen. 

2. ..jos oot nukkunut 0h koko yönä ja saat aamusta nukuttua vauvan kanssa samaan aikaan kaksikin tuntia, oot kuin uudestisyntynyt ja jaksat iltaan asti ( tai mahdollisesti seuraavaan aamuun ). 

3. ..vauvan kanssa aamu-uninenkin nousee jo kahdeksalta ylös.

4. ..se tekee onnelliseksi, että vauva on kakannut koska se kertoo, että vatsa toimii. 

5. ..puklua ja maitoa on joka paikassa.

6. ..vaikka rakastaa halia, sylitellä ja suukotella vauvaa, niin ne hetket on myös ihania kun vauva nukkuu ja voitte miehen kanssa katsoa vaikka telkkaria rauhassa yhdessä. 

7. ..imetyksen vuoksi on koko ajan nälkä ja etenkin jano!

8. ..ollaan onnekkaita, että sillon kun ( huom. silloin kun ) Nasu nukkuu, mitkään äänet ei tunnu herättävän. Meidän ovisummeri pitää ihan jumalatonta meteliä, mutta herra ei reagoi siihen mitenkään, kuten ei myöskään imuriin, ovikelloon tai muuhun kolinaan.

9. ..kun ajattelet saavas syödä aamupalan rauhassa, olet väärässä.




9 NASU-HERRAN PIIRRETTÄ:

1. Valot on parhaita, niitä vois tuijotella ikuisuuden!

2. Lämpimät kylvyt on myös ihania eikä niistä haluaisi pois. 

3. Se on lähes jo rutiinia, että pyllypesun jälkeen täytyy pissata isän tai äidin päälle.

4. Isän pitämät pärinä-äänet on hauskoja ja isä on muutenkin ihan lemppari, sille yritetään jo kovasti hymyillä!

5. Vaipanvaihdon yhteydessä on pakko kuulla yksi ja sama laulu joka kerta.

6. Herra koittaa jo nyt kannatella päätään ahkerasti.

7. Vaikka Nasu-herra nukkuisi kuinka sikeästi sängyssään, pitää hänen herätä juuri sillä sekunnilla kun vanhemmat pääsevät nukkumaan. 

8. Varpaiden ja jalkojen silittely rauhoittaa useimmiten, paitsi silloin kun on nälkäkiukku. 

9. Sylittely ja suukot on myös Nasu-herran lemppareita. 

Oon myös miettinyt tässä paljon, että mahdollisesti nämä jäävät ainakin blogin puolella viimeisiksi kuviksi, joissa Nasun naama näkyy. Nyt menen sylittelemään heräilevää pikkumiestä. ♥

perjantai 9. kesäkuuta 2017

SYNNYTYSKERTOMUS

Ne ketkä seuraa mua instagramissa tietääkin jo miks ei oo tullut raskausviikon 40 kuulumisia ja miks taas on ollut niin hiljaista. Nimittäin viikko sitten, 2.6. klo 02:07 syntyi meidän pieni poika mitoin 3030g ja 48cm! ♥ 

Palataan siis ajassa viikko taaksepäin. Ja huom, kertomus saattaa olla hyvinkin sekava ja tönkkö joten pahoittelen!

01.06.2017 

Meillä oli aamulla sovittuna aika synnytyksen käynnistykseen klo 08:30. Ei oltu kerrottu käynnistysajasta muille kuin mun äidille, Santun vanhemmille sekä mun parhaalle ystävälle, sillä monesti meille toitotettiin, että käynnistyksessä saattaa mennä jopa kolme päivää eikä siltikään välttämättä mitään tapahtuisi. Ei haluttu siis ilmoitella kaikille jos jouduttaisiinkin kotiin takaisin odottelemaan. 

Saavuttiin TAYSiin ja ilmottauduttiin juuri puoli yhdeksän aikoihin. Kuitenkin päästiin vasta lähes tunnin kuluttua lääkärille missä mut tutkittiin ja todettiin, että kanavaa on jäljellä vielä lähes 3cm ja kohdunsuu kiinni, ulkosuu raotti. Käynnistys hyvin mahdollisesti venyisi siihen kolmeen päivään. Käynnistykseen kuitenkin jäätiin ja pian kätilö tuli näyttämään meille paikat, antoi sairaalavaatteet, otti ruokatilauksen ja lääkäri tuli pian kyselemään, haluaisinko osallistua tutkimukseen uudesta käynnistysmenetelmästä nimeltä misodel. Mulla oli tarkoitus käynnistää synnytys cytotec-tableteilla, mutta suostuin kokeiluun ja mulle laitettiin kohdunsuulle misodel-nauha. 

Nauha laitettiin yhdentoista aikaan, eikä pariin kolmeen tuntiin tapahtunut mitään. Me syötiin, käytiin kävelemässä ympäri sairaalaa, olin käyrillä jonkin aikaa ja kun ei jaksettu kävellä samaa ympyrää enää niin asetuttiin huoneeseen katsomaan Grimmiä koneelta. Siinä kahden aikaan mulla sitten alkoi tulla 3-5min välein hiukan kipeitä supistuksia, mutta ajattelin niiden laantuvan vielä. Ne kuitenkin jatkuivat ja muuttuivat kipeämmiksi koko ajan. Pyydettiin lopulta viiden maissa kätilö paikalle ja mut laitettiin jälleen käyrille mihin ei kyllä juurikaan supistuksia piirtynyt. Puolentoista tunnin käyrän jälkeen kipu muuttui jatkuvaksi eikä helpottanut ollenkaan. Kärvistelin siinä jonkin aikaa ja sisätutkimuksessa paljastui, ettei tilanne ollut edennyt mihinkään. Mun kovien kipujen takia misodel otettiin kuitenkin pois, vaikka sitä pitäisi pitää 24h ellei synnytys käynnisty sinä aikana. Kipupiikin saatuani alkoi hiljalleen helpottamaan ja jopa pari tuntia meni lähes kivuitta sen jälkeen, kun misodel oli poistettu. 



Puoli kymmeneltä Santun piti lähteä kotiin. Itse ajattelin päivitellä blogia, katsella jotain hömppäsarjaa koneelta ja yrittää nukkua hyvin. Kuitenkin n.10min Santun lähdön jälkeen mahassa tuntui kumma plop-tunne, enkä ajatellut sen olevan mitään kunnes lapsivedet alkoivat valua sängylle. Olin aika puulla päähän lyöty, sillä en uskonut mitään tapahtuvan aikoihin. Vesien menosta ei sitten kauaa mennytkään, kun kipeät supistukset alkoivat ja muistikuvat alkavat hämärtyä. 

Kivut alkoivat kasvaa ja jouduin pitelemään oksennuspussia jatkuvasti suun edessä, sillä olin lähellä oksentaa kipujen takia. TENS-laite lauloi, örisin supistusten mukana niin että mun huonekaverin piti hakea korvatulpat ja yritin vain selvitä jokaisesta supistuksesta. Lopulta oli pakko päästä kuumaan suihkuun ja siellä heiluinkin jumppapallon päällä yli puoli tuntia. Mua alkoi huimaamaan lopulta niin pahasti, että kutsuin kätilön paikalle joka joutui auttamaan mut takaisin sängylle. Alkoi olla puolenyön ja sisätutkimuksessa multa oli kanava kadonnut kokonaan. Kätilö käski soittamaan Santun paikalle samalla kun hän itse soitti synnytyssaliin, missä oli ruuhkaa eikä kätilöitä ollut vapaana. Tässä vaiheessa mun muistikuvat alkaa olemaan melko hatarat. 

02.06.2017

Kello oli puoli yksi yöllä kun Santtu saapui sairaalaan. Muistan hatarasti sanoneeni kätilölle, etten kestä näitä kipuja enää. Ja mun ei ollut mahdollista saada kivunlievitystä kun ei oltu päästy osastolta synnytyssaliin. Santun kertomuksen mukaan kätilö silitteli mua ja puheli mulle kun Santtu tuli huoneeseen, mutta itse en muista tätä. Lopulta hiukan yhden jälkeen kätilö päätti siirtää meidät lääkärin tutkimushuoneeseen sängyllä, jotta mun huonekaveri saisi nukuttua ( mun ölinältä ja vaikeroinnilta ei kyllä paljoa varmaan unta saanut ). Tällöin yhden jälkeen yöllä olin 4cm auki ja mulla meinas iskee välillä paniikki supistusten aikana kun kipu oli niin sietämätöntä. En osaa edes kuvailla sitä kipua ja kätilö epäilikin, että misodel olisi pahentanut kipuja vaikka se oli mulla vain kuutisen tuntia. 

Lääkärinhuoneessa puristin Santun kättä ja Santtu rauhallisesti käski mun hengitellä. Jonkin aikaa oltuamme huoneessa käskin Santun hakea kätilön paikalle, sillä mua alkoi ponnistuttamaan. Aikaa oli mennyt vajaa tunti ja olin avautunut neljästä sentistä kymmeneen. Oltiin odotettu synnytyssaliin pääsyä lähes kaksi tuntia, mutta onneksi tässä vaiheessa kätilö oli vapautunut ja mua lähdettiin kärräämään synnytyssaliin. Kätilö käski mua olemaan ponnistamatta etten synnyttäisi siihen matkalle, mutta kuulemma olin vaan huutanut etten pysty olemaan ponnistamatta. Pian päästiin synnytyssalin ovelle ja sängystä nouseminen oli niin kamalaa kun kaikki sattui aivan helvetisti. Olin myös monesti kysellyt, että kai saan epiduraalin ja kätilö monesti totesi, että juu kohta saat sen. Taisin kuitenkin itsekin tietää siinä vaiheessa, etten mä mitään epiduraalia saa. Mullahan oli synnytystoiveissa ilman epiduraalia synnyttäminen, mutta aiemmin kipujen takia olin kironnut heittäväni tuon toiveen romukoppaan.




Pääsin sängylle ja uusi kätilö totesi, että voin alkaa ponnistamaan kun haluan. Olin kuulemma todennut etten voi koska en oo auennut tarpeeksi ( multa oli mennyt aiempi ilmoitus mun 10cm aukeamisesta ihan ohi ) ja kätilö joutui pariin otteeseen sanomaan, että oon ihan täysin auki. Ponnistaminen helpotti kipua, vaikka ei se ponnistaminenkaan mitään kivutonta puuhaa ollut. Huvittaa näin jälkeenpäin, että huusin suoraa huutoa enkä oo tainnut koskaan karjua niin sydämeni pohjasta kuin ponnistusvaiheessa. Jossain vaiheessa kätilö käski mun olemaan ponnistamatta ja jälkikäteen luin synnytyskertomuksesta, että napanuora oli ollut vauvan kaulan ympärillä. Ihan hyvä kuitenkin ettei mulle sanottu siitä siinä vaiheessa, koska olisin varmaan mennyt paniikkiin. 

Pian tunsin kuinka kaikki kipu helpotti ja näin kun vauva oli kätilöllä käsissä. Mä muistan kuinka jäin vain katsomaan hämmentyneenä, että synnytinkö mä oikeasti just. Samalla musta tuntui kuin musta olis tullut taas normaali itteni sen riivatun karjujan sijaan kun kivut loppuivat. 

Synnytyssaliin päästiin 01:56 ja poika syntyi 02:07. Koko synnytyksen kestoksi on merkattu 4h 37min joista avautumisvaihe oli 4h 26min ja ponnistusvaihe 11min. Mitään pienintäkään kivunlievitystä en saanut, mutta synnytyksestä jäi hyvä mieli. En saanut kuin ihan minimaalisen repeämän joka kuulemma paranee itsekseen ja olin heti virkeä. Ilmoitettiin läheisille vauvan saapumisesta ja oltiin hyvin hämmentyneitä, mutta ikionnellisia. Tässä se pieni mönkiäinen, joka asui mun mahassa yhdeksän kuukautta, nyt oli! 



Kertomus oli aika sekava ja kaukana sujuvasta tekstistä, mutta tän kirjoittaminen oli yllättävän vaikeaa. Sunnuntaina tosiaan päästiin kotiin ja parin rankan päivän jälkeen tää on alkanut helpottamaan eikä saada tarpeeksemme tuosta ihanasta nyytistä. ♥ 

torstai 1. kesäkuuta 2017

BYE BYE MAY

Jälleen yksi kuukausi takana ja nyt posotellaan menemään jo kesäkuussa! Normaalisti en oikein oo kesäihmisiä ja pidän ennemminkin syksystä ja talvesta, mutta tällä kertaa talvi tuntui kestävän ikuisuuden joten oon enemmän kun mielissäni kesän saapumisesta! Enkä varmasti oo ainoa. Mutta kuten joka kuukausi, tänäänkin otetaan tsekkaus menneeseen kuukauteen.

TOUKOKUUSSA.. 

..päästiin raskausviikolle 39!
..mun äidillä, parhaalla ystävällä sekä molemmilla appivanhemmista oli syntymäpäivät
..me vietettiin meidän ensimmäistä hääpäivää! ♥
..hankittiin uus televisio, koska vanha oli miekkosen mielestä liian pieni ja vanha
..aloitettiin katsomaan Grimmiä alusta ja se on edelleen yhtä koukuttava kuin ennenkin
..saatiin Black Sails päätökseen ja mä itkin vuolaasti sen takia
..pidettiin kisakatsomoita

..postailin vähemmän koska voimia ei oikein oo ollut
..mulla oli baby showerit
..mulle iski himo Marlin multivita-mehuun ja tomaatti-basilika-oliiviöljysekoitukseen
..saatiin viimeisetkin pikkuhankinnat tehtyä Nasua varten
..käytiin äidin kanssa moikkaamassa Nasua ultrassa, missä herra oli nyrkit pystyssä
..nauroin paljon 
..vietin laiskoja, pitkiä aamuja lukien ja kuunnellen Oonan kuorsaamista