tiistai 2. tammikuuta 2018

7KK!

Mun vauva on seitsemän kuukauden ikäinen. Haluaiskohan joku ystävällisesti kertoa, missä vaiheessa näin on päässyt käymään? Missä vaiheessa mun pieni on kasvanut niin isoksi pojaksi? Välillä kun Mio istuskelee syöttötuolissa ja kääntyy katsomaan meitä hymyillen odottaessaan ruokaa, näen vilauksia todellakin isosta pojasta. Ei enää vauvasta. Liikkeet ovat lähestulkoon harkittuja ja vakaita. Hän istuu selkä suorassa eikä huoju. Ja mut valtaa suuri haikeus. Kunpa saisin vielä sen vastasyntyneen vauvan syliini tuhisemaan.




Kaikesta haikeudesta huolimatta on upea seurata, kuinka pieni ihminen kehittyy ja kasvaa ja oppii uutta. Miosta on kehittynyt iloinen, nauravainen ja erittäin jääräpäinen lapsi. Mio on innokkaasti alkanut pudistelemaan päätään ja jos joku nyökkää, Mio alkaa matkimaan ja nyökkäilee takaisin. Ja sitä juttua riittäisi aamusta iltaan ja välillä tuntuu kuin herra yrittäisi jo puhuakin. Monen monta kertaa Mio on vastannut mun höpöttelyihin "ätti"-äännähtämisellä, kirjoja luettaessa ( tai niitä syödessä ) kuuluu "kii" ja ruokaillessa kuuluu "mam" minkä olettaisin tarkoittavan "nam". Ja ruoasta puheenollen, tällä hetkellä puuro on ehdoton nounou, pilteistä lemppareita on mustikkasmoothie ja kasviskinkkuherkku ja sormiruokailussa parhaiten uppoaa kurkku, parsakaali ja mikromunakas.




Ryömiminen on kehittynyt valtavasti kahdessa viikossa. Kaksi viikkoa sitten Mio oppi ryömimään hitaasti, mutta nykyään hän menee hirveällä vauhdilla eteenpäin ja on salamana siirtynyt paikasta A paikkaan B. Ja vaikka Mio on osannut kieriä jo hyvän tovin, se on lisääntynyt ryömimisen myötä. Ihan sama mikä olisi tiellä - tyyny, kasa leluja, kirja - niin sen yli mennään. Monesti sohva tulee vastaan, mutta jääräpäisesti Mio yrittää silti päästä eteenpäin. Keltä lie perinyt jääräpäisyytensä..



Kirjat ja helistimet on nyt pop. Kirjoja kyllä suurimmaksi osaksi nakerrellaan kulmista, mutta kuvia on aika mukava katsella ja satujakin maltetaan aina välillä kuunnella äidin sylissä. Helistimiä pitää heiluttaa ja paukuttaa lattiaan koko ajan ( syvimmät pahoitteluni alakerran naapureille ). Ihmettelen suuresti, ettei kaikki vilkkuvat ja äänekkäät lelut mitä Mio sai jouluna, ole kiinnostaneet niin suuresti vielä.




Loppuun otetaan vielä "äitiäitiäiti"-vaihe. Mio kyllä tykkää olla Santun ja muidenkin sylissä, mutta viime päivinä on alkanut kitisemään jos on omasta mielestään liian kauan muiden kuin mun sylissä. Mun on pakko olla näkösällä tai kitistään ja toisten sylistä mua tuijotetaan herkeämättä. Muuten Mio ei ihan hirveästi itke tai kitisekään sitten. Yleensä kuuluu vain turhautunutta muminaa ja mörinää jonka aiheuttajana on joko nälkä, väsymys tai märkä vaippa.

Nyt kun tämä seitsenkuinen viidakkovekara on saatu unten maille, alkaa vanhempien päivittäinen Viikingit-hetki! Ollaan ensimmäiset kaksi kautta ahmittu supernopeasti, ah miten ihana sarja! Vaikkakin paikka paikoin aika raaka. Muita Viikingit-faneja? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti