maanantai 12. helmikuuta 2018

MEIDÄN VIIKKO

Mun on pitänyt kirjoittaa vaikka kuinka monesti jo, mutta ( kerrankin ) meidän viikko oli täynnä hälinää ja vilskettä. Oon myös saanut monta postausideaa kuluneen viikon aikana, joten lähiaikoina ei pitäis tulla hiljaisia hetkiä kovin montaa! Mutta tosiaan, ajattelin kertoa meidän kuulumiset viime viikon osalta päivä kerrallaan.

MAANANTAI 5.2. Maanantai tais olla ainoa rauhallinen päivä meillä jolloin oltiin kotosalla ja tehtiin mitä normaalistikin. Leikittiin, sorruttiin katselemaan lastenohjelmia hiukkasen, mua väsytti ihan pirusti ja Mio ei oo tahtonut syödä kunnolla hampaiden nro 5 ja 6 takia. Alahampaathan Miolle tuli nelikuisena, kaksi etummaista ylähammasta seitsenkuisena ja nyt kolmas ja neljäs ylähammas tekee tuloaan. Voi kiukkupylly..





TIISTAI 6.2.
Aamulla mentiin Mion päikkäreiden jälkeen läheiseen vauvakahvilaan kuten nykyään joka tiistai. Mua on ruvennut viime aikoina harmittamaan hirveesti kun alettiin käymään siellä vasta kun Mio oli jo 7kk, eli viime kuussa. Olis varmasti helpottanu mun oloo kun olisin saanu raahattua meidät sinne jo paljon aiemmin koska siellä on aivan ihania ihmisiä ja on ihanaa päästä puhumaan samassa elämäntilanteessa olevien kanssa! Koska vaikka mä voin kyllä puhua esim. äitini kanssa kaikesta, niin on sillä jo hetki viimesestä vauvavuodesta ( koska mun "pikku"veli täyttää jo 17v!! ).

Illalla mulla oli tuplatunnit ryhmäliikunnassa ja voin sanoo, että oli niiiiin lähellä että olisin vaan jääny kotiin sohvan nurkkaan torkkumaan. Mutta, kävin bodyjamissa ja cxworxissa. Kerran ehkä mietin siinä, että miksen vaan jääny kotiin koska huonon kunnon takia olin mukamas tekemässä kuolemaa, mutta loppupeleissä jäi taas kerran tosi hyvä mieli! Plus ryhmäliikunnat on mulle se tapa millä nollaan pään arjesta.

KESKIVIIKKO 7.2. Oltiin sovittu heti aamupäivästä Santun serkun kanssa, että treffataan meillä. Santun serkun lapsi, eli Mion pikkuserkku, on siis 1v 3kk ja näin ollen ei pojilla oo kuin 7kk ikäeroa. Pojat olivat aivan innoissaan toisistaan, kiljuivat ilosta toisilleen, leikkivät ja katselivat kirjoja yhdessä ja muiskauttelivat mojovia pusuja toisilleen. Kun pojista oli seuraa toisilleen, me saatiin Santun serkun kanssa jutella ja kahvitella (=juoda teetä koska kumpikaan meistä ei juo kahvia ). Tullaan tosi hyvin toimeen ja hän on mun mielestä ihan huipputyyppi! Sain myös tuon isomman, joskin kevyemmän, herran syliini kirjaa lukemaan kun meidän pikkutyyppi oli pikanokosilla. Niin ihana. 





Illemmalla pyysin Sonjan visiitille, sillä aiemmasta vierailusta jäi kahvitarjottavaa yli. Kahvit jäi kyllä aikalailla juomatta, sillä Santtu oli hakenut jotain xtran kahvia mitä ei kuulemma saanut alas. Sinänsä en ihmettele. Musta on ihana seurata kuinka Sonja touhuaa kummipoikansa kanssa ja kuinka Mise tykkää kummitädistään ihan älyttömästi!

TORSTAI 8.2. Tää viikko oli aika vauvatreffien täyteinen, nimittäin torstaina ihana pikkuneiti saapui äitinsä kanssa meille. Mio oli aivan ihastuksissaan ja anniskeli pusuja mitä neiti ei ihan arvostanut. Mio osaa olla hiukan tunkeileva välillä koska on niin haltioissaan muista ihmisistä, varsinkin vauvoista ja lapsista! Parit mielensäpahoittamiset tuli vähän kummallekin kun kiellettiin ottamasta leluja toisten käsistä tai tukistamasta toista. Ja en oikeesti voi korostaa tätä tarpeeksi: on niin ihanaa päästä puhumaan ja viettämään aikaa muiden äitien kanssa jotka ymmärtää sen elämäntilanteen!




Tiistait ja torstait on mulle ryhmäliikuntapäiviä ja taas oli sellanen olo, että en varmasti mene vaan jään kotiin nukkumaan. Yrittäkääkin saada mut lähtemään sohvalta! Noh, niin siellä vaan taas oltiin klo 19:10 valmiina hikoilemaan vaikka edelleen oli sellainen nukahdanihanjustpystyynantakaamunnukkua-olo. Siitä huolimatta taisin tehdä kovempaa kuin aiemmilla kerroilla. Illalla ei paljo tarvinnut hakea unta..

PERJANTAI 9.2.
Pysyttiin kotosalla ja Mio vetäs mun yllätykseks kahdet 1,5h päikkärit. Yksi perhetyöntekijöistä kävi tuomassa meille pari kulttuuriseteliä joilla päästään mm. vauvojen värikylpyyn ja Santtu mahdollisesti menee isä-vauva-sirkuskurssille. Illalla mun kummitäti kävi nopeasti ja voi että kuinka ikävä mulla olikaan ollu! Pitäis pyrkiä näkemään useammin kun ei meilläkään mikään kovin suuri välimatka oo, mutta se aina vaan jotenkin jää.

LAUANTAI 10.2.
Oli kunnon "juostaan pää kolmantena jalkana"-päivä. Sain kyllä ihanasti nukkua aamukymmeneen kun Santtu heräs Misen kanssa ja mun piti herätä vasta laittamaan Mio päiväunille. Päikkäreiden jälkeen suunnattiin maalikaupoille ( pian tulossa muutoskuvia ja kirjoitusta meidän pikku projekteista! ) josta haettiin suoraan Sonja kyytiin, tiputettiin Santtu kotiin ja lähdin Sonjan ja Mion kanssa ikeaan. Tää oli just sellanen perus "haen vaan yhden jutun, ai katos mikä kiva juttu tossa on!"-reissu ja tarttu vähän yhtä sun toista mukaan vaikka mä oon ihminen joka lähes juoksee ikean läpi eikä oo siellä yhtään kauempaa kuin on pakko. Mutta tollakin reissulla oli suuri apu, että Sonja oli mukana ja no, kai se nyt on sanomattakin selvää, että Sonja on mun paras ystävä joten rakastan viettää aikaa sen kanssa!

Kotona Sonja auttoi mua pohjamaalauksen kanssa. Ollaan molemmat käyty pintakäsittelyalaa ammattikoulussa ja kyllä sieltä jotain oli takaraivoon jäänyt. Toisaalta olis aivan ihanaa työskennellä maalarina, mutta mun piti silloin lopettaa se koulutus astman ym takia kun ei keuhkot kestäny ( ja diipadaapa lopeta nyt se lätiseminen rouva Rouhiainen ).

Illalla heitettiin Sonja kotiin ja käytiin vielä mun isällä koska myös mun mummi oli siellä. Mio heräs just kun nappasin sen autosta syliin joten hetken aikaa oli kummissaan ja ehkä pieniä vierastuksen alkeita oli havaittavissa, mutta kun sai seurailla hetken kissan touhuja ja herätä rauhassa niin kohta jo revittiin pappaa (=mun isää siis) parrasta ja nauraa räkätettiin. Toki siinä sivussa käytiin myös lattialla mönkimässä kisun perässä ja syömässä imuria.

SUNNUNTAI 11.2.
Sunnuntain piti olla meillä kotona yhdessä hölläilypäivä, mutta oli kauppareissua ja Santtu kävi Ilkan kanssa viemässä tv-tason Ilkan luo. Mio veti 1,5h taas unta palloon sillä välin ja ilta meni mulla maalaamisen parissa.



Tän kirjottaminen tuntu takkuavan mulla koska oon huomannut, että on vaikea kirjoittaa kiinnostavasti perus päivän kulusta. Jotkut sen osaa, itse en niinkään.  Mutta toivottavasti en puuduttanut teitä ihan nukuksiin asti! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti