lauantai 9. syyskuuta 2017

VAUVAKAMUT

Keskiviikkona käytiin Mion kanssa elämämme toisilla vauvadeiteillä. Mentiin kahville Karoliinan ja Vilhelmin kanssa. Hauska juttuhan tässä on se, että me ollaan Karoliinan kanssa oltu samaan aikaan lääkärissä sen viikon maanantaina kun oli käynnistyspäivä ja käynnistykseen mentiin samalla hissillä kun meillä oli samalle päivälle laitettu aika. Oltiin jo sitä ennen seurattu toisiamme instagramissa ja tunnistettiin toisemme, mutta suomalaiseen tapaan ei uskallettu puhua mitään. Ja olihan siinä tilanteessa nyt muutakin mietittävää itse kullakin. Myöhemmin osastolla viestiteltiin instagramin kautta ja sanoin, että voidaan sitten yöllä viestitellä jos ei saada unta, mutta meidän minimies päättikin sitten saapua maailmaan sinä yönä. Vilhelmi saapui kolme päivää myöhemmin. 



Mä oon todella ujo tapaus ja jännitän ensitapaamisia aina ihan hulluna, mutta tällä kertaa mua ei jännittänyt yhtään! Oltiin toki juteltu jo hurjasti whatsapissa ennen kuin nähtiin, mutta silti. Normaalisti myös on alussa jotenkin todella awkward tunnelma ja pakko keksiä väen vängällä jotain puhuttavaa, mutta Karoliinan kanssa meillä juttu luisti samantien! Puhuttiinkin jälkeenpäin, että tuntui kuin oltais tunnettu aina ja se oli molemmista aivan ihanaa. ♥ Uskalsi olla toisen seurassa täysin rennosti oma itsensä ja voi puhua mistä vain. 







Oon monesti Santulle kotona näyttänyt Vilhelmin kuvia samalla jollain yliäänellä hokien "katokuinsupersöpöVilhelmionkatokatokato!" ja olin aivan myyty kun sain pitää tuota pikkuhurmuria sylissä! Mio nukkui tyytyväisenä vaunuissa hiukan pisempään ja herätessään väläytti ison hymyn Karoliinalle. Nauratti kuinka tuotiin poikia lähemmäs toisiaan kuin jotain koiranpentuja. Mion reaktio oli ujo hymy, Vilhelmi lähinnä tuijotti Mioa tyylillä "apua, mikä toi on!". 



Käytiin myös Koskarin leikkipaikassa ja pistettiin pojat "piknikille". Eli levitettiin makuupussit leikkipaikan lattialle ja laitettiin Mio ja Vilhelmi mahalleen vastakkain. Kumpikin tosin on hiukan vasemmalle päin vinksahtanut ( Karoliinaa lainatakseni, Vilhelmin mielestä maailma on vasemmalla puolella ), eli kattoivat juurikin eri suuntiin vastakkain ollessaan. Vähältä piti myös, ettei päät kolahtaneet yhteen kun kumpikin yritti mönkiä eteenpäin. Ja lopultahan Mio alkoi kiukuttelemaan ja tartutti kiukun Vilhelmiin. Kyllä muuten koko Koskikeskus varmasti kuuli missä Mio menee kun herralle tuli nälkä ja väsy.. 

Mutta aivan ihanat vauvatreffit enkä malta odottaa, että nähdään uudestaan! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti