maanantai 8. tammikuuta 2018

MIELENSÄPAHOITTAJA A LA VAUVA

Tähän meille rantautuneeseen mielensäpahoittajavaiheeseen kun yhdistetään juuri puhkeamaisillaan olevat ylähampaat niin ei voi muuta sanoa kuin, että voi tsiisus! Nyt päivittäin meillä käydään läpi useampi sellainen raivokohtaus että oksat pois. Alkaa näillä vanhemmilla olla huumorintaju kohtalaisen kateissa ja välillä pitää vetää oiiiiiiiiiikein syvään henkeä. Mutta näistä herran raivoamisista ollaan saatu uutta puhtia vaunulenkkeihin jotka ovat muuttuneet siitä 20 minuutista reilu tunnin mittaisiksi ( huono äiti-fiilingit täällä hei ).

Asiat joista meidän raivoroope pahoittaa mielensä:
pukeminen, riisuminen, vaipan vaihtaminen, kun ei saa koskea johtoihin, kun yritetään syöttää, kun annetaan syödä itse, lattialla oleminen, sylissä oleminen, syöttötuolissa oleminen, kaikkialla oleminen, tuo lelu, tämä lelu, se toinen lelu, sukat, ilman sukkia oleminen... You name it. 





Ei oo tällä hetkellä mistään helpoimmasta päästä tuo lapsi ja meillä vielä loppui perhetyö juuri. Santtu tekee pitkää päivää ja meikäläinen yrittää pitää lapsen tyytyväisenä. Mutta sitä se äitinä oleminen välillä on. Välillä itseä ehkä hieman huvittaa kuinka pienestä tuo lapsi voi mielensä pahoittaa, välillä tulee itsellekin suru puseroon.

Mutta ainakin tähän mennessä kaikesta ollaan selvitty kun on ajatellut, että se on vain vaihe. Uskon vakaasti tilanteen helpottavan kunhan ne hiivatin hampaat ovat tulleet kokonaan läpi. Pelottaa imetyksen jatkaminen jo valmiiksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti