torstai 11. tammikuuta 2018

HEIPPA YÖTISSI

Kuten otsikosta jo arvaakin, meillä on lopetettu yöimetykset. Päätös tästä tehtiin kun alettiin kumpikin olemaan aivan loppu Mion jatkuvaan heräilyyn ja kun joka kerta piti päästä tissille, muttei syömään vaan lähinnä käyttämään mua tuttina. Puhuin erityisterveydenhoitajan kanssa asiasta, joka suositteli meidän väsymyksen takia jättämään yöimetykset pois. Niinpä sitten minä siirryin olohuoneeseen nukkumaan ja Santtu jäi makuuhuoneeseen Mion kanssa. Me ei raaskita vielä siirtää Mioa omaan huoneeseen, vaikka sekin olis monen mielestä hyvä ajatus.

Moni kauhistelee unikoulua, mutta pitäisi muistaa myös se, että hyyyyvin harvoin se on sitä huudattamista. Tai itse en ainakaan ymmärrä sitä jos lapsen annetaan yksin huutaa ( sydän särkyy jo ajatuksestakin! ). Me tehtiin niin, että jos Mio piti vain pientä kitinää niin Santtu silitteli ja rauhoitteli, mutta jos äityi huudoksi niin Santtu nosti Mion syliin. Musta tuntuu, että etenkin se ensimmäinen yö oli mulle rankempi kuin Miolle kun valvoin lähes koko yön ja yritin pitää itseni vahvana etten ryntäisi imettämään kun Mise herää. Päätettiin, että klo 21-05 välillä ei saa maitoa. Ja nyt kun yöimetykset ovat olleet poissa noooooin 10 päivää, niin ajattelin kertoa miten meillä meni. Tai menee. 





YÖ 1: Mio saadaan nukkumaan klo 21, heräilee ensimmäisten 1-1,5h aikana useaan otteeseen kuten aina, mutta rauhoittuu silittelyllä ja nukahtaa takaisin. Herää klo 2:00 ja haluaisi tissille. Jonkin verran huutoa, mutta aika pian rauhoittuu Santun sylissä. Menee siihen ettei herra Tossavainen nukahda, vaan alkaa juttelemaan ja naureskelemaan isälleen. Lopulta taas vähän huudetaan ja sitten alkaa uniörinät. Mio on hereillä n. 2,5h ja nukahtaa puoli viiden maissa. Herää kuudelta, imetän ja syödään aamupalaa.

YÖ 2: Sama rumba illalla 21-22:30 välillä, mutta se on ollut lähes aina. Mio herää n.klo 3 kitisemään, mutta nukahtaa uudelleen kun Santtu silittää. Herää aamulla seitsemän aikaan maitohörpylle.

YÖ 3: Iltarumba, herää kolmen aikoihin höpöttelemään ja nukahtaa parin minuutin kuluttua uudestaan, herää kuudelta syömään.

YÖ 4-9: Iltarumbambam, klo 2-3 välillä yöllä herätään joko vähän kitisemään tai kertomaan juttuja, nukahdetaan muutaman minuutin kuluessa. Aamulla seitsemältä maitohörpyt ja unta palloon vielä tunti pari.

YÖ 10: Iltarumbaatirumbaatilaa jonka jälkeen herätään aamulla seitsemältä seuraavan kerran. Maitohörpyt, vielä tunnin nokoset ja sitten herätään oikein iloisena poikana. Ja me kaikki nukutaan paremmin!

Vaikka oon todella helpottunut niin tunnen tietynlaista haikeutta ja vähän suruakin. Nyt sitä alkaa tajuamaan, ettei meidän vauva oo enää sellainen pieni tissituhisija, pikkuinen lämmin käärö joka vain nukkuisi sylissä ikuisuuden. Mio viihtyy niin pieniä hetkiä tällä hetkellä sylissä, että ihan surettaa. Mutta minkäs teet kun toisella on niin kiire tutkimaan joka paikkaa. Siks mun mielestä aamuissa parasta on se, kun Mio on niin hidas heräämään. Silloin saan pidellä herraa sylissä ja nuuskutella tuota unentuoksuista lämmintä vauvaa. Vaikkei se mikään pieni vauva enää olekaan.

Ja tosiaan, vaikka nyt Mio nukkuukin yönsä, niin mä heräilen pari kertaa yössä. Ja Raivoroopen useamman päivän jatkunut raivoaminen ja tyytymättömyys on aika hyvin vaatinut veronsa tällä viikolla. Onneksi huomenna on perjantai ja täällä on sitten taas viikonlopun ajan toinen käsipari apuna, puuh!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

MUNAJUTTUJA

Mä oon todella aamu-uninen enkä oo vielä vauvankaan kanssa mitenkään maagisesti muuttunut aamuihmiseksi. Onneksi meidän tapaus yleensä nukkuu bauttiarallaa yhdeksään asti saatuaan aamumaidot seitsemän aikaan, mutta on niitäkin päiviä kun pinniksestä alkaa kuulua juttelu ja naureskelu jo kuuden aikaan aamulla. Mutta koska aamut on mulle hyvinkin vaikeita, helppo ja nopee aamupala tulee tarpeeseen! Etenkin kun meillä ei syödä leipää eikä puuroa ( Mio siis aloitti yhtäkkiä totaalikieltäytymisen kaikkia puuroja koskien ja itse en nykyään enää koske kaurapuuroon pitkällä tikullakaan ). Ratkaisu meille löytyi siitä sormiruokailijoille kuuluisasta mikromunakkaasta!

Mä en oo koskaan välittänyt kananmunasta muuten kuin keitettynä, mutta jopa itse lämpesin mikromunakkaalle koska vauvojen reseptiä hiukan muuttaen siitä saa tosi herkullista! Ja mikromunakas on sormiruoista Mion ehdoton lemppari, se on jopa syrjäyttänyt kurkun! Nytpä siis jaan ohjeet sekä pienelle sormiruokailijalle, että vanhemmalle. 







MIKROMUNAKAS VAUVALLE:


1 kananmuna
1 rkl vauvasi käyttämää maitoa ( meillä rintamaito )
1 tl öljyä ( mä pistän ihan minimaalisen määrän oliiviöljyä ja oon tsekannu ravitsemusterapeutilta ja terkalta että on ok )

Sekoita ainekset ja käytä mikrossa 1-4min täydellä teholla. Meillä yleensä riittää vähän reilu 1min. Sen jälkeen annetaan jäähtyä ja annetaan pienen ruokailijan tuhottavaksi.




MIKROMUNAKAS AIKUISELLE:

2 kananmunaa
2-3 rkl maitoa tai vettä
Tilkka öljyä
Mausteita oman maun mukaan kuten basilikaa, mustapippuria, suolaa.. Itse oon käyttänyt nyt mitä kaapista löytyy, eli basilika ja grillimauste

Käytetään mikrossa n.4min täydellä teholla. Riippuen nesteen ja öljyn määrästä voi mennä enemmän tai vähemmän aikaa. Sinne voi sekaan toki heittää jotain lihaisaa tai vaikka kasviksia, mutta itse tykkään ennemmin syödä kasvikset
erillään ja Miollekin pistän kurkkua erikseen.




No, siinäpä se. Meidän aamujen pelastus! 

maanantai 8. tammikuuta 2018

MIELENSÄPAHOITTAJA A LA VAUVA

Tähän meille rantautuneeseen mielensäpahoittajavaiheeseen kun yhdistetään juuri puhkeamaisillaan olevat ylähampaat niin ei voi muuta sanoa kuin, että voi tsiisus! Nyt päivittäin meillä käydään läpi useampi sellainen raivokohtaus että oksat pois. Alkaa näillä vanhemmilla olla huumorintaju kohtalaisen kateissa ja välillä pitää vetää oiiiiiiiiiikein syvään henkeä. Mutta näistä herran raivoamisista ollaan saatu uutta puhtia vaunulenkkeihin jotka ovat muuttuneet siitä 20 minuutista reilu tunnin mittaisiksi ( huono äiti-fiilingit täällä hei ).

Asiat joista meidän raivoroope pahoittaa mielensä:
pukeminen, riisuminen, vaipan vaihtaminen, kun ei saa koskea johtoihin, kun yritetään syöttää, kun annetaan syödä itse, lattialla oleminen, sylissä oleminen, syöttötuolissa oleminen, kaikkialla oleminen, tuo lelu, tämä lelu, se toinen lelu, sukat, ilman sukkia oleminen... You name it. 





Ei oo tällä hetkellä mistään helpoimmasta päästä tuo lapsi ja meillä vielä loppui perhetyö juuri. Santtu tekee pitkää päivää ja meikäläinen yrittää pitää lapsen tyytyväisenä. Mutta sitä se äitinä oleminen välillä on. Välillä itseä ehkä hieman huvittaa kuinka pienestä tuo lapsi voi mielensä pahoittaa, välillä tulee itsellekin suru puseroon.

Mutta ainakin tähän mennessä kaikesta ollaan selvitty kun on ajatellut, että se on vain vaihe. Uskon vakaasti tilanteen helpottavan kunhan ne hiivatin hampaat ovat tulleet kokonaan läpi. Pelottaa imetyksen jatkaminen jo valmiiksi..

tiistai 2. tammikuuta 2018

7KK!

Mun vauva on seitsemän kuukauden ikäinen. Haluaiskohan joku ystävällisesti kertoa, missä vaiheessa näin on päässyt käymään? Missä vaiheessa mun pieni on kasvanut niin isoksi pojaksi? Välillä kun Mio istuskelee syöttötuolissa ja kääntyy katsomaan meitä hymyillen odottaessaan ruokaa, näen vilauksia todellakin isosta pojasta. Ei enää vauvasta. Liikkeet ovat lähestulkoon harkittuja ja vakaita. Hän istuu selkä suorassa eikä huoju. Ja mut valtaa suuri haikeus. Kunpa saisin vielä sen vastasyntyneen vauvan syliini tuhisemaan.




Kaikesta haikeudesta huolimatta on upea seurata, kuinka pieni ihminen kehittyy ja kasvaa ja oppii uutta. Miosta on kehittynyt iloinen, nauravainen ja erittäin jääräpäinen lapsi. Mio on innokkaasti alkanut pudistelemaan päätään ja jos joku nyökkää, Mio alkaa matkimaan ja nyökkäilee takaisin. Ja sitä juttua riittäisi aamusta iltaan ja välillä tuntuu kuin herra yrittäisi jo puhuakin. Monen monta kertaa Mio on vastannut mun höpöttelyihin "ätti"-äännähtämisellä, kirjoja luettaessa ( tai niitä syödessä ) kuuluu "kii" ja ruokaillessa kuuluu "mam" minkä olettaisin tarkoittavan "nam". Ja ruoasta puheenollen, tällä hetkellä puuro on ehdoton nounou, pilteistä lemppareita on mustikkasmoothie ja kasviskinkkuherkku ja sormiruokailussa parhaiten uppoaa kurkku, parsakaali ja mikromunakas.




Ryömiminen on kehittynyt valtavasti kahdessa viikossa. Kaksi viikkoa sitten Mio oppi ryömimään hitaasti, mutta nykyään hän menee hirveällä vauhdilla eteenpäin ja on salamana siirtynyt paikasta A paikkaan B. Ja vaikka Mio on osannut kieriä jo hyvän tovin, se on lisääntynyt ryömimisen myötä. Ihan sama mikä olisi tiellä - tyyny, kasa leluja, kirja - niin sen yli mennään. Monesti sohva tulee vastaan, mutta jääräpäisesti Mio yrittää silti päästä eteenpäin. Keltä lie perinyt jääräpäisyytensä..



Kirjat ja helistimet on nyt pop. Kirjoja kyllä suurimmaksi osaksi nakerrellaan kulmista, mutta kuvia on aika mukava katsella ja satujakin maltetaan aina välillä kuunnella äidin sylissä. Helistimiä pitää heiluttaa ja paukuttaa lattiaan koko ajan ( syvimmät pahoitteluni alakerran naapureille ). Ihmettelen suuresti, ettei kaikki vilkkuvat ja äänekkäät lelut mitä Mio sai jouluna, ole kiinnostaneet niin suuresti vielä.




Loppuun otetaan vielä "äitiäitiäiti"-vaihe. Mio kyllä tykkää olla Santun ja muidenkin sylissä, mutta viime päivinä on alkanut kitisemään jos on omasta mielestään liian kauan muiden kuin mun sylissä. Mun on pakko olla näkösällä tai kitistään ja toisten sylistä mua tuijotetaan herkeämättä. Muuten Mio ei ihan hirveästi itke tai kitisekään sitten. Yleensä kuuluu vain turhautunutta muminaa ja mörinää jonka aiheuttajana on joko nälkä, väsymys tai märkä vaippa.

Nyt kun tämä seitsenkuinen viidakkovekara on saatu unten maille, alkaa vanhempien päivittäinen Viikingit-hetki! Ollaan ensimmäiset kaksi kautta ahmittu supernopeasti, ah miten ihana sarja! Vaikkakin paikka paikoin aika raaka. Muita Viikingit-faneja?