torstai 11. tammikuuta 2018

HEIPPA YÖTISSI

Kuten otsikosta jo arvaakin, meillä on lopetettu yöimetykset. Päätös tästä tehtiin kun alettiin kumpikin olemaan aivan loppu Mion jatkuvaan heräilyyn ja kun joka kerta piti päästä tissille, muttei syömään vaan lähinnä käyttämään mua tuttina. Puhuin erityisterveydenhoitajan kanssa asiasta, joka suositteli meidän väsymyksen takia jättämään yöimetykset pois. Niinpä sitten minä siirryin olohuoneeseen nukkumaan ja Santtu jäi makuuhuoneeseen Mion kanssa. Me ei raaskita vielä siirtää Mioa omaan huoneeseen, vaikka sekin olis monen mielestä hyvä ajatus.

Moni kauhistelee unikoulua, mutta pitäisi muistaa myös se, että hyyyyvin harvoin se on sitä huudattamista. Tai itse en ainakaan ymmärrä sitä jos lapsen annetaan yksin huutaa ( sydän särkyy jo ajatuksestakin! ). Me tehtiin niin, että jos Mio piti vain pientä kitinää niin Santtu silitteli ja rauhoitteli, mutta jos äityi huudoksi niin Santtu nosti Mion syliin. Musta tuntuu, että etenkin se ensimmäinen yö oli mulle rankempi kuin Miolle kun valvoin lähes koko yön ja yritin pitää itseni vahvana etten ryntäisi imettämään kun Mise herää. Päätettiin, että klo 21-05 välillä ei saa maitoa. Ja nyt kun yöimetykset ovat olleet poissa noooooin 10 päivää, niin ajattelin kertoa miten meillä meni. Tai menee. 





YÖ 1: Mio saadaan nukkumaan klo 21, heräilee ensimmäisten 1-1,5h aikana useaan otteeseen kuten aina, mutta rauhoittuu silittelyllä ja nukahtaa takaisin. Herää klo 2:00 ja haluaisi tissille. Jonkin verran huutoa, mutta aika pian rauhoittuu Santun sylissä. Menee siihen ettei herra Tossavainen nukahda, vaan alkaa juttelemaan ja naureskelemaan isälleen. Lopulta taas vähän huudetaan ja sitten alkaa uniörinät. Mio on hereillä n. 2,5h ja nukahtaa puoli viiden maissa. Herää kuudelta, imetän ja syödään aamupalaa.

YÖ 2: Sama rumba illalla 21-22:30 välillä, mutta se on ollut lähes aina. Mio herää n.klo 3 kitisemään, mutta nukahtaa uudelleen kun Santtu silittää. Herää aamulla seitsemän aikaan maitohörpylle.

YÖ 3: Iltarumba, herää kolmen aikoihin höpöttelemään ja nukahtaa parin minuutin kuluttua uudestaan, herää kuudelta syömään.

YÖ 4-9: Iltarumbambam, klo 2-3 välillä yöllä herätään joko vähän kitisemään tai kertomaan juttuja, nukahdetaan muutaman minuutin kuluessa. Aamulla seitsemältä maitohörpyt ja unta palloon vielä tunti pari.

YÖ 10: Iltarumbaatirumbaatilaa jonka jälkeen herätään aamulla seitsemältä seuraavan kerran. Maitohörpyt, vielä tunnin nokoset ja sitten herätään oikein iloisena poikana. Ja me kaikki nukutaan paremmin!

Vaikka oon todella helpottunut niin tunnen tietynlaista haikeutta ja vähän suruakin. Nyt sitä alkaa tajuamaan, ettei meidän vauva oo enää sellainen pieni tissituhisija, pikkuinen lämmin käärö joka vain nukkuisi sylissä ikuisuuden. Mio viihtyy niin pieniä hetkiä tällä hetkellä sylissä, että ihan surettaa. Mutta minkäs teet kun toisella on niin kiire tutkimaan joka paikkaa. Siks mun mielestä aamuissa parasta on se, kun Mio on niin hidas heräämään. Silloin saan pidellä herraa sylissä ja nuuskutella tuota unentuoksuista lämmintä vauvaa. Vaikkei se mikään pieni vauva enää olekaan.

Ja tosiaan, vaikka nyt Mio nukkuukin yönsä, niin mä heräilen pari kertaa yössä. Ja Raivoroopen useamman päivän jatkunut raivoaminen ja tyytymättömyys on aika hyvin vaatinut veronsa tällä viikolla. Onneksi huomenna on perjantai ja täällä on sitten taas viikonlopun ajan toinen käsipari apuna, puuh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti